Meillon silmät!

31 08 2012

Pennut tulivat tänään 2-viikkoisiksi aamuyön tunteina. Pentulaatikossa on kaikki hyvin. Silmät ovat jokaisella rakoilemassa jos ei jo kokonaan auki. Pienin tyttökin on nyt saanut grammoja lisää sen verran, että näyttää taistelevan maitobaaripaikoistaa melko topakasti. Käsityöt on siis vähenemään päin. Viime yön Katti ja pennut olivat ilman ihmisseuraa. Kävin vain yöllä kurkkaamassa että kaikki on ok.

Tänään tuli ensimmäinen Velikulta yli laidan. Olettaisin, että huomenna tai viimeistään sunnuntaina edessä on pentujen elintilan isontaminen. Pentulaatikkommehan on kaksiosainen. Siinä on pikkupuoli ja iso puoli ja väliseinän poistamalla siitä tulee noin 2 neliöinen aitaus pikkupennuille. Kun se käy ahtaaksi, onkin sitten vuoro siirtyä keittiöön menon ja melskeen keskelle. Se tapahtuu tuossa 4-5 viikon tietämissä.

Pentujen elintilan isontaminen jää kokonaan Jennin ja Tapsan vastuulle, sillä itse suuntaan huomenna TuTun ja Marskin kanssa kohti Norjaa ja Tromssan KV-näyttelyä. Seuramatkailuksi taitaa mennä tämä reissu ja kokemukset olla ainokaisi karttuvia tekijöitä. Marski on kalju – täysin kalju. TuTu taas alkaa tiputtamaan karvaansa ja on kohta kalju. Ajoitus saa kouluarvosanaksi ihan puhtaan nelosen, positiivisestikin ajateltuna maksimissaan vitosen. Loppupelissä ihan sama, sillä mukavassa seurassa on aina kiva matkustaa ja Kilpisjärvellä vietetty mökki-ilta tulee varmasti jäämään mieleen. Jos tässä reissussa JOKU asia onnistuu, niin se on sitten auton pakkaus. Harva se sijoittaa auton ”takakonttiin” tilavasti tanskandogin, gordoninsetterin ja corgin, mutta minäpä sijoitin… okei – ei se takakonttikaan ole ihan tavallinen takakontti :D

Onko muuten mitään suloisempaa kuin pariviikkoinen koiranpentu joka nukkuu? En usko.





Pink-wear

23 08 2012

Tänään tällainen tuli yllätyksenä postissa. Näppikseltä Facebookiin päästetty lausahdus päätyi T-paitaan.  Kiitos teille ihanille, jotka olette tämän takana. En kyllä yhtään tiedä millaista lössiä kiittelen, mutta kiittelempä kaikkia tässä yhdessä ja erikseen. KIITOS!

Pink Woodsissa on kaikki hyvin. Yöt on nukuttu vuoromeiningillä. Tapsa aloittaa kun miehet tunnetusti nukahtaa vaakatasoon päästyään. Minä torkun pentuhuoneessa viiteen ja sitten vaihdan oikeaan sänkyyn Tapsan tullessa tänne torkkumaan. Ei kai nuo enää mitään yövahteja tarvitsisi kun kaikki on niin hyvin, mutta tämä nyt on meidän tyyli ja tapa hoitaa pentuja.

Pienimmäinen on edelleen pienimmäinen ja isoin edelleen isoin. Ruokaa saivat ilmeisesti liian paljon kun ripskattia meinaa pukata. Katti-rukka joutui heti vähemmälle ruualle ja tämä toimenpide näyttäisi helpottavan. Pennut kuitenkin kasvavat ja ovat tyytyväisiä, joten en jaksa vielä olla kovin huolissani.

Eilisen ja tämän päivän nenähavainnot blondeista ovat sellaisia, että molemmilla on mustat pigmentit. Mustanharmaata pukkaa kirsuista läpi. Ne ovat siis B-lokuksensa osalta joko BB tai Bb, sillä bb olisi aiheuttanut niille ruskean nenäpigmentin. Eipä sekään kyllä olisi hätkäyttänyt tahi ollut mitenkään ihmeellinen asia. Resessiiviset ominaisuudet kun ovat niin vekkuleita pompsahtelemaan esille sieltä sun täältä.





Ihan ite tehty

22 08 2012

”Jokainen osaa varmasti laittaa näitä strasseleita jonoon”, tokaisi ystäväni Hanna Facebookissa oman bling bling T-paitakuvansa kuvatekstissä. Eipä tuota voinut ottaa muuta kuin haasteena ja kokeilla osaako sitä. Ensin tosin piti tilata hieman kiiltävää ja kiinnityskapine. Niiden saapuminen kesti viikon ja yhden päivän. Käsittämättömän nopeaa, vaikka kuoren lähetyslappu sanoo kirjatun kirjeen lähteneen aina Hong Kongista saakka. En olekaan saanut ikinä sieltä postia aikaisemmin…

Ensimmäinen kokeilu oli koristella Hannan brodeeraama logoni.  Eihän siitä selvitty ilman tukipuhelua kokeneemmalle. Hyvien vinkkien jälkeen alkoi timankintekele toisensa jälkeen kiinnittyä kankaaseen. Nälkä kasvoi syödessä!

Tänään marssin vaatekauppaan etsimään sopivia harjoitustekstiileitä erilaisille kokeiluille. Kallista ei viitsi kokeiluversioiksi hankkia, mutta onneksi Tokmannilla oli hurjat alennusmyynnit. Illalla kolvi kuumeni ja ensimmäinen timanttihässäkkä oli musta T-paita, johon eteen tuli seisova cardigan. Alunperin minulla oli paperista leikattu muotti apuna, mutta jo muutaman strasselin jälkeen hylkäsin mokoman haittona olemasta. Lopulta vedin vapaalla kädellä ja sen se on totta vieköön näköinenkin. Harjoitus tehnee mestarin… joskus…

Jennille löysin ale-kamppeista kivan vaaleanpunaisen fleece-takin. Siihen päätin kokeilla sellaista siirtokalvoa, johon timantit ensin liimataan kiinni ja siitä sitten silitellään. Kuulosti helpommalta kun olikaan. Kuvan tekeminen oli loppupelissä helppo. Sen piirsin Kattin pääkuvasta ja hieman leventelin laukkia, jotta päähän tulisi helpommin nähtävissä olevaa muotoa. Ensimmäinen vaikeus alkoi kun kynnetön alkoi siirtelemään pikkuruisia strasseja siihen varsin tiukkaliimaiselle siirtokalvolle. Lopulta piti etsiä pinsetit. Kun kalvo oli ”stassitettu”, piti taas ottaa tukipuhelu Hannalle. Yhdistin saamani neuvot ja luovat ajatukset ja lopulta sain kalvon irti stasseista ilman, että strassit irtosivat Jennin takinselkämyksestä.  Siihen tarvittiin paitsi silitysrautaa myös kolvin mukana tullutta tasapäisten strassien kuumenusterää. Viimeistelin homman vielä strassi strassilta kolvin oikealla strassinkiinnityspäällä. Lopputulos oli aika kiva, vaikka itse niin sanonkin.

Jenni on sitä mieltä, että sillä on nyt universumin hienoin fleece-takki. Tokkopa ihan noin, mutta kiva jos kelpaa. Ei ainakaan toista samanlaista tule ihan heti vastaan.

Huomenna kokeilen päänkuvan tekemistä T-paitaan. Haluan myös kokeilla kaikkein pienintä stassikokoa. Sillä saisi pieniä ja siroja kuvioita aikaiseksi… jos saa… jos osaa ja onnistuu…





Pink Wood’s

17 08 2012

Katti tekee kaiken täysillä ja koska se on täyden kympin koira kaikessa mihin se ryhtyy, niin eipä tämä pentuhommakaan tehnyt poikkeusta. Eilen illalla se söi hyvällä ruokahalulla iltaruokansa kymmenen jälkeen. Sitten läähätettiin hetki ja vedet tuli puoliltaöin ihan silleen yhtäkkiä yllättäin. Ensimmäinen pentu syntyi 00.30. Se oli menoa. Se siitä ajatuksesta, että ehkä me viikonlopulla synnytellään… ei – me synnyteltäisiin nyt!

Pentuja syntyi kymmenen, mutta kaksi narttua syntyivät kuolleina. Toinen niistä oli hyvin hyvin pikkuruinen. Toinen vietti viimeisenä tulijana ilmeisesti liikaa aikaa kanavassa. Se olikin ainoa joka teetti käsitöitä. Ensimmäiset kolme vain jotenkin valuivat ulos. En nähnyt varsinaisia työntöjä ollenkaan. Kun maha hieman pieneni, seuraavat kuusi tulivat ulos muutamalla isolla työnnöllä ja ulostulovauhti oli jokseenkin lennokas. Ja sitten se numero kymppi jumiutui. Eläinlääkärin apua ei kuitenkaan tarvittu kun omat kätilötaidot auttoivat jälleen selvittämään tilanteen. Jossitellahan aina saa, muttei se mitään auta. Kymppityttö ois ollut kyllä muuten täyden kympin pentu, mutta pisteet nollautuivat kun henki ei kulkenut :( Sellaista sattuu.

Kahdeksan tuhisijaa (4 poikaa, 4 tyttöä) on kuitenkin oikein kiva luku. Toivottavasti mitään ensipäivien takapakkia ei tule ja kaikki ”Kupulit” kehittyvät hienoiksi kookikoiriksi. Katti voi loistavasti ja hoitaa pentunsa rauhallisesti ja hyvin. Pienimmän ja suurimman pennun kokoeroa on 100g joten se näyttää jo aika hurjalta, mutta tuollaisia kokoerojuttuja on aika usein kun pentue on suurilukuinen.

Koska Katti on yleensä täynnä yllätyksiä, ei se siinäkään suuhteessa pettänyt. Meillä on taas niitä ”pinkkejä”. Isäkoiran kantajuus resessiivisen ee-keltaisen suhteen ei tullut yllätyksenä, mutta että meidän Kattikin sitä väriperimässään roikottaa. Aika hauskaa. Vielä hauskemmaksi asian tekee se, että Kattin taustoja on ympäri Suomen niemeä eri variaatioina ja niitä on yhdistelty ja linjailtu ja jopa rutsailtukin monin eri tavoin ja yhtäkkiä minä täällä ”Pink Wood’sissa” olen taas se joka ne pinkit pentulootaansa saa. Otan tämän liki kunniana :D

Sisimmässäänhän nuo kaksi blondia ovat sisarustensa tavoin tricoloureja. Geenipari ee (isikoiralta se toinen pikku-e ja äitikoiralta se toinen pikku-e) estää kuitenkin mustan värin muodostumisen karvoissa, joten koko koira näyttää kellertävältä. Lisätietoa tästä väristä on mm Sarakonnun Liisan artikkelissa, joka löytyy nettilinkistä: http://www.kolumbus.fi/~w425013/koirat/keltaiset.html

Nyt näyttää siltä, että ainokaiset suomalaiset ee-keltaiset cardit (rodunharrastajat kutsuvat pinkeiksi) ovat syntyneet meillä. Kentsun ja Piikan pentueessa 2010 niitä oli kaksi, joista toinen lopetettiin kitalakihalkion vuoksi. Roope (Big-Wood’s Pink Cadillac) voi Yliveskassa loistavasti. Nyt niitä syntyi kolme Kentsulle ja Kattille, näistä yksi kuolleena pikkuruisena. Kaksi muuta voivat ainakin tätä kirjoittaessa loistavasti. Toivottavasti voin viikon-kahdenkin päästä vielä raportoida samoja uutisia. Ensimmäiset päivät ovat niin kriittisiä.

Harmittaako minua? No ei! Miksi pitäisi? Nuohan ovat kerrassaan ihania. Ongelma vain on niiden rekisteröiminen oikean värisiksi. Viimeksi neuvottelin pitkään Kennelliiton kanssa Roopea rekisteröidessäni. Olisin halunnut sen värille kermanvärinen valkoisin merkein, mutta sitä ei ole listattu cardiganien väreiksi. Jouduin rekisteröimään sen punaiseksi valkoisin merkein. No – nyt olen vielä isomman ongelman edessä. Tricolour + tricolour = tricolour ellei joku resessiivinen hässäkkä tätä muuksi laimentele. Siitä ei voi syntyä punaista valkoisin merkein – ei ainakaan sellaista, miksi punaisen valkoisin merkein ymmärrämme. Nämä ovat tricoloureja valepuvussa. Ne kävisivät jopa merle-kasvatukseen ja lopputulemana olisi pentueellinen ihan normaaleja merlejä ja tricoloureja, mikäli toinen osapuoli ei ole ”pikku-e:n” kantaja. Kantajuuden voi utelias testata näppärästi geenitestillä. Meidän rodussa merlekoiran voi kuitenkin parittaa vain tricolourin kanssa (mitä nämäkin siis sisimmässään ovat), joten rekisteröinkö minä nämä tricoloureina? Ai hauskuus! Kyllähän tästä taas saadaan vesilasissa aikaan kuohuja, laineita ja varmaan myrskyäkin.





Uutta päin

13 08 2012

Luovutusikäiset pennut ovat pitäneet kiireisinä. Ei riitä, että pennut saavat ruoan ja puhtauden. Perushuollon lisäksi ne tarvitsevat elämänkokemuksia jo ennen luovutusikää ja siinä puuhassa saa kulumaan tunnin jos toisenkin. Luotettavat kiltit koirat, vieraat ihmiset, erilaiset mölytoosa-aparaatit, autoilu, merenranta, nenän käyttö, erilaiset alustamateriaalit, lailliset (ja ”laittomatkin”) jyrsittävät, puutarha, metsä, tie, panta, hihna… you name it!

Ensimmäiset ovat jo lentäneet pesästä omiin koteihinsa. Urho muutti Vaasaan, Friidu Raaheen ja Luna Kiiminkiin. Hiski suuntaa huomenna aamusella kohti Lepp… eikun anteeksi Sorsakoskea. Uusikaupunki kutsuu Charlieta myöhemmin tällä viikolla ja eiköhän tuosta Tuittukin suuntaa sijoituskotiinsa viikonlopun aikana.

Huusholli hiljenee toviksi, mutta lyhyenlännäksi tuo hetki jää, sillä Katti synnyttää viikonloppuna tai alkuviikosta. Luovutusikäisiin verrattuna vastasyntyneet ovat kuitenkin hiljaisia ja siistejä tapauksia, joten hengitysrakoa taitaa tulla. Toisaalta taas Kattin maha on niin iso, että pentumäärästä näkee melkein painajaisia. Katti on aina tehnyt kaikki asiat täysillä. Eipä tämäkään poikennut tavanomaisesta.


52 vrk ensimmäisestä astutuksesta

Itselleni varasin viikon irtioton CWCA:n erikoisnäyttelyn merkeissä syyskuun loppupuolelle. Suuntaan tieni Birminghamin kautta Eileenin luo ja tiedossa on mm. ”pyhiinvaelluspiipahdus” Walesin puolelle. On todella mukava päästä näkemään Kusti ja Mint + kaikki muut tutut koirat ja ihmiset. Reissun alkuun on enää hieman yli kuukausi ja sitä ennen tehdään kaveriporukalla vielä pikkupiipahdus Norjan puolelle. Onpa mitä odottaa… Kattin pentukatraan lisäksi.