Kun Mara- eli Aristokattishow oli lopuillaan tuossa vuoden vaihteessa, päätin vakavasti, että puoli vuotta koiranpentujen täyttämää elämää oli antanut rokotuksen taudille nimeltä pentukuume. Säät eivät olleet tämän pentueen puolella, sillä ulkoilu oli joko pakkasen tai vesisateen vuoksi ihan mahdotonta. Onneksi meillä on se treenikämppä vuokrattuna ja siellä sitä tuli sitten pentujen kanssa lähes päivittäin käytyä. Ainakin tottuivat autoiluun!
Kun luovutuksen aika 8-9 viikkoisena koitti, olin vain onnellinen siitä, että pentuset pääsivät Maailman Parhaisiin Koteihin Kivojen Ihmisten hoiviin. Kajaani, Rovaniemi, Oulu, Revonlahti, Raahe, Pattijoki, Kalajoki, Iisalmi saivat uudet cardiasukit ja me saimme viimein keittiön näyttämään ihmisten keittiöltä. Nautin ajatuksesta, että nyt keskitytään fiksujen aikuisten ja vähemmän fiksujen nuorten koirien kanssa oleskeluun, mutta pieleenhän se meni. Tuli yksi puhelu, minä soitin yhden puhelun ja siitä se Plan-P ja sen järjesteleminen sitten lähti.
Perjantai-iltana viikko takaperin Plan-P muuttui ihan oikeaksi koiranpennuksi. Valkoisen venäläiskilvissä olevan pakettiauton takaovista ojennettiin meille koiranpentu ja raha vaihtoi kadulla omistajaansa. Älä osta pimeää pentua, mutta osta pentu pimeässä. Oikeasti kuulostaa hurjemmalta kun onkaan. Ei Pawel mikään pimeä pentu ole, mutta saatiinhan me Tarjan (Pawelin toisen omistajan kanssa) asiasta huumoria repiä. Tilanne oli juuri malliesimerkki siitä, miltä pimeä pentukauppakin voisi sivustakatsojan silmin näyttää jos ei tietäisi koko totuutta.
Mikä sitten on koko totuus? No ei ainakaan pimeä. Puolasta lähtöisin oleva 4,5 kk ikäinen Pawel on käynyt asumassa Venäjällä uudessa kodissaan muutaman viikon. Siinä on varmastikin ollut hieman liikaa koiraa tai sitten se puppy blues on iskenyt lujaa takavasemmalta. Pawel on palautunut kasvattajansa ystäville Moskovaan ja sieltä sitten melkoisen matkustamisen jälkeen meille. Sukutaulussaan sillä on minulle kovasti tuttuja koiria, monta sellaista, jotka olen ihan itse tavannutkin. Silti hankimme kuitenkin ”sian säkissä”, mutta säkistä paljastui oikein hauska ja soma possu.
Reipas mieskoiranalku on jo tässä viikon aikana näyttänyt, että siinä on rohkeutta ja temperamenttia ihan muille saakka jakaa. Sen toiminnantarmo on liki loputon. Turussa se ei kavahtanut liikennettä, vieraita ihmisiä, vieraita koiria, hissiä – ei mitään. Tänne meille tultuaan se on ilmoittanut muille koirille olevansa Pawel ja asuvansa täällä. Se menee ja tulee porukan mukana niin kuin olisi tänne syntynytkin. Hyvä niin.
Mitä siitä sitten tulee aikuisena? Mistäpä sen kukaan tietää. Ainoa varma asia on, että siitä tulee lemmikki, niin kuin jokaisesta koirasta soisi tulevan. Sen päälle tulevat yksityiskohdat selviää sitten tässä kasvun myötä. Kasvanut se totta vieköön elämänsä aikana onkin. Näiden omien tikkuluustoisten (OK, Kolli ei kuulu siihen kastiin) koirien rinnalla tuommoiset valtavat tassut (kuvassa alla) ja yli 10 kilon paino tuossa iässä ovat kovasti omituisia asioita. Toisaalta taas, ehkäpä juuri tuollaista Toweli-Paweli-Tolppajalkaa tarvitsenkin. Aika näyttää, muttei ennalta kerro.
JOFLI 