Kiitoksen paikka

26 12 2015

Joulun aika ja siihen hiljentyminen on mahdollistanut asioita, joihin kiireisen syksyn aikana ei ole ollut mahdollisuutta. Yksi niistä asioista on ollut tämä blogi ja tänne tekstin tuottaminen. Asiaa olisi kyllä ollut kovastikin ja moni teema on pyörinyt mielessä. Siihen se on sitten jäänytkin ja osa noista asioista on jo pyörinyt niin kauas mielestä, etten niitä kyllä enää kiinni saa. Siispä myönnän nöyrästi, jopa tuumineeni koko blogin alasajoa, mutta josko kokeillaan vielä. Kirjoitetaan kun on asiaa ja aikaa pukea se sanoiksi. Ei paineita, ei aikatauluja. Ei aktiivista toimintaa, mutta toimintaa toisinaan kuitenkin. Annan itselleni luvan, että ei ole pakko jos ei a) ehdi, b) jaksa tai c) muuten-vaan-huvita.

IMG_7249

Aktiivisuus liittyy myös tämän blogikirjoituksen aiheeseen. Suunnittelin Corgiset-lehteen artikkelia/yhteenvetoa corgirotujen aktiviteettitilastoista eri harrasteiden parissa. Tätä varten katselin Suomen Kennelliiton KoiraNet-järjestelmää ja mietin kuinka tämän toteuttaisin. Valmista en vielä aikaan saanut, sillä sieltä puuttuu vielä loppuvuoden koetuloksia, mutta jonkinlaisen suunnitelman olen jo päässäni muodostanut siitä, mitä tuo artikkeli aikanaan tulee sisältämään. Siinä sivussa laskeskelin omien kasvattien osallistumisaktiivisuutta ja tulin hyvin hyvin iloiseksi, tyytyväiseksi ja kiitolliseksi tästä vuodesta, joka alkaa nyt olemaan ehtoopuolella. Oli suorastaan hämmentävää huomata, että KoiraNetissä tässä vaiheessa (24.12.15) olevista welsh corgi cardiganien tekemisistä kaikista, yhteensä 294 agility-, toko-, rallytoko- ja mejätuloksesta 40% oli kasvattieni tekemiä. Nämä tulokset ovat tehneet 12 eri BW-koiraa, joista 1 on kilpaillut kahdessa lajissa.

kaikki

Näistä koetuloksista vähintään yhden tasoluokkansa ykköstuloksen tai vastaavaan (Rally-toko HYV, agility nolla) sai taulukossa mukana olevien tuloksien perusteella 10 koiraa. Siis melkein jokainen kokeisiin osallistunut.

IMG_1540

Suvi ja Ellu (BW Duchess) saivat RTK-koulutustunnuksen syksyllä 2015

Koska olin hautautuneena KoiraNetin syövereihin, tarkastelin myös samalla Suomessa saavutettujen näyttelytulosten jakaumaa ja määriä. Näyttelyiden osalta tulokset ovat jo KoiraNetissä kokonaisuudessaan vuodelta 2015, joten näiltä osin tilastot ovat lopullisia. Cardiganeille kirjattuja näyttelytuloksia oli yhteensä 1111 ja näitä oli ollut tekemässä 326 koiraa. Näistä tuloksista 116 (9,6% kaikista) oli kirjattu yhteensä 31 Big-Wood’s kasvatille. Tämä oli kasvattajakohtaisesti aktiivisinta, sillä seuraavaksi eniten kasvattejaan liikkeelle saanut kasvattaja oli saanut näyttelytuloksen/-tuloksia 26 kasvatilleen. Aktiivista toimintaa toki sekin. Ei käy kieltäminen.

Eniten näyttelyissä käyneellä Big-Wood’s-koiralla oli vuoden 2015 aikana 10 näyttelyä (Suomessa) ja 1 näyttelyn käyneitä oli 8. Huomionarvoista oli myös se, että melko monessa näyttelyssä, jossa kasvattejani nähtiin, oltiin sitten liikkeellä isommalla porukalla ja niissä esitettiin myös kasvattajaryhmä. Eniten  meitä oli kerralla erikoisnäyttelyssä, jossa kehässä nähtiin 22 BW-koiraa. Se on piirua vaille neljäsosa kyseisen erikoisnäyttelyn kokonaisosallistujamäärästä. Käsittämätöntä, vaikka itse sanonkin!

Melko hyvinkin niissä näyttelyissä on mennyt. KoiraNet antaa helposti muutamalla hiiren klikkauksella koko rodun statistiikan tulosten osalta. Pientä käsityötä aiheutti vain laskea BW-koirien vastaavat luvut. Tämän puuhastelun jälkeen pylväät näyttävät seuraavilta:

nly_laatuarv

Voisi melkein sanoa, että meillä on tulostasolla mennyt hienosti ellei jopa loistavasti. Big-Wood’s koiria on osallistunut vuoden aikana 21 näyttelyyn. Näistä kahdessatoista olemme esittäneet kasvattajaryhmän ja joka kerran se on myös ollut ROP-kasvattajaryhmä. Erikoisnäyttelyn lisäksi BIS-kasvattajakehästä tuli sijoitus kaksi kertaa.

IMG_4338

Ylivieskan KV-näyttelyn BIS-4-kasvattajaryhmä (BW Triumph Renown, Scat Cat, Cute Marie ja My Igloo Ingo)

Suomen muotovalioksi ovat valmistuneet BW Bilberry, Ken On Kultaa, Graenous Grenade, My Ihq Indica ja Thomas O’Malley.  ROP-ruusukkeita on BW-koirille tullut 12 ja VSP-ruusukkeita 7. Sertejä on pokattu vuoden aikana 15 ja kansainvälisiä sertejä eli CACIBeja 14. Varasertejä ja varacacibeja en edes laskenut. Kaikesta näyttelykäynti- ja tuloslaskennasta ovat poissa myös tuontikoiramme Pontus ja Sisu, jotka keräsivät yhteensä 5 sertiä.

Ihan lopuksi korostan, että koe-, kilpailu- ja näyttelytulokset eivät ole omasta näkökulmastani alkuunkaan se tärkein asia koiran omistamisessa. Jokainen meiltä lähtevä koiranpentu lähtee ehdottomasti lemmikiksi ja seuralaiseksi ilman mitään velvotteita osallistua yhtään mihinkään järjestäytyneeseen koiratoimintaan. Tämän vuoksi olen kiitollinen siitä, että koirien omistajat ovat halunneet olla tällä tavalla omasta tahdostaan aktiivisia, kirjauttaa Suomen Kennelliiton tietokantoihin tuloksia ja näin ollen antaa paitsi minulle myös muille rodun harrastajille virallista tietoa. Ilmaistakaan se ei ole ollut.

IMG_5910 – Kopio

Jani ja Ilpo (BW Kulta Into Pii)

Kasvattajana olen ihan yhtä iloinen, tyytyväinen ja kiitollinen niistä kuvista, kuulumisista, tarinoista ja yhteydenotoista, mitä vuoden kuluessa olen saanut. Joulutervehdyksiä (kortteja ja sähköisiä kuvia) tuli runsaasti. Niistä välittyi aina se, kuinka rakas perheenjäsen se meiltä lähtenyt koira siellä omassa kotonaan onkaan. Sehän se on tärkeintä. Aina.

Big-Wood’s päivien 2015 osallistujia. Tämä on sitä parhautta kasvattajan näkökulmasta. Ollaan yhdessä koiriemme kanssa!

 





Jos sinulla on kiire, älä tee mitään.

22 04 2013

Töissä tuo otsikon mukainen ajatus ei kyllä käy päinsä, mutta kotona kyllä näyttää siltä, että näin on toimittu. Pitkäksi venyneiden työpäivien jälkeen sitä on huolehtinut vain sen, että eläimet saa tarvitsemaansa puuhaa, ravintoa ja kun ne voivat hyvin, oma mielikin on parempi. Ehtii sitä lomallakin siivota sitten kun sellainen ihme koittaa. Vapaa-aikaa onkin tämän kiireisen työkevään jäljiltä tiedossa ihan kiitettävästi, joten ehtii kai sitä haud… eiku lomallakin nukkua.


Upuleiden Tuittu ja Saara treenimässä peilin edessä

Kämpillä on treenailtu vaihtelevalla aktiivisuudella. Huhtikuun alussa vietin siellä pitkän treenisession yhdessä Corgiseuran Pohjois-Suomen alaosaston kanssa. Pyrin viestittämään osallistujille, että näyttelyissä voi kyllä käydä puolivaloilla kokeilemassa miten se koira esiintyisi tai sitten oikeasti opettaa se esiintymään niin, että sen parhaat puolet tulee esille – tai vastavuoroisesti niin, ettei nyt ainakaan niitä anatomisia puutteita korosta. Kyllä ne valveutuneet tuomarit löytää ne kuitenkin, mutta kehänlaitavalokuvaajille ei kannata sitä iloa antaa… vaimitenseoli…

Koirat ulkoili iltojen pidennyttyä aika paljon jäällä niin kauan kuin jäätä riitti. Olihan ne auringonlaskut upeita! Jäällä sitä aina hermo lepäsi ja tunne siitä, ettei voisi asua sisämaassa, vain voimistui.

Sellaisen irtioton arjesta kuitenkin otin, että toteutin pitkään suunnitteilla olleen Kuopio-vierailun viikko sitten. Ihan hövelisti jatkoin viikonloppua vielä päivällä ja pysäytyksellä Iisalmen kupeeseen Runnillekin. Oli mukavata! Matkaseurana suurimman osan ajelusta olivat Miuku ja Joona + sushukkalapset Laina ja Usko.

Perjantaista sunnuntain alkuiltaan vietin Pondera-Pirjon messissä Kiisun, Kollin, Kattin ja TuTun kanssa. Niiden käytös oli muilta osin moitteetonta, mutta pikkuvesselit söi Pirjon hierontapöydästä johdon (no se oli kuulemma jo valmiiksi rikki… mutta silti, sori Pirjo!)  ja Kolli ei ehtinyt yhden kerran ihan ulos asti koipeaan nostamaan. Siitä tuli pikkuinen miinus pentusille, mutta vielä isompi miinus minulle kun en älynnyt huomioida asioita tarpeeksi. Pirjon kanssa syötiin, shoppailtiin ja vaihdettiin kuulumisia. Maailmakin ehkä taas vähän parantui.


Pirjon Poppiksen kanssa katteltiin telkusta sisustusohjelmaa kun Pirjo hieroi TuTua.

Koirat saivat tuta ripauksen kaupunkilaiselämää kun ulkoiltiin pääasiassa ihan urbaaneissa ympyröissä. Minä yritin olla valveutunut koiranomistaja ja varauduin kerrankin kunnolla kakkapussien kanssa lenkille lähtiessäni. Pusseja oli taskussa enemmän kuin koiria hihnassa ja keräsin urhoollisesti koirien kiltisti vääntämät tortut talteen. Neljä pussia kourassa kävelin sitten reippaasti roskista etsien, mutta tovin talsittuani totesin homman aivan turhaksi. Omakotitalojen roskikset olivat nounou. Yhdestäkään en pongannut sitä koirankakkaroskis-tarraa. Kerrostalojen roskikset olivat lukkojen takana. Siinä vaiheessa kun olin astunut kaikista väistelyistä huolimatta jalkakäytävällä olevaan koiranpaskaan nro 347, heitin omien koirien jätökset pusseineen päivineen (pussit olivat maatuvaa sorttia) vitikkoon. Oikeasti! Jos koiranomistajia velvoitetaan siivoamaan jätökset, niin voisi kai tuota edes JONKUN roskiksen sinne tien sivuun laittaa? Omakotitaloissa asuvat koiranomistajat voisivat helpottaa kanssasisariensa lenkkeilytuskaa laittamalla niitä koirankakkaroskis-tarroja roskalaatikoihinsa. Ajattelin siinä kävellessäni mm. tanskandoggin omistajia. Reppuko se pitää selässä kantaa, jotta saa sen isomman tavaran kotio asti kannettua? Neljän pussin ja neljän hihnan kanssa taiteilu otti jo näppien päälle ihan riittävästi.

Kyllä me treenattiinkin. Kolli ja Kiisu humputteli näyttelyasioita ja Kiisu vähän kierteli merkkejä ja koski keppiin ja teki maahan-seiso -jumppaa. TuTuli sai kokeilla rally-tokoa eka kerran ja se olikin aika pätevä. Pirjo dognappasi Kattin ja teki sen kanssa mitä teki, pääasiassa varmaan fiilisteli.

Nähtiin me muitakin tuttuja kuin Pirjo koirineen. Ensimmäinen tuttavuus oli Ellan ottotyttö sushukka Lahja omistajansa Kiian kanssa. Lahja oli oikein reipas tottistelijan alku ja yhteistyö vaikutti kovasti mukavalta. Lauantaina sitten nähtiin Päivin ja Helka-Femma-Untontyttären ja Hiski Rinja-Untonpojan rally-toko treenit. Päteviä rekkuja ja ihan pätevä Päivikin!

Sunnuntaina paluumatka suuntasi ensin Runnille, jossa vietettiin maanantaina Eetu-corgin 1-v synttäreitä. Nepä ei olleetkaan ihan mitkä tahansa synttärit, vaan varmasti ehkä Suomen valokuvatuimmat ja jos ei seuratuimmatkin koiransynttärit ikänä. Niistä voi lukea Eetun kämppäkaveri Pietun blogista ja Pietun FB-sivustolta, jotka päivittäin keräävät melko mittavan joukon ihmisiä seuraamaan koirakaksikon kuulumisia.


Kuva: Minna Lappi

Ihanan maalaismaisemissa vietetyn vuorokauden jälkeen ajelin maanantai-iltana kotiin todetakseni, että lumi oli kaikonnut lähes kokonaan kaikkialta. Hupsista! Yhtäkkiä kenttä olikin taas minun valtakuntaani ja ensimmäiset treeninpoikasetkin siellä on jo pyörähdetty. Jenni on nyt jääkiekkokautensa päätyttyä päättänyt harrastaa kesän agilityä. Piika ja TuTu saavat vuorollaan ”pikku treenit”. Kiva jos on innostusta. En valita.

Olosuhteiden pakosta lenkkeilymaastot vaihtuivat merellisistä vaihtoehdoista toistaiseksi hiekkakuopiksi. Hyvä sielläkin on olla, mutta  ei tässä mene aikaakaan kun taas päästään merelle kahlaamaan ja kastumaan. Kuukauden päästä on rantavesi jo varmaan sellaista, että koirien uittaminen on jo ihan helppoa. On koirauimalaa ihan omasta takaa ja kuntopiiri valmis.

Ja mitäkö kuuluu Tarmolle? Tarmo on erikoistunut koiranruokavarkaana, mikä näkyy sen vyötärössä jo aika tavalla. Ei sinällään, että lisäkilot sille mitenkään haittaa aiheuttaisivat – onhan se ollut melko kevyessä kunnossa. Joku roti kuitenkin täytyy olla siinä syökö päivittäin hallitusti sen oman ruokamääränsä, vai varastaako 3-4 kiloa suoraan saavista. Varkaudenestojärjestelmäksi Tapsa kehitti Tarmolle älypelin. Kolme jousellista hakaa, joista kaksi on eri suuntaan aukeavia kuin kolmas. Tähän mennessä tilanne on sellainen, että Tarmon ennätys on 2 hakaa auki, 1 kiinni. Sitä eripäin olevaa hakaa se ei vielä – korostan VIELÄ – osaa avata. Jotta Tarmon elämä ei olisi helppoa, on se myös harrastanut luontourheilun sijasta citylenkkeilyä ikätoverinsa Martin kaverina. Kaksikko on kelpuuttanut mukaansa myös vaihtelevan kokoonpanon pikkurakkeja oman kokonsa esille tuomiseksi. Ehkei kannata kertoa niille, että niissä pikkurakeissa on paljon enemmän egoa ja sisäistä kokoa kuin noissa kahdessa pojankoltiaisessa yhteensä…


Kuva: Hanna Luoto

Englannista tuli kivoja terveisiä. Kustin (BW Gruffudd Gritus) ensimmäisestä pentueesta oleva tytär Tamlin Charity on käynyt kahdesti näyttelyissä. Kummassakin tuli narttupentujen voitto, toisessa Best Puppy In Show, toisesta narttupentujen loppukisassa (Puppy Bitch Stakes) 34 muun joukosta sijoitus hienosti toinen. Toivottavasti näen tämän neitokaisen sitten syksyllä kun vuosittaisen erikoisnäyttelyreissun aika koittaa.


Tamlin Charity 5 kk, kuva Brooke Taylor

Täällä Suomessa kasvatit ovat ahkeroineet. Päivi ja Helka tekivät uuden aluevaltauksen isomettäläisten joukosta osallistumalla ensimmäisiin Rally-toko-kisoihinsa. Julia & Tove saivat ensimmäiset LUVA-tuloksensa agikisoista, vieläpä samana päivänä. Sonja & Romi ovat kiitäneet vauhtiratoja ja kisakirjasta löytyy se ensimmäinen LUVA-tuloskin. Näyttelykehissä ovat kiertäneet vast’ikään valioitunut Helka, kämppiksensä Hiski, Kupuleiden Pätkis, Upuleiden Tuittu ja vanhat kehäketut Unto, Rita ja Onni ja uuden kehiintulemisen tehnyt Rinja. Tokokisoissa ovat ahkeroineet voittajaluokan kisaoikeuden hakeneet Kätyri & Pia ja ensimmäisen tokokokeensa kunnialla selvittäneet Romi ja Sonja. Lonkkakuvissa poikkesi Tessu ja vieläpä varsin hienoin tuloksin! Jos jonkun tästä listasta nyt jotenkin unohdin, niin antanette anteeksi. Aktiivisia olette olleet ja siitä kiitos teille.

Minun oma aktiivisuuteni alkaa vasta Kuopion näyttelystä ja se kuinka aktiivisena kesä koiranäyttelyiden osalta jatkuu, riippuu hyvin pitkälti siitä mitä siellä Kuopiossa tapahtuu. Agilityn osalta teen tarkemmat suunnitelmat sitten kun oikeasti saan nuo esteet levitettyä kentälle ja otettua tuntumaa lajiin. Yksi pentukurssi Kiisun kanssa ja kertakeikka Muhoksen treenihallille ei nyt vielä kerro, onko minusta tai koirista kisakentille millä aikataululla. Epäilen, että koirat ovat kisakunnossa nopeammin kuin minä. Siihen malliin niillä hirtteli kaasu kiinni siellä keinonurmella…

Kevään kunniaksi koirien pesu-urakka on aloitettu. Sitä seuraa yleensä Tapsan ja Jennin suureksi ”riemuksi” aina kuvaussessio, jossa avustajiksi joutuvat toisinaan Jennin kaveritkin. Eilisen pesu-kuvausurakan tuotosta ovat nämä otokset:


Marski melkein 2v


TuTu 3v


Kiisu 8 kk


Kolli 8 kk





Ihan turha viikko

25 02 2013

Viime viikko meni melkeinpä täysin pedissä. Kun pedistä pääsin, tapahtui tapaturma, jonka takia sitten olin taas… ylläripylläri… pedissä. Ensin iski angiina niin huolella, että piti viikko takaperin sunnuntaina nöyrtyä ja ensiapuun raahautua. Angiinan kaveriksi tuli migreeni, sellainen huimaava, päätähalkova ja oksettava malli. Huumori oli koetuksilla angiinakurkulla posliinia halaillessa.

Neljä päivää olin täysin vuoteen omana. Sitten tuli hutera paranemisolotila ja koska sairastaminen piti lopetella pikkuhiljaa, suuntasin perjantai-iltana Oulunsaloon samalla kun muu väki lähti Kärppä-naisia kannustamaan jäähallille Ouluun. Siellä sitten onnistuin komuamaan ”koiraportin” läskeineen irti ovenpielistä ja kaatumaan pärstä edellä painavan nojatuolin puisiin kädesijoihin. Verta tuli nenästä  yli 5 tuntia ja nyt naama on nyt kuin kapakkatappelun jäljiltä. Nenäkin murtui katu-uskottavasti. Rutisi kuin kuiva oksa. Nyt en saakaan siihen koskea hetkeen, että jää jotensakin suoraksi.

Että näin – ihan turha varmaan kertoa, että oli aika lailla harrastamaton viikko koirilla. Onneksi on tuo oma piha, jossa koirat saa juoksutettua melko hyvin kun uppohankeen pistää keppiä ja lumipalloa menemään. Sen kykenee tekemään puolikuntoisenakin jos vain jotenkin kykenee pystyssä pysyttelemään ja silmät sietää valoa.

Ainoa, joka on treenin makuun päässyt, on Pikku-Kiisu, jolla alkoi Tupoksella pentuagin pro-kurssi. Kiisu on se pentu, ympäristö on agia ja minun pitäisi olla se pro, vaikkakin väitän, että olin kipeällä naamallani kaukana siitä. Kiisu teki reippaasti asioita, muttei sillä mikään täysrähinä ollut päällä. Vauvamaisen touhukkaasti se kuitenkin yritti ymmärtää mitä siltä haluttiin. Ehkä kaikkein paras älynväläys sillä tapahtui pujottelussa, joissa se ymmärsi heti pysytellä ohjureiden avustamana reitillä.

Eilen iltamyöhällä testasin kaatumisesta kipeytyneen kropan toimintaa pikku treeneissä Kämpillä. Mukana oli vain Kiisu ja Tarmo. Kiisu treenasi namilautaselle juoksemista (kotiläksyä pentukurssilta) ja hampaiden näyttöä (se pentele tekee siitä shown). Kumpikin treeni onnistui kivasti. Namilautaselle mentiin laukalla ja hampaiden näytössäkin se pään viskominen jäi vähemmälle.

Tarmo oli osin ihan kuutamolla ja käskyn meneminen ymmärrykseen asti, tuntui kestävän ikuisuuden, mutta kyllä sieltä ihan järkevääkin toimintaa löytyi. Paikallaolo oli hyvä. Liki kylki kyljessä vuosikkaan doggiuroksen kanssa makasi rauhassa. Naksuttelin kosketusalustaa ja herneet pyörivät ihan hoksaamiseenkin saakka. Henkilöryhmää treenattiin eka kertaa ikinä. Kolme henkilöä meni hyvin, mutta neljättä henkilöä paikannutta tuolia piti kummastella. Se ei meinannut saada siitä silmiään irti ollenkaan. Torvi! Kaukojen asentojumpassa on tapahtunut läpimurto. Se osaa nyt nousta jalkojaan liikuttamatta istu > seiso ja maahan > seiso. Olen edelleen ihan vieressä, mutta noiden liikesarjojen viemistä lihasmuistiin on kyllä väännetty. Eilen tuli ensimmäiset puhtaat setit. Taisin jättää vain yhden istu > seiso vaihdon palkkaamatta, vaikkei sekään katastrofi ollut.

Sairastamisen lomassa meillä on laitettu alulle pikkukoiria. Onneksi Esko-papparainen muisti, mitä noille tyttökoirille tehdään kun niillä on ”ne”. Melkeinpä ovat keskenänsä TuTun kanssa hoidelleet hommat. Nyt vain odotellaan, onko luonto sitä mieltä, että tuo yhdistelmä on tarkoitettu syntyväksi. Minä olen sitä mieltä, että on ja onneksi pari muutakin on jo odottelemassa, josko oman Pikku-E:n tai Pikku-T:n sieltä saisi.

Englannin reissuun ei ole enää montaa aamua. Työpäivien aamukahveja on jäljellä enää 6. JIPPII!

 





Treenikämppä

5 02 2013

5.2.2013 klo 17.48

Talven toimettomuus sai äkkikäännöksen kun Liisa aktiivisena ihmisenä soitteli mahdollisia koiraharrastajille vuokrattavia tiloja läpi. Ihan halvalla tahi helpolla sellaisia ei tarjolla ole ja halpa ja hyvä tai halpa ja kookas eivät ole tässä tapauksessa mitenkään yhdistyviä adjektiiveja. Lopulta kuitenkin halpa ja kelvollinen kohtasivat kun Myllymäen koululta meille osoitettiin kakkoskerroksesta luokkahuone ja seitsemään naiseen jaettuna se vuokrakin jäi ihan kohtuulliseksi. Naapureiksi saatiin varmaan kaikki Raahen bändit ja bändintekeleet.

Siitä se sitten lähti ja ensin talkoiltiin sotkuja sivummalle, että saatoimme kuvitellakaan tuovamme koirat niiden käytävien läpi treenitiloihin.

 

Ensimmäiset treenit pidettiin viikko sitten tiistaina. Ihmeen hyvin tilaan mahtuivat pyörimään koirat harjakoirasta tanskandoggiin. Suuri yllätys oli, että ulos ja käytävään kuuluva soitto ei kuulu tuonne meidän luokkahuoneeseen lainkaan kun ovi on kiinni.

Kiisu, Kolli ja Vitsi ovat treenanneet näyttelyremmiasioita ja ihan vain muiden mukana höntsäilyä. Tarmo on tottistellut.

Tällä kämppäläisten aktiiviporukalla ollaan suunniteltu jo vaikka mitä pientä ilkeyttä keskenämme. Suunnitelmissa on treenien lisäksi esimerkiksi valokuvausstudioleikkejä ja bling bling iltaa. Onhan meillä nyt oma tila missä näitä harrastaa.

Tänään treenaamaan pääsevät Kiisu, Katti, Marski ja Tarmo. Kiin ja Koon on aika kasvaa toisistaan erilleen edes pikkuisen.

5.2.2013 klo 23.05

Kolmannet kämppäilytreenit takana. Mukana oli suunniteltu kokoonpano. Kiisu kipitti näyttelyhihnassa, Marski opetteli tarjoamaan poseasentoa, Katti kaahotti rinkiä ja tottisteli ja Tarmo harjoitteli tokottelemaan juoksunartun ollessa vieressä. Fiksu miehenalku osasi kyllä käytöskoodit ja näin se pitää ollakin. En mitenkään vain hyväksy selityksiä siitä, että ”ei tää nyt tottele kun se haisto juoksunartun”. Meillä tottelevat kaikki kun tarve niin vaatii ja jopa mielellään. Toreilla ja turuilla on niin paljon juoksunarttuja, että tokihan siitä saisi aina hienon tekosyyn sille, että koiran hallinnassa on jotain vialla…

Itselle tähän muistiksi laitettakoon, että Tarmo jumppas maahan-ylös-maahan liikesarjaa, kontaktinpitoa, peruuttamista ja teki ensimmäisen paikallaolonsa niin, että poistuin luokasta oven ulkopuolelle. Rauhallinen oli tyyppi ollut siinä maatessaan, vaikka se Juoksu-Piru oli paikkamakuukaverina. Aini – luoksetulon pysäytykset oli hyviä, mutta nyt pitää tehdä tovi vielä enemmän läpijuoksuja lyhyemmilläkin matkoilla. Ei se ollut hidas (vielä), muttei valtavan nopeakaan.

Pikku-Hukkasetkin (Sauli, Usko ja Laina) kävivät kämpillä kääntymässä. Demi, Kiisu, Marski ja Katti niiden kanssa puuhailivat aikansa.

Tänään kuultiin ensimmäisen kerran musiikkia jopa luokkaan saakka kun seinän takana soitettiin heviversiota für elisestä. Saiskohan niiltä pojilta tehdä biisivaraukset aina treenien ajaksi. Nousis se omakin tossu eli villasukka vieläkin jouhevammin.

Torstaina jatketaan samoissa merkeissä.





Tarmo täyttää vuoden

28 04 2012

Tarmolla on vappuna synttärit. Mittariin pyörähtää ensimmäinen vuosirengas. Vauvahan se edelleen on ja on sitä varmaan pitkään. Kaikki ennakkopainajaiset käyttölinjaisen saksanpaimenkoirauroksen kanssa eteentulevista ongelmista ovat ainakin toistaiseksi kokematta. Kaikki on mennyt hyvin, suorastaan loistavasti.

Tarmo on oppinut, että corgien kanssa ei painita – ei vaikka mieli tekisi. Sen leikit ovat niin rajuja, joten leikkiköön ne riehut vain Fyran kanssa. Tarmo osaa käyttäytyä Fyran tavoin liki tilanteessa kuin tilanteessa. Se on ihmisille hyvin avoin ja luottavainen, eikä sitä vastaantulevat koirat juurikaan kiinnosta. Tähän mennessä se on myös tullut kaikkien koirien kanssa toimeen, mutta en minä niin tyhmä ole, että uskoisin tämän ihanuuden jatkuvan iäisyyksiin. Tuleehan siitä nyt sentään miäskoira, vaikka aika kaukana tuo hetki taitaa olla kun tyyppi pissaa vielä kyykäten ja osuu aina etukintuilleen.

On vain muutamia asioita, joissa sillä leikkaa kiinni ja intohuuto alkaa. Yksi on ruoka-aika. Toinen on se, kun joku muu saa sen silmien edessä tehdä jotain Tarmon mielestä kivaa ja Tarmo joutuu odottamaan. Ei – Tarmo ei huuda jos jonkun muun perheen ihminen tekee koiransa kanssa Tarmon nähden jotain mukavaa. Huuto alkaa, jos joku meistä puuhaa jotain kivaa meidän oman koiran kanssa Tarmon joutuessa odottamaan. Siinä meillä on työstettävää. Kolmas äänekäs asia on sen leikkiminen Fyran kanssa. Siinä tosin Fyrakin lienee ihan yhtä syyllinen.

Täällä sisällä Tarmo on ruoka-aikaa lukuunottamatta rauhallinen ja samalla tavalla huomaamaton kuin Fyrakin. Corgien läsnäolo on paljon konkreettisempaa kuin noiden isojen. Huomaamattaan on ilmeisesti antanut pienemmille luvan vouhottaa ja isommilta vaatinut käyttäytymistä ihan eri tavalla. Kai, ehkä, en tiedä…

Tarmo on kasvanut kasvunsa oikein hyvin. Se on nyt kookas energinen koipeliini, jota ei tunnu saavan lihotettua millään. Aina kun luuli ruokamäärän olevan riittävä ja sen toppaavan kylkiin, Tarmo otti kasvupyrähdyksen ja näytti, että lisää evästä – kiitos! Nyt en enää usko sen korkeutta kasvavan, joten sopivan ruokamäärän luulisi nyt löytyvän ja kyljen pyöristyvän. Kaikkiruokainenhan tuo on. Ei ole millekään yliherkkä ja mitään vatsaongelmia ei ole vielä ollut. Kaikki tulee siistissä paketissa läpi olipa se sitten ruokaa tai pihalla polttohävitystä odottavan vanhan koirasohvan täytteitä.

Tarmo ontui hieman ja satunnaisesti (viikon-kaksi) tuossa puolivuotiaana. Ontuminen oli kuitenkin vain mitätöntä keventämistä silloin tällöin ja tavan tallaaja ei olisi tuota siitä edes nähnyt. Ontumisen syy jäi lopulta tutkimatta. Onnahtelu loppuikin eikä ole palannut. Edessähän on nyt viralliset luustokuvat kesän aikana, joten jos ontumisella oli joku vakavampi syy, selvinnee se sitten tuolloin.

Treenaus on keskittynyt lähinnä tottelevaisuuteen ja siinä erityisesti tiettyyn vireeseen ja kontaktiin. Minä en halua sille sellaista mahdottoman vietikästä seuraamista, sillä se ei tokokokeissa välttämättä ole halutuin seuraamisen moodi. Haluan seuraamisen, joka on passeli tokokokeissa ja riittää myös PK-kentillä. Haluan sen näyttävän siistiltä, virkulta ja kuuliaiselta. Tässä mennään nyt:

Kisatavoitteita tottelevaisuuden osalta on jo asetettu. Syksyllä katsellaan joku aikatauluihin sopiva BH-koe ja jos kalentereihin passaa sopivan matkan päässä oleva tokokoekin, niin saa sinnekin minut houkutella.

Agilityn osalta Tarmo on ihan raakile. Se meni talvella putkiin ja muutamia aitoja rimat maassa. Nyt se näytti juoksentelevan Fyran perässä A-estettä ihan itsekseen, joten kun kenttä sulaa, lienee aika aktivoitua perusteiden kanssa. Olen laskeskellut, että vaikka käsi menisi millaiseen pakettiin tahansa, voin ainakin pujottelun laitella alulle ja pysäytyskontaktien perusteet. Joo en, en edes yritä juoksukontakteja Tarmon kanssa. Tarmosta tuskin tulee ketterintä kisakoiraa korkeimpiin luokkiin, mutta mikään ei estä meitä katsomasta mihin saakka rahkeet riittää radalla. Projekti kisakuntoon kaudeksi 2013 alkaa kun kenttä on kunnossa.

Tarmollahan ajettiin viime syksynä pari aika höpöksi mennyttä jälkeä tuossa pellolla. Se kyllä näytti että kirsu tykkää toimia, mutta into oli tuolloin isompi kuin keskittymiskyky. Kohta on kelit kuivaneet sen verran, että T:t (Tapsa & Tarmo) pääsevät jälkihommiin. Siinä lajissa yritän pysyä takavasemmalla. Se on T&T-tiimin ihan oma juttu. Minua itseäni kiinnostaisi viesti vaikka ihan nyt vain tutustumismielessä. En tiedä siitä lajista mitään, mutta silti se kiehtoo.

Uimasillaolot ovat osoitteneet Tarmon tykkäävän vedestä ja olevan voimakas uimari. Noutaminenkin onnistuu loistavasti, joten vepeily voisi olla kiva harrastus… hmmm…? Onkohan Raahessa enää vepeilyporukkaa?

Palkkauksen suhteenhan Tarmo on mitä kiitollisin otus. Se on ahne ja kaikkileluinen, ts. niin lentävät kuin revittävät lelut käyvät loistavasti. Ruuan ja lelujen puutteessa pelkkä riehuminen sen kanssa toimii palkkana. Hommia itse tehdessään se on hiljainen ja niin keskittynyt kuin tuon ikäinen susikoilapoika voi olla. Se kestää toistoja treenitilanteissa loistavasti. Sen motivaatiotaso ei laske, mikäli sitä joutuu huomauttamaan asiasta jonka se jo osaa, mutta joka sillä hetkellä menee jostain syystä riekkumiseksi.

Mä näen Tarmossa paljon Konnaa. Ihan eri rotuisiahan ne ovat, mutta jotain samaa niissä on. Samanlaista ihmemyllyä Tarmosta tuskin tulee, mutta saahan sitä silti noita ominaisuuksia itsekseen ihastella puuhastelun lomassa.

Yllärinä meille tullut koira on osoittautunut yllättävän hyväksi ”hankinnaksi” jonka kanssa ylpeydellä touhuaa. Miukulle ja Tiinalle siis ISO kiitos yllärin järjestämisestä!