Todistetusti PRA-vapaa

31 07 2012

Kesäkuun lopussa otin täällä blogissa esille PRA-testauksen ja sen kuinka Kattin DNA-näyte lähti Iso-Britanniaan Labokliniin testattavaksi. Olin kyllä melko varma, että Katti on PRA-vapaa ilman testaustakin, mutta kuten aiemmin kirjoittamassani totesin, en ole voi mennä takuuseen siitä, että jokaisen Kattin takana olevan koiran testitulos on nimenomaan kyseisestä koirasta. Omiin testituloksiini luotan, sillä testaan koiran nimenomaan ja ennen kaikkea itseäni varten, joten minulla ei ole mitään syytä huijata itseäni ja napsia testejä vääristä koirista.

Kattin näytteen matka Iso-Britanniaan tuntui kestävän ikuisuuden. Sen perään ehdittiin kysellä niin minun kuin sikäläisen ystäväni toimesta pariinkin kertaan.  Viimein tänään selvisi, että näyte on siellä ja tutkittu ja sähköpostiini tupsahti testitulos. Se näytti tältä:

Mitäkö kuuluu Kattille itselleen? No paksusti voidaan – erittäin paksusti jopa. Viikkoja on vielä edessä ja tuleva äitikoira näyttää jo tältä:

Myönnän… vähän hirvittää. Ei me tusinaa tilattu…

 





Upulit reissaa

27 07 2012

Meillä on tapana järjestää pennuille erilaisia elämänkokemuksia jo täällä syntykodossa. Tänään pakattiin pennut autoon ja suunnattiin Mustiin ja Mirriin katsomaan mitä mieltä pienet autoilusta ja vieraasta paikasta ovat. Samalla reissulla myös punnittiin pennut. Reissu meni hienosti. Pennut vierailivat liikkeessä pareittain. Kaikki olivat rohkeita hännänheiluttajia ja ne kulkivat hihnassa yllättävän hyvin siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen kerta laatuaan.

 

 

 

Painot liikkuvat parin kilon tietämissä seuraavasti:

  • Luna 2 kg
  • Friidu 2 kg
  • Hiski 2,2 kg
  • Urho 2,2 kg
  • Charlie 2,3 kg
  • Tuittu 2,3 kg

Kotiintuomisina meillä oli posekuvausta helpottavia kapistuksia, jotka poikkeuksetta löytyivät kissaosastolta. Ostettiin kissojen ”kiusottimia” (jestas mikä nimi lelulle), kilinäpalloja ja sirkuttava höyhenlelu. Huomenna kokeillaan onko kiusottimista ja sirkuttimista meille tarvittavaa apua.





Upulit 6-viikkoa

27 07 2012

Uppista heijjaa! Pennut on jo 6-viikkoisia. Eilen käytiin ensimmäisen kerran kentällä juoksemassa. Pentuset olivat reippaita ja rohkeita ja levisivät kuuteen eri ilmansuuntaan ja hoitotätivuoron saanut Vitsi risteili siinä välissä. Jenni toimi pentupaimenena.

 

 

Illalla koitettiin ottaa 6-viikkosposet, mutta pieleen meni ja huolella. Ei se mikään yllätys ollut kun homma näytti pääasiassa tältä:

 

Lopulta tyydyttiin vain istumasöpöilyihin. Jätetään seisomiset toiseen päivään.

  
Hiski, Urho ja Charlie

  
Friidu, Tuittu ja Luna

Tänään pennut saivat kaulaansa harjoituspannat. Hetken pantoja rapsuteltuaan mokomat kapistukset unohtuivat kokonaan ja leikki jatkui.





Hauskoja vieraita Kankaanpäästä

27 07 2012

Kankaanpäästä kurvattiin meille saakka katsomaan millaisia ne Sellaset koirat on. Olivat ottaneet omat Tuommosia (osin jopa Sellaisistakin) pentuja mukaan. Parissa päivässä nyt paljon ehdi maailmaa parantaa, mutta riittävästi kuitenkin kun jätettiin se pesäpallon pelaaminen vähemmälle. Miehet keskitty pääsiassa musiikkiin ja me Tarjan kanssa koiriin.  Saunakin lämpes ja nesteytyksestä hoidettiin sopivasti mutta sivistyneesti.

Saatiin paljon kuvia, mutta Tämmösiä nyt tällä kertaa esimerkeiksi meidän touhuista:


Isopappa-Misiu juoksutti Tuommos-Semmosia pentuja.


Koilanpennut on sellasia hellanlettas mussukoita. Somia ja söpöjä.


Tää reppana on niin Semmosen Ringan näkönen. Ne tulee Semmosista Linjoista molemmat.


Käytiin me rannallakin


TuTu näytti miten loiskutellaan

Kiitti kivasta kyläilystä Tarja ja Veli! Otamma uusiksi. Varmasti!





Pörri 13 vuotta

27 07 2012

Meidän RRRRRRakas Pörri täytti 13-vuotta sunnuntaina 22.7.2012. Samana päivänä synttäreitään juhlivat myös siskot Siime, Edda ja Donna. Paljon paljon onnea ja terveyttä W-tassuille.

Pörri on tätä kirjoitettaessa edelleen Baytril-kuurilla. Lisäksi annan sille karpalo-kapseleita ja C-vitamiinia. Se voi hienosti ja reilun viikon takainen painajaismainen maanantai-ilta tuntuu kaukaiselta. Toivottavasti tämä hyvä olo jatkuu kuurin loputtuakin.





Isometsäpäivät

27 07 2012

Sekä nykyisiä että tulevia kasvatinomistajia ja pari todella pitkäaikaista ystävääni kokoontui meille viime sunnuntaina viettämään nk. Isometsäpäiviä. Yhdessäolon lisäksi ohjelmassa oli agilityä, tottelevaisuutta, koirien kuvausta ja grillausta. Pennutkin saivat osansa huomiosta, eikä meidän wanhuskoiriakaan unohdettu. Ringa-muori kävi moikkaamassa vieraat ja 13-vuotissynttäreitään viettävä Pörri teki kunniakierroksia aika-ajoin.

Tekeville kun tunnetusti sattuu, onnettomuuksiltakaan ei vältytty. Yksi kappale pohjelihaksia vaati ensiavussa käyntiä. Heidille paranemisia ja Suville kiitoksia ensiapuun viennistä. Onneksi kahden kuukauden kipsituomio vaihtui lisätutkimuksien jälkeen maanantaina hieman lievemmäksi ”terveysvankilaksi”.

Päivän sujumisesta kiitos kaikille mukanaolleille. Olitte ihania kun tulitte! Erityiskiitokset kameran takana kontanneelle Petralle, keittiössä puuhanneelle Päiville, tokotuksista vastanneelle Pialle ja grillimestari Tapsalle.


Yli-kuvaaja Petra ja assari nimeltä Kätyri

Kuvat kertokoot enemmän kuin sanat:


Romi (kuva: PetraT)


Helka (kuva PetraT)


Tove (kuva: PetraT)


Ransu (kuva: PetraT)


Hilma (kuva PetraT)


Nuka-Mikintyttärenpoika (kuva: PetraT)


Maya-Mikintyttärentytär (kuva: PetraT)


Frodo-Mayankämppis (kuva: PetraT)


Siri (kuva: PetraT)


Tottelevainen Jola (kuva: PetraT)


Lilli-Noora (kuva PetraT)


Äppö (kuva: PetraT)


Ringa ja Luna (kuva: PetraT)


Eetu ja Vitsi


Osa väestä yhteiskuvassa (kuva: PetraT)

Ensi kerralle yritetään keksiä jotain oikein turvallista ja rauhallista ohjelmaa. Katsotaan vaikka videoita tai jotain… tai ehkei sentään! Ei me osattaisi kuitenkaan vain aloillaan olla.

Vielä kerran kiitti kaikille mukana olleille!





Kemin keikka

27 07 2012

Oulun näyttely Jennin kanssa kaksistaan meni kyllä ihan loistavasti, mutta ajomatka yhdellä terveellä ja toisella puolikuntoisella kädellä oli sietokyvyn äärirajoilla. Tämän johdosta totesin, että Kemiin lähdettäisiin sitten koko perheellä ja Tapsa saisi ajaa. Näin tehtiinkin ja reissu sujui ilman isompia kommelluksia.

Onneksi cardikehä oli merkitty alkavaksi vasta yhdeltä, joten ennen kukon kiekaisua ei tarvinnut liikenteessä olla. Autoon pakattiin aamulla Piika, TuTu, Marski, Esko, Vitsi ja Pörri. Vitsi lähti turistiksi ja Pörri vaihdettiin Jolaan Kaakkurissa. En tohtinut jättää Pissavaiva-Pörriä kotiin kun ei tiennyt kuinka pitkäksi reissumme venähtää. Pian ja Juhanan luona papparainen oli nukkunut kuin tukki ja käynyt välillä tassuttelemassa pihalla. Loistoratkaisu.


Meidän teltan sakki: Puh, Esko, TuTu, Piika, Marski ja Jola. Kuvasta puuttuu harmillisesti Vitsi, joka taitaa vetää sikeitä häkissä.

Näyttelypaikka Kemissä on nykyisin LOistava (kyllä – se o-kirjainkin pitää kirjoittaa isolla, on se niin hyvä alue). Ainoa ongelma siellä on parkkialueet tai oikeastaan enemmänkin sellaisen puute. Pysäköinti hoituu näyttelypaikan vieressä risteilevillä kaduilla ja huono-onnisimmat joutuvat jättämään autonsa useamman kadunvälin päähän. Meillä kävi melko munkki! Kyseltiin purkupaikkaa ja sellaiselle meidät ohjattiinkin. Sieltäpä löytyikin sitten oikein seurallinen ja mukava setä, joka ohjasi meidän Ducaton todella likietuiselle paikalle ja käski jättää siihen loppupäiväksi. No näin! Eipä tarvinnut kaukaa kamoja ja koiria raahata.

Toinen munkki oli rokotustodistusten tarkastus, jota jo hieman ennalta osasin pelätä kun Jenni oli kahden koiran narun päässä ja minä neljän. Jos siinä olisi samaan aikaan muutakin tungosta kuin me, olisi Jennin perään katsominen hilpeää hommaa. Kyllähän se koirat taluttaa, mutta muistaako, ettei niitä tarvitse jokaisen koiran luokse päästää. Huoli oli turha. Setät tokaisi meille, että meillä on pistokokeet ja teillä on noita noin monta, että menkääpä siitä kehälle vain suoraan. Kiitos. Iso kiitos! Se siitä kaaoksesta sitten. Ei tarvinnut meidän tukoksi siihen jäädä.


Jenni ja Piika telttavahteina. Jenni myös vastasi meidän koirien ulkoilutuksesta ja hyvin vastasikin. Ei tyytynyt lähipuskassa pissattamiseen, vaan jokainen pääsi oikeasti jaloittelemaan meren rantaan.

Kehät olivat kahdella vierekkäisellä nurmikentällä. Ruoho oli lyhyttä ja kentät tasaisia. Teltoille oli mahtavasti tilaa kehiä reunustavilla  alueilla. Kaikki pelasi. Kanttiinissa oli halpaa purtavaa ja palkintojenjaossakaan ei tarvinnut kauaa jonotella. En keksi moitteen sanaa! Hyvä Kemi!

Päivän sää oli vaihteleva. Välillä pikkuisen ripotteli, välillä oli kylmä, välillä kuuma ja ryhmien aikaan piti taas vetää lämpimämpää kampetta niskaan. Mitenkään paha koiranäyttelyilma se ei kyllä ollut. Ei ainakaan jos vertaa Oulun kaatosateeseen tai edellisvuoden Kemin ryhmiksen paahtavaan helteeseen. Taivaalta tuli isommassa määrin vain miehiä (ehkä naisiakin). Seurasimme päivän aikana aika monta laskuvarjohyppyä, jotka tehtiin näyttelypaikan yläpuolella.

 

Cardeja oli ilmoitettu Tuula-Maija Tammelinin arvosteltavaksi 21, joista yksi (Siime-muori) oli poissa. Pääosin kaikki olivat omia kasvatteja. Iso kiitos osallistumisesta teille kaikille! Meidän poppoo ei antanut sivuosumiakaan muille. Joku voisi kutsua tylyksi meiningiksi, mutta meidän vinkkelistä sitä kutsutaan menestymiseksi.

Marski-juniori voitti urokset ja sai sertin. Urosten cacib meni Untolle, joka oli PU2. Kolmanneksi uroksissa tuli Esko-pappa, joka kisasi eka kertaa vapaalipulla täytettyään 10v edellisviikonloppuna. Urosten neljäs oli Marskin isä Topi, jolle varasellaiset eli varaserti ja varacacib.

TuTu voitti nartut ja sai (en-ole-jaksanut-laskea-monennenko) cacibin. Kakkoseksi tuli Helka-Femmantytär saaden ensimmäisen sertinsä ja varacacibin. Kolmanneksi tuli ”Sivakka-Partsa”, joka on meidän Misiun veteraani-ikäinen tytär. Neljänneksi nousi Marskin sisko Puh, jolle vara-serti.

Esitettiin myös kasvattajaryhmä, joka tällä kertaa koottiin melko tummista brindleistä. Ryhmä koostui myös sellaisista koirista, joiden isoon kehään jäänti ei aiheuttaisi turhan monen autokunnan jumittamista näyttelypaikalle alkuillalle saakka. Ryhmässä olivat mukana TuTu ja Marski, Helka ja Puh. Esko jätettiin pois ryhmästä, jotta Pappa saa iskeä täysin voimin BIS-veteraanikehässä – tai ainakin yrittää iskeä.


Esko ja Paris

Veteraaneissa Kaisa esitti Eskon hienosti ROP-veteraaniksi. Kiitti! Paris oli VSP tässä kinkerissä.

Rotunsa parhaan valintaan piti alunperin Jennin tulla esittämään toinen koira jos niin käy että molemmat koirat ko. kehässä on meidän teltasta. Jennillä meni viime metreillä pupu pöksyyn ja jännitys valtasi mielen, joten napattiin Miuku Marskin hihnaan ja TuTun esitin minä. Miuku ja Marski nappasivat pidemmän korren. Meidän Pakka-Makkin eka ROP-ruusuke.


Marski & TuTu

Rop-kuvaus meni ihan läskiksi. Marski ei alkanut millekään ja venkoili vain. Pikkumiehen käytöskiintiö oli täysi ja tarvittiin päiväunet ennen isoa kehää. Siellä se sitten isoon kehään mennessä päätti hoitaa hommat ilman minua ja tempaisi sisään mennessä itsensä irti. Poika paineli komealla ravilla Camo-pemun perässä remmi maata viistäen ja minä tein jotain omituista konttausloikkaa, että sain narusta taas kiinni. Seuraava kuva on otettu hyvin pian kiinnijäännin jälkeen. Pokan pitäminen oli sen jälkeen erittäin vaikeaa. Onneksi sijoitusta ei tullut, joten päästiin kehän ulkopuolelle nauramaan aika nopeasti.


Pokka pitää, mutta yleisöllä on vielä hauskaa. (kuva: Jutta Kilponen)

Kasvattajaryhmämme kävi vain kääntymässä isossa kehässä. Se oli ihan kiva ryhmä, mutta aina sekään ei riitä. Ei varsinkaan tämän rodun kohdalla. Mukava oli kuitenkin nähdä, että voiton korjasi islanninlammaskoirat, joille ei myöskään taida ihan jokapäiväistä olla tuollaiset voitot tai edes sijoitukset. Se olikin nätti ryhmä!

Kaisa vei Eskon veteraanien esiarvostelussa, mutta päästimme autokunta Hummasti-Paakkari-Kivelä-Marjalan kotimatkalle kun varsinainen veteraanikehä olisi vasta viimeisenä. Minun hommaksi jäi siis käydä pääsemässä Eskon kanssa 8 parhaan joukkoon, mutta Kaisahan ne hommat teki siellä esiarvostelussa. Hyvä Kaisa! Hyvä Esko! Sijoitusta neljän sakkiin ei Jennin suureksi pettymykseksi tullut, mutta yritän saada Jenninkin ymmärtämään, että se siitä määrästä jatkoon pääsy oli Eskon tapauksessa jo Suuri Juttu. Vielä en ole onnistunut Jenniä vakuuttamaan asiasta, mutta ehkä joskus – tai sitten ei.

Tapsa pysyi ryhmäkehien aikaan hyvin kiireisenä. Sille napsahti nakki ryhmäkehien kuvaamisesta Koirauutisiin. Ahkerasti se homman hoitikin, mutta muutama ryhmäsijoittuja jäi kuvaamatta kun koirien esittäjillä oli niin mahdoton tarve karata sen pokaalin kassa ennen kuin kuvaaja ehti lähellekään kuvausetäisyyttä. Harmi!

Kemin näyttelyn viimeisin superjuttu meille oli se, että kehien hiljennyttyä ja ryhmäkehien päätyttyä saimme ajaa auton lähelle telttaamme ja nostella tavarat liki suoraan autoon. Saatiin pakkaaminen hoidettua melko ripeästi, sillä meillä oli pikkuinen kiirus kotiin kun yökylään tulevat vieraat Sorsakoskelta (ei-missään-tapauksessa-siis-Leppävirralta), Kuopiosta ja Kemistä antoivat meille pari tuntia etumatkaa saadaksemme omat koirat ruokituksi ja huolletuksi täällä päässä.

Kotona oli kaikki OK. Ilmeisesti täällä oli vain nukuttu. Kaikkein pirtein oli meidän Ringa-muori, joka oli varmasti saanut koisia katkeamatonta ja häiritsemätöntä unta koko päivän. Tokko noussut punkastaan koko päivänä.

Vieraiden saavuttua me saunottiin, syötiin ja maisteltiin ihan pikkuisen (vaan) omppupiirakkaa. Näyttelypäivä oli vienyt kaikilta isommat mehut, joten kovin kummoista biletystä ei edes haaveiltu. Päät tyynyyn ja menoksi… höyhensaarille tai johonkin.