Piti, piti ja piti

9 12 2012

Tämän piti olla kertomus siitä mitä meidän pennuille kuuluu. Tämän piti olla kirjoitus poikien terveystarkastuksista ja siitä kuinka Tarmon tottisteluissa on edistytty. Tämän piti olla kuvapostaus uimasillaolosta ja siitä kuinka koirat ovat nauttineet pitkästä viikonlopusta lumikeleissä ja kuinka käytiin Tupoksella treenaamassa agia pitkästä aikaa. Tämä ei ole postitus mistään noista. Tämä on kirjoitus siitä kun elämä heittelee, potkii päähän ja kuinka kohtalo puuttuu peliin. Tämä on teksti surusta ja ilosta, itkusta eri muodoissaan. Itkeä voi surusta, ilosta ja puhtaasti väsymyksestä.

Kansan istuessa linnanjuhlia katsomassa ystävieni Nanni-saksanpaimenkoira synnytti 8 pentua. Olin avustamassa numeroa 9 maailmaan, mutta eihän se sieltä suosiolla tullut. Lopulta perjantain puolella päädyttiin sektioon, jolla sitten maailmaan saatettiin vielä neljä pentua. Luomusti syntyneistä elävänä syntyi 5 ja leikatuista elossa oli yksi. Kuusi pentua tuhisi Nannin hoidossa ja kaikki oli niin hyvin kun olla voi..

… paitsi että ei ollut – kukaan ei vain osannut varautua siihen mitä tapahtui. Yhtäkkiä pissareissulla Nannin tila romahti ja se poistui tästä maailmasta nopeammin kuin kukaan ehti ajatellakaan. Nanni oli poissa – eloton, kuollut. Kukaan ei tiedä miksi ja onko tuolla enää väliäkään. Suru, shokki, kaaos ja kuusi orpoa saksanpaimenkoiran pentua. Mitäs nyt?

Sosiaalisessa mediassa alkoi välittömästi kiertää erittäin ansiokkaasti avunpyynnöt keinoemän saamiseksi. Minä lupasin meiltä emonmaidonvastikkeet ja keksinpä lähtiessäni kokeilla meidän narttujen mahanalusetkin siltä varalta sattuisiko joku olemaan valeraskaana. Femmalla ja Ellalla nisät pullotti, joten ne pääsivät mukaan ihan vain kaiken varalta. Fyra – meidän perheen maitobaari – oli tietenkin rutikuiva. Sen kerran kun tätä rasittavaa valeraskausongelmaa olisi tarvittu…

Molemmat nartuista olisivat pennut hyväksyneet hoiviinsa, mutta lopulta päädyimme koko kuusikon antamiseen Ellalle, sillä Femma keksi hyvin nopeasti näyttää samoja vinkeitään kuin se omienkin pentujensa kanssa teki. Se oli hyvin valikoiva keitä se päästi lähelleen pentujen ollessa nisillä. Sinällään erinomainen emän ominaisuus, suorastaan täydellinen, mutta tässä erikoistilanteessa hiven liian hankala kun oli helpompikin vaihtoehto nimeltä Ella, joka taas rakasti pentuja ja kaikkia ihmisiä pentujen ympärillä. Ella hoitaisi pentujen puhtaanapidon aamuun ja ihmisväki ruokkisi.

Oikean keinoemon etsiminen jatkui. Yhteydenottoja tuli paljon, mutta mitään sellaista täysin natsaavaa tapausta ei perjantai-illan aikana tullut. Moni narttu oli maidossa, mutta kuinkahan moni apua tarjonnut ajatteli sitä, että mitä esimerkiksi 2 viikon ikäero pennuilla pennun vinkkelistä tarkoittaisi? Kun 3-viikkoiset saa hampaita ja alkaa pureskelemaan toisiaan, käenpojat ”sisarukset” olisivat silmättömiä viikon vanhoja. Ehkei toimivin ratkaisu. Avun tarjoaminen on arvokasta, mutta kaikkiin tarjouksiin ei valitettavasti voi tarttua vaikka haluaisikin.

Ella hoiti pentuja yön yli. Lauantaina aamulla selvisi, että 400+ km:n päässä olisi saksanpaimenkoiranarttu jolla oli yksi samanikäinen pentu. Tarkoitus oli sunnuntaina kokeilla, josko tämä narttu ottaisi pennut hoiviinsa. Lauantain aikana kuitenkin Ellan kiintymys pentuihin oli jo täysin samaa luokkaa kuin millä tahansa äitikoiralla ja maitokin alkoi laskeutua enemmän ja enemmän. Jossain vaiheessa päivää lauseet alkoivat ”entäpä jos” sanoilla. Entäpä jos saksanpaimenkoira ei hyväksykään niitä, entäpä jos Ella sairastuukin kun pennut viedään siltä, entäpä jos Ella onkin liian vanha pentujen kanssa olemaan, entäpä jos pennuille tapahtuu jotain siellä kaukana, entäpä jos… entäpä jos… Nyt kuitenkin pennuilla oli niitä luotettavan varmasti hoitava kokenut emäkoira joka hoivasi ja huolsi niitä niin, ettei ihmistä tarvittu kuin lisäruuan antamiseen 3 tunnin välein.

Entäpäjos-miettimiset saivat lopullisen niitin iltayhdeksän jälkeen kun todettiin, että Ella saa pitää pentunsa. On täysin tiedossa se, että Ella on iäkäs. On täysin tiedossa se, että Ellan sairaushistoriassa on selkäongelmia. On täysin tiedossa se, että jossain vaiheessa pennut kasvavat hoitoemoaan suuremmiksi. On täysin tiedossa, että pennut tarvitsevat muita aikuisia koiria opettamaan käytöstapoja jos Ellasta ei siihen ole. On täysin tiedossa se, että pennut tarvitsevat lisäruokaa. On täysin tiedossa se, ettei tästä tule vaivattomin pentue. Toisaalta… koskapa pentujen hoito on oletusarvoisesti vaivatonta?

Tällä hetkellä kaikki on loistavasti. Ella hoitaa Miian luona pentuja keskittyneesti. Pikkukoirat saavat lisäruokaa pullosta. Läheskään joka ruokintakerralla lisäruoka ei maistu, mutta painot nousevat silti punnitus punnitukselta. Maitoa siis tulee Ellaltakin. Pennut ovat rauhallisia, levollisia ja pulleita. Ellakin on.

Tämän viikonlopun aikana on miettinyt asioiden tarkoituksia. Ella on itse orpopentueesta. Se ja sen yhdeksän sisarusta saivat elämän valeraskaana olleen sileäkarvaisen noutajan avustamana. Nyt se itse avustaa saksanpaimenkoiria elämän alkuun. Kuvio on niin liikuttava, että kun Ellaa ja pentuja nyt katsoo, ei voi välttyä silmien kostumiselta. Hieman yli vuosi sitten jätin eläinlääkärille vastaajaan viestin, että tulisimme Ellan kanssa viimeiselle piikille kun Ellan selkäongelma uusi. Vartin päästä peruin sen kun Ella päätti lähteä jahtaamaan ohi ajanutta mopoa ja oli jaloillaan – huonosti, mutta jaloillaan. Se sai mahdollisuuden, kuntoutui ja nyt se antaa elämän pienille sushukkasille. Muutama viikko sitten minulle tuli hassu tunne, ettei Messariin parane lähteä vaikka koirat sinne oli ilmoitettukin. Viimevuotinen messarista lähtenyt yskäaalto oli asia, jota ei kiinnostanut tuoda päivitettynä versiona kotiin pentujen ja mummokoiran riesaksi. Jätin menemättä ja totta puhuakseni en montaakaan ajatusta ehtinyt sille viikonlopun aikana suoda. Jos olisin ollut Messarissa, en olisi Ellan kanssa ollut auttamassa pentuja elämän alkuun. Näin oli tarkoitettu. Minua tarvittiin täällä enemmän.

Nannin poismeno oli traagista. Se oli asia, jota tuskin käsittää koskaan. Eniten se koskettaa Jennaa ja Miiaa, mutta Nannilla oli myös iso joukko ystäviä, jotka nyt surevat tätä menetystä. Nämä samat ystävät jakavat myös ilon siitä, että pennuilla on nyt Ella apunaan. Pennut olivat Nannin lahja meille kaikille. Ella on nyt valtuutettu sitä lahjaa kaitsemaan kunnes tulee ihmisväen vuoro ottaa ohjat käsiinsä. Leikittäjistä tuskin tulee pulaa.

Ella on näyttänyt meille kaikille, kuinka orpopentujen kanssa suurin työ ei ole suinkaan siinä pentujen ruokinnassa. Se on ihan mitätön osa sen rinnalla, että pennuilla on emä joka putsaa, lämmittää ja nukkuu niiden kanssa.

Tämän tarinan sankari on Ella. Pieni, vilkas, 9-vuotias elohiiri, joka pennut hoiviinsa saatuaan ryhtyi kyselemättä toimeen ja otti pennut hoiviinsa. Tämän työn se tekee täysin normaalielämäänsä poikkeavalla keskittymisellä. Ella on rakas, Ella on tärkeä, Ella on Jotain!


Toiminnot

Information

7 responses

10 12 2012
Kati

Ihana Ella<3 Kuinka paljon meillä ihmisillä olisi opittavaa koirilta! Pienet äitiä tarvitsevat otetaan hoidettavaksi rotuun katsomatta. Keinoemoja tarjoavat ihmiset on hieno asia mutta usein ihmettelen että ei ajatella juuri tuota pentujen ikäeroa, kokoero ei elämän alussa niinkään haittaa isompana vasta. Mutta ihmettelen myös sitä että tarjotaan emää jolla pentuja jo omaan rotuun nähden monta alla. Kovilla siinä on narttu jo omien kanssa.

10 12 2012
Tiina

Tanskandoggilehdessä oli tässä taannoin tarinaa kun doggipentujen emän kuoltua äkillisesti sisäiseen verenvuotoon, pennut adoptoi chiuahua. Ja se kasvatti pennut kunnon mötkylöiksi ja piti ne puhtaana ja herran nuhteessa, lisäruokkinnan avulla toki <3 Kyllä eläimet ovat vain ihmeellisiä! Tsemppiä teille sinne kovasti!

11 12 2012
taru

Tsemppiä sinne kovasti!! Luin tarinaa vedet silmissä, ihanaa että Ella otti pennut hoiviinsa. Kaikkea hyvää sinne <3!

11 12 2012
kulkuritar

Todella koskettava tarina, ihana Ella <3 Tsemit teille kaikille, jaksamisia pentujen ja niiden emän menetyksen keskelle.

11 12 2012
Linda

Itku tuli lukiessa :'( traaginen alku pienten elämällä, ihanaa että Ella otti pennut hoitaakseen. Helpompaa jatkoa osallisille!

12 12 2012
Nina

Hienoa,että pennut selvisivät ihanan Ellan avulla!Ja kiitos että jaoit tarinan <3 .Oikein hyvää jatkoa,joulun odotusta ja jaksamisia sinne teille kaikille!

20 12 2012
Ella & GSD puppies » Big-Wood's

[…]  Ystävien Nanni saksanpaimenkoiran menehdyttyä äkillisesti sektion jälkeen keksimme kokeilla valeraskaana ollutta Ellaamme varaäidiksi. Kaikki meni niin loistavasti, että Ella hoitelee nyt kuutta orpoa “susikoiraa” Miian luona kuin mikä tahansa äitikoira omiaan. Ensihetkien tarina tapauksesta löytyy blogista. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: