Kevättä etsimässä, ties monennenko kerran.

18 03 2015

4.3.2015

Pattijoki -> Oulu -> Helsinki -> Lontoo -> Woodford Halse

20150303_075611

20150304_144808

20150304_163259

20150304_170220

IMG_3191

20150304_183253

5.3.2015

Ulkoilua, koiranpesua ja suomalainen menu suoran Crufts-lähetyksen aikaan.

20150305_100127

IMG_3206

IMG_3212

IMG_3214

IMG_3219

IMG_3227

10999258_10205139960571213_3109049732148406788_n

20150305_155219-1

20150305_161822-1

11038919_10205154600777209_1669512887329851335_n

20150305_175324-1

 6.3.2015

The Päivä – Crufts & Cardigan Welsh Corgit

20150306_082954

IMG_3387

Suomalaisten huvit isolla kirkolla: oma kännykkä, ruoka, suunsoitto

IMG_3317

Ch Tamlin King George The First

IMG_3818

Ch Staffanlands Rhodri at Rhiwelli

IMG_3466

Kusti, Big-Wood’s Gruffud Gritus for Kilvroch

IMG_3560

Kincroft Cromar Tyross handlerinaan Jan West Australiasta

IMG_3808

Ch Joseter Mr Blobby, Dog CC & BOB

IMG_3810

Pontuksen isä Joseter Mr Parkinson

IMG_3842

Cardigården’s Found My Nemo, urosten res-CC

IMG_3942

Ajatiaza Melody Maker For Brynlluan

IMG_4164

Piika on tämän isomummu, Rubegud May Be I Will

IMG_4236

Aitoa riemua luokkavoitosta, Carddicted Jelly Beans omistajineen

IMG_4616

Ch Bymil Smile Please, Bitch CC & BOS

IMG_4625

Pontuksen emä Tutti (Ch Kilvroch Enchantress) kiersi tällä kertaa kehää Nikol Pisonovan kanssa. Nikol kilpaili viime vuonna Tuttilla kansainvälisessä junior handler kisassa Solvakiaa edustaen.

IMG_4682

Piikan tyttären tytär Rubegud Only Joking, joka voitti kaksi luokkaa

IMG_4409

Kustin tytär Tamlin Charity

IMG_4903

Pemcader Swanpool Aphrodite, Bitch res-CC

IMG_4765

Ch Joseter Mr Blobby & Ch Bymil Smile Please ovat puolisisaruksia (sama isä).

IMG_4779

Tuomari Alison Benson (Corben) tekemässä valintaansa

IMG_4829

Ja niin siinä kävi, että Blobby uusi edellisvuoden voittonsa.

IMG_4894

Virallisempi poseeraus kärkikoirilta

Lisää kuvia: http://jofli.kuvat.fi/kuvat/Crufts2015/

Ostoksia ei näyttelypaikalta juuri lainkaan. Kaikkea oli liikaa, aikaa liian vähän. Tuliaiset saisi muualtakin.

ryhma

Illalla katsottiin telkkarista tuleeko Blobbylle sijoitusta loppukilpailusta. Ei tullut, mutta skoolasimme silti.

7.3.2015

Green green grass and the countryside…

20150307_140737

11050289_10153154532807360_3816063983022650641_n

11008445_10205155893329522_5779065633454517027_n

20150307_134017

IMG_4944

Kusti, Big-Wood’s Gruffud Gritus For Kilvroch

IMG_5116

Pontuksen emä Tutti, Ch Kilvroch Enchantress

IMG_5259

Pontuksen sisko Klytie, Kilvroch Klytie With Paxwold. Lausutaan muuten kotioloissa ”Klydia”

IMG_5337

Klytie, Tutti ja Kusti

… ja sitten Biddyn farmille…

IMG_5346

IMG_5366

IMG_5371 IMG_5373

20150307_162435

Illalla mukava asento sohvalla, lasi viiniä ja päivän Cruftsit telkkarista. So nice.

8.3.2015

Heartbeat sarjan tunnari soi korvissa… päivämatka Yorkshireen

20150308_111316

20150308_113539

20150308_114843

Treffasimme Mollie Taylorin naapureineen lounaan merkeissä kivassa pubissa.

20150308_115752

Ja sitten kaikkien modernien mummojen esikuvan, FB-kaverini Mollie Taylorin luo. Mollie myös omistaa puoleksi Pontuksen emän ja siskon.

20150308_143500

Takka toimii sähköllä ja Ebay läppärillä. Siinäpä Mollien aseet kurjaa arkea vastaan.

Mollien luota suuntasimme kotimatkalle Yorkin kautta

20150308_170408-1 20150308_173258

20150308_170659

20150308_172222

20150308_173707

20150308_173939 10941835_10152591425511594_31506620188259109_n

20150308_174307

20150308_174521

20150308_174949

Loppumatkasta seurasimme autossa YouTubesta suoraa lähetystä Cruftsin BIS-kilpailusta. Minä katsoin elävää kuvaa ja kuvailin tapahtumat Eileenille ja Hannalle. Sujuu se näinkin.

studio

Näyttökaappauksia kännykästä

Illalla ei tarvinnut unta odotella vaikka oltiinkin takaisin reissultamme jo ihan ihmisten aikoihin. Siinä vain Hannan kanssa mietittiin, että tuolla Englannissa jotenkin sekunnit tai minuutit on pidempiä kuin muualla. Tunnit nyt vähintään. Jos itse yrittäisi käydä Kuopiossa (3h ajomatkan päässä, kuten meilläkin tuolla oli) hampurilaisella sikäläisten kaverien kanssa ja poiketa heidän luokseen vielä kahville kaikessa rauhassa palatakseen lopulta vaikka Kajaanin kautta kotia, niin ei päivä vain riittäisi. Ei varmasti. Tuollapa vaan riitti.

9.3.2015

Tuliaiset (ja ihan vähän jotain pientä itsellekin) Banburystä…

20150309_104841

20150309_125729-1

20150309_130746

… ja edellispäivänä syntyneen Johannaksi ristityn lehmävasikan tapaaminen Biddyn luona

IMG_5396

IMG_5402

Aika söpö. Toivottavasti ei tule kaimaansa.

10.3.2015

10155087_10205175827227857_4103045168920725527_n

Päivän opetus 1: Älä ikinä koskaan missään tilanteessa laske käsistäsi/silmistäsi passiasi jos olet lähdössä lentokentälle noin 1,5 tunnin ajomatkan päähän. Se unohtuu varmasti niille sijoilleen ja aiheuttaa edestakaisin ajoa ja melkein sydänpysähdyksen tai hyperventilaatiokohtauksen – tai no, ainakin mahdottoman kalliin puhelun äidille, joka koittaa selvittää miten saa lapsensa kavereineen Suomeen jos eivät ehdikään lennolleen. Olisi muuten ollut kallista, ihanan kallista.

Päivän opetus 2: Älä koskaan ikinä missään tapauksessa laske silmistäsi boarding cardia turvatarkastuksen ja portin välillä. Älä varsinkaan silloin, jos jo päiväsi ”piristyksenä” on ollut edellisen kohdan kaltainen tilanne. Boarding card hukkuu varmasti.

Päivän opetus 3: Tarkista aina onko sinulla rahat mukanasi, jos tuot hätääntyneitä, ehkä lennolta myöhästyviä ystäviäsi lentokentälle ja menet odottelemaan parkkihalliin puhelua, joka kertoo joko paniikin jatkuvan tai paniikin olevan enää aiheeton. Parkkihallin puomien takaa ei pääse pois ilman rahaa, ellei sitten yhtäkkiä satu löytämään taskuusi sattumalta piilotettuja seteleitä.

Päivän toteamuksia:

  • Heathrown lentokentällä on mahdollista selvittää check in, turvatarkastus ja oikean portin löytäminen alle 20 minuutissa siitä kun auto on kurvannut lentokentän pihalle. Porteilla ei muuten sitten ole vessoja. Ei ainakaan kolmosterminaalin portilla 25.
  • Ihminen selviää vessahätänsä kanssa ihan hyvin M40-moottoritieltä aina Helsinki-Vantaan lentokentälle saakka, varsinkin silloin kun käytäväpaikalle torkahtaa vuoren kokoinen setä lennon ajaksi.
  • Tuliaisten osto lentokentältä on kallista. Kannattaakin olla niin kiireinen, ettei ehdi niitä myymälöitä edes pienellä katseella vilkaista.
  • Vaikka Suomeen paluu ei ollut mukavaa eli toivottua (sinne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa), maistui kuitenkin ”maahanpaluusiideri” mahdottoman hyvältä kaiken aamuisen hässäkän jälkeen.
  • Helsingissä satoi, Oulussa satoi, Raahessa satoi…. Heathrown kentällä oli aurinkoista ja +16.

20150304_162823

20150310_165015

20150310_175708

Kotona noin 19.30 Suomen aikaa. Englannissa se olisi ollut 2 tuntia vähemmän. Mitähän tuossakin 2 tunnin aikaerossa olisi ehtinyt tehdä? Käydä Skotlannissa? Ehkä ensi kerralla.

Hannalle kiitos matkaseurasta and Eileen, you are a Priceless Friend!





TuTusta sanottua

16 03 2015

IMG_5835

Peter Cliftonin erikoisnäyttelyssä antama arvostelu TuTusta meni vapaasti kääntäen näin: ”Päässä oikeat mittasuhteet. Kivan kokoiset ja hyvin asettuneet korvat. Hyvä kaula. Tasainen ylälinja ja lantio. Hyvin kulmautuneet ja lihaksikkaat takaraajat. Tiiviit kyynärpäät. Runko sopii kauniisti oikein kaareutuneiden eturaajojen väliin. Hyvät etu- ja takaliikkeet. ”

IMG_5771





A credit to their breeder…

3 03 2015

”A group of beautifully balanced Cardigans. Similar in head types, fronts and profiles. All of excellent movements. All have excellent toplines both standing and moving.”
– Peter Clifton (Joseter)

kasvis
Big-Wood’s group: Big-Wood’s Triumph Renown, Big-Wood’s Fooling Around, Big-Wood’s Graenus Grenade & Big-Wood’s Nobody’s Fool

”An excellent selection of male and female Cardigans. All of excellent type bearing the resemblance of a family tree. A credit to their breeder”.
– Peter Clifton (Joseter)

kattin
Big-Wood’s Catwalk’s progeny group: Big-Wood’s Ken On Kultaa, Big-Wood’s Shun Gon, Big-Wood’s Katin Kulta & Big-Wood’s Kultu Kimallus

Photos: Anne Walden





Hyvä me!

2 03 2015

Olimme viikonloppuna Kuopiossa Suomen welsh corgi seuran erikoisnäyttelyssä. Näyttelypaikka oli hieno, järjestelyt toimivat ja se alusta oli mitä parhain juosta niin koirille kuin ihmisillekin. Päivä oli TuTun, Tion, Kollin, Kätyrin, Pontuksen… hei hetki – päivä oli oikeastaan kaikkien. Meillä meni loistavasti!


^BIS-1 Ron (Caamora Shamquin I Have A Dream For Annline) ja BIS2 TuTu (Big-Wood’s Triumph Renown) sekä BIS-tuomari, pemut näyttelyssä arvostellut Barry Coulson (kennel Woodhenge), UK.


^BIS1-pentu Pöysti (Suukkosuun Shine So Bright) ja BIS-2-pentu Pontu (Kilvroch Pontus) sekä cardiganit näyttelyssä arvostellut Peter Clifton (kennel Joseter), UK.


^BIS-1-veteraani Tio (Big-Wood’s Fooling Around) ja BIS-2-veteraani Rex (Annline’s My Ways Chance)


^BIS-1-kasvattaja kennel Annline’s ja BIS-2-kasvattaja kennel Big-Wood’s. Meidän ryhmässä mukana TuTu, Tio, Puhi ja Kätyri (Big-Wood’s Triumph Renown, Fooling Around, Graenus Grenade ja Nobody’s Fool). Tämän kuvan otti näyttelyn valokuvaaja Anne Walden.


^BIS-1-jälkeläisryhmä Katti (Big-Wood’s Catwalk) jälkeläisineen. Ryhmässä mukana Big-Wood’s Ken On Kultaa, Shun Gon, Katin Kulta ja Kultu Kimallus. BIS-2-jälkeläisryhmä oli Cloudmoore Vanilla Fudge jälkeläisineen.

Mitäs sitten rotukehissä tapahtui ennen loppufinaaleita?

No paljon kivoja asioita, mukavia hetkiä ja menestystäkin. Kasvattajana olin hyvin tyytyväinen siihen, kuinka paljon sain kasvattejani houkutelluksi näyttelyyn. Se oli ensimmäinen ilon aihe jo ennen näyttelyä. Näyttelyissä mukavinta oli se, että päivän ajan kestäneen kiireen ja kaaoksen keskellä kaikki auttoivat toisiaan. Aina oli vapaaehtoista viemään koiraa ulos, huolehtimaan koirien juottamisesta, siistimisestä ja näyttelyremmien metsästyksestä. Kitkatonta ja mutkatonta. Niin se pitää olla. Kukaan ei ollut minä, me oltiin me.


^Big-Wood’s Kaaosleiri Kuopiossa

Jennille päivä oli aika jännittävä. Hän kisasi ensimmäisen junior handler kilpailunsa ikinä ja joutui ihan viime metreillä vaihtamaan treenikaveri Kiisunsa täysin vieraaseen koiraan. Kiisulla alkoi juoksu, joten koiran oli vaihduttava. Onneksi Jutta lainasi Maya-pemuaan ja yhteistyö Jennin kanssa alkoi tunti ennen kehää heti hienosti. Olin itse Pontuksen kanssa kehässä, joten en päässyt näkemään Jennin suoritusta, mutta hienosti olivat Mayan kanssa vetäneet, sillä sijoitus oli hienosti toinen viidestä kilpailijasta. Jennin naama loisti kuin hangon keksi ja nyt on jo sovittuna muutamat muutkin näyttelyt yhdessä Maya koiran kanssa junnuilun merkeissä. Kuviakin Jennin junnuilusta on, mutta ne ei vielä ole tavoittaneet minua.

Koirien menestystä ei voi kuvata lyhyesti. Näyttelyn tulokset on julkaistu kokonaisuudessaan *täällä*. Linkin takaa löytyy myös näyttelyluettelotietoihin tehty täydellinen tuloslistaus. Kiitos nopeasta toiminnasta näyttelytoimikunnalle.

Cardeja oli ilmoittautunut 117. Muutamia poisjääntejä oli, mutta toiselle sadalle se yhteenlaskettu koiramäärä varmasti kipusi. Tästä porukasta TuTu oli rotunsa paras. Vaikkei se ole kehiä työkseen kierrellyt, on se näillä täsmäiskuillaan saavuttanut jo niin paljon, että vetää sanattomaksi. Ei kai sillä ole enää mitään voitettavaa – tai siis ei kai minulla ole enää sen kanssa mitään voitettavaa. En tavoittele sen nimen eteen kilometrin tittelirivistöä, joten niihin tuskin kirjaimia enää tullaan yrittämään. Ehkä me jatketaan vain samalla fiilispohjalla. Käydään vain muutamissa näyttelyissä, kun arvosteluja on antamassa tuomari, jonka mielipiteen siitä haluamme. Näillä on menty tähänkin asti ja ei voi väittää, että olisi ollut huono ajatus. Ja mitä tulee TuTun päivään. Se nautti koko päivän esiintymisestä. Häntä heilui ja se esitti jälleen itsensä. Liikkeiden osalta se suorastaan lensi. Sitä on kyllä ilo viedä kehässä.


^ TuTu vauhdissa

Toinen rotunsa paras oli Pontu, joka voitti ensin kilpakumppaninsa isommissa urospennuissa, sitten nuorempien urospentujen voittajan ja lopulta narttupentujen voittajan. Pontu esiintyi aika pätevästi ja näytti kaikille, että ainakin seisomista on treenattu. Se pönötti melko hienosti kuvassa kuin kuvassa.


^ Pontu vapaasti seisoen…


^ … ja pönötyspallilla söpöstellen.

Kolli voitti avoimen luokan ja oli lopulta 2. paras uros. Koska voittaja tuli valioluokasta, hassu heittoni viime erikoisnäyttelyn (Oulu toukokuu 2014) jälkeen toteutui. Kolli sai ensimmäisen sertinsä erikoisnäyttelystä 2013 ollessaan vielä junioriluokassa. Seuraava serti tuli tosiaan Oulusta erikoisnäyttelystä 2014. Silloin sanoin, että Kolli ei hae yhtään ylimääräistä sertiä mistään ja että kokeillaan josko siitä tulisi ”erikoisnäyttelyvalio”. Kolli kävi sen Oulun erikoisnäyttelyn jälkeen Suomessa näyttelyissä vain kerran ja se oli maailmanvoittajanäyttely, jossa se voitti nuorten luokan. Kolli täytti elokuussa 2 vuotta ja tuli valioitumisikään. Sitten ei uskallettu mennä minnekään, ettei vain kukaan mene pilaamaan tätä Äimäraution raviradan tuulissa ilmaan heitettyä typerää ajatusta. Koitti Kuopio, avoin luokka, yli 2-vuoden ikä ja mahdollisuus saada se 3. serti. Sieltähän se tuli! Kollin saldo on nyt kolme sertiä erikoisnäyttelyistä erikoistuomareilta ja FI MVA -anomus laitetaan selkä suorana eteenpäin kun erikoisnäyttelyn tulokset näkyvät KoiraNetissä. En jaksa kaivella onko joku muu tässä rodussa tehnyt tämmöistä hattutemppua, mutta me ollaan. Lisukkeena tässä tuli Kollille myös Norjan muotovalion arvo, sillä se kävi juniorina hakemassa sertin Tromssasta jemmaan odottelemaan kotimaista tittelöintiä.


^ Pelle ei saanut katsekontaktiaan irti tuomarista. Häntä heilui vimmatusti.

Uroksissa luokkasijoitukset ottivat myös Pelle (jun ERI2 SA), Tessu (avo ERI2 SA), Marski (val ERI2 SA) ja 12,5-vuotias Esko (vet ERI2 SA), joka oli aamulla näyttelypaikalla jo julistettu kuolleeksi kanssakilpailijan toimesta. Noh – varsin virkkuna tuo tuolla mukana keikkui, joten huhut Eskon menehtymisestä on nyt katkaistu. Sairashan se oli viime syksynä kyllä, mutta akuutti haimatulehdus näytti jäävän kertaluontoiseksi ja aiheutuneen ihan vain minun typeryydestäni. Esko on nyt back eli selkä!

Narttujen serti meni koiralle, jolle lähdettiin hakemaan keltaista nauhaa, jotta se voisi päälajissaan TOKOssa joskus valioitua. Tämä oli 4-vuotiaalle Kätyrille sen ihka ensimmäinen näyttely. Kätyri on nätti, tasapainoinen ja liikkuu erinomaisesti, joten ei sertiä voida pitää mitenkään ylituloksena sille. Kätyrissä on yksi puute, jonka johdosta sitä ei ole laukkuutettu edes sitä vähää näyttelyissä, mitä meidän koirat yleensä käy. Tämä puute on koko. Kätyri on pieni ja tähän olisi ollut ulkomuototuomareiden niin helppo takertua ja jättää sen ansiot taka-alalle. Viime vuonna se oli liki kotikentällään järjestetyn erkkarin aikaan liki täyskalju, joten sen näyttelykäynti rotuspesialistilla siirtyi vuodella. Nyt se oli kauniissa turkissa ja tuomari arvosti sen hyviä puolia jopa enemmän kuin osasimme ikinä odottaa. Se voitti päivän suurimman luokan (24 koiraa, nartut avoin luokka) ja nousi lopulta paras narttu -luokassa kolmanneksi. Sen edelle meni vain valioluokan voittanut TuTu ja kaunis valionarttu Jatta (Beryllos Keepsake). Keltaisen nauhan sijasta Pia saikin käteensä ison keltaisen ruusukkeen, jossa oli hirmuisen paljon rypytettyä keltaista nauhaa. Liian kanssa pärjää aina.


^ Meidän avoimessa luokassa 7 parhaan joukkoon päässeet nartut

Narttujen veteraaniluokassa jo näyttelyistä eläkkeelle jäänyt 12-vuotias  Tio pesi porukan. Ainoa syy Tion kehään tulemiseksi oli tuomari, jonka arvostelun Pirjo ehdottomasti halusi. En pane tätä haluamista näin kasvattajana yhtään pahakseni. Nuorten luokassa Wicca hilputti ykköspallille emäntänsä suureksi iloksi ja riemuksi. Siitä tuuletuksesta on paha pistää paremmaksi. Siinä valtavassa 24 koiran avoimessa luokassa nousivat 7-parhaan joukkoon voittaja Kätyrin lisäksi Pätkis, Puhi, Luna ja näistä kaksi viimeksi mainittua sijoittuivat. Pätkis oli se ”viides” eli ensimmäisenä sijoituksilta tipahtanut. Myös Kiisu sai avoimessa luokassa erinomaisen Pirjon esittämänä ja kylläpä sitä näki oman pikkukirppunsa vallan toisin silmin kun sitä vei joku muu. Sehän näytti jopa kauniilta rotunsa edustajalta, ei vain pikkukirppukiisulta.

Narttujen junioriluokan voitti ”puolibigwoods” Handskes Hailie’s Song eli Pinja(kakkonen), josta myöhemmin tuli vielä ROP-juniori. Tämä nätti Woodyn tytär asuu täällä Pattijoella. Onnea Millalle! Samassa luokassa kisannut Mokka sai ERI:n mutta tipahti sijoituksilta ihan kalkkiviivoilla ollen se viides.


^ Parasta narttua etsimässä

Paras narttu -luokassa meillä oli positiivinen ongelma. Niin moni koirista sai sen SA:n ja hetki meni säätäessä esittäjiä niille. Tuomari pyöritti ja liikutti porukkaa paljon. Liikunta oli päivän tärkeä asia selvästi. Lopulta jatkoon valikoitui 7 koiraa; juniori Pinja, avoimen luokan 3 parasta eli Kätyri + Puhi + Luna, valioluokan 2 parasta TuTu + Jatta sekä veteraani Tio. Oli aika hienoa kun 7 parhaan joukossa oli viisi omaa kasvattia ja yksi ”kasvatin puolikas”.

Olin koko päivän stressannut kasvattajaluokasta. Ei se voinut olla niin vaikeaa kuin se päivän aikana tuntui olevan. Lopulta se ei sitä ollutkaan, sillä tuomari oikeastaan valinnoillaan osoitti meille kasvattajaluokan, jossa sitten pysyttäydyttiin. Ryhmä oli neljä korkeimmalle sijoittunutta narttua (TuTu, Kätyri, Tio, Puhi), kaikki brindlejä, eri yhdistelmistä ja vieläpä eri ikäisiäkin (3-12 vuotta).  Ihan nätti ryhmä, vaikka en kyllä ihan edellispäivänä olisi tohtinut mennä ennustamaan ryhmäkseni juuri näitä koiria. Kolmesta kehään tuodusta ryhmästä meidän ryhmä oli paras ja saimme kunniapalkinnon. Arvostelu jäi näyttelypaikalle, joten en vielä ole sitä nähnyt kun posti tuo sen aikanaan.


^ Yksi päivän suosikkikuvistani. Melkein yhtä tahtia kaikki. Kasvattajaluokka tahdissa mars. 

Jälkeläisryhmä oli hieman helpompi valinta. Piikan jälkeläisryhmä kariutui Piikan kotiin jäämiseen. Marskin siihen, että sen yksi jälkeläisistä oli poissa. Niinpä meillä oli vain yksi ryhmä esiin tuotavana ja muita ei kehään tullutkaan. Kattin ryhmä (Kolli, Wicca, Kiisu ja Pätkis) oli ROP ryhmä ja saatiinhan me se kunniapalkintokin. Arvostelu on samassa kuoressa kuin kasvattajaluokankin arvostelu. Ryhmään valikoitui trikit + brindleistä tummin eli Wicca. Katti ravasi nätisti ja tykkäsi olla kehässä taas. Kyllä sekin alkaa olla selkä eli back.

Näyttelyn jälkeen Sorsakoskella Päivin luona yöpyneet olivat korvaamattomana apuna ”leirin” purkamisessa. Meillä muutamalla oli vielä nk. Corggarit eli syömingit näyttelyn jälkeen. Emme mahtuneet enää kahviohuoneeseen, joten retkeilimme rappujen alla. Viinikin olisi maistunut, mutta kun oli tuo Nissani lasteineen saatava saman illan aikana vielä takaisin Sorsakoskelle. Jos meillä oli paljon tavaraa näyttelyyn tullessa niin oli sitä sieltä pois lähtiessäkin. Ruusukkeita oli kamalasti, hienoja keramiikkapalkintoja useita, kiertopalkintoja ja säkeittäin Eukanubaa ja koirannameja. Onneks on iso auto.


^ Luulimme kuvaavamme kaikki meille kotiin tulleet ruusukkeet ja palkintoesineet, mutta aamulla niitä löytyi vielä autosta lisää…

Illalla nostettiin vähän maljaa päivän menestykselle. Minulla oli tarkoitus pitää apureilleni ja varsinkin meidän majoitusasioissa emännöineelle Päiville kiitospuhe, mutta ne mokomat ehti ensin. Ne olivatkin taas kimpassa ostaneet minulle lahjan kiitokseksi. ”Magic is something you make” luki lahjassa. Kiitos Rakkaat!’

Minun kamerasta löytyneitä kuvia on ladattu linkin kuvahakemistooni. Merkillinen kamera kun itsestään kuvasi. Kiitokset pikkuapureille!

Ylihuomenna suuntaan Hanna-Kaisan kanssa kohti Englantia. Käymme kurkistamassa onko se kevät oikeasti tulossa vai ei. Cruftsin näyttelykin siellä tulee taas koettua. Kamera mukaan ja menoksi. Se onkin passin ja luottokortin jälkeen tärkein kapistus reissulla.

PS. Helka oli tukevasti tiineenä!