Kiisu & co.

30 10 2012

Sinä oot se päätös, jonka pyörrän
Takki, jonka käännän
Vaikka pelottaa
Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus
Mistä alkaa huulluus
Järjetön rakkaus

(Jesse Kaikurannan biisistä Järjetön rakkaus)

Siinäpä lyhyesti miksi myös Kiisu meille jäi. Ei pitänyt, mutta jäipä silti. Enempiä ei tartte selitellä. Nuo sanat sisältää ihan kaiken.

* * *

Tässä pentujen 10-viikkoiskuvat. Pätkiskin pääsi kuviin kun oli meillä yökylässä viime viikonloppuna.


Katin Kulta ”Kiisu”


Kultakuume Goes To Liebehund ”Pepper”


Kultu Kimallus ”Pätkis”


Ken On Kultaa ”Kolli”

Pentusilla on ollut useita eri leikittäjiä, mutta kaikkein parhaita näyttävät olevan Katti-emä ja Misiu-pappa. Nyt kun Katti on saanut kerrotuksi pennuille, että maitobaari on sulki, se on ottanut asiakseen leikittää pentuja ihan tosissaan. Sinällään jännää, sillä Katti ei koskaan ole ollut se eniten toisten koirien kanssa leikkivä tapaus. Se on kyllä juossut mukana, mutta enimmäkseen sitä on kiinnostanut sellaiset leikit, joihin liittyy ihminen ja jotain jota voi heittää tai repiä. Nyt näen sen ensimmäisen kerran oikeasti keskittyvän sellaiseen perinteiseen koirien kesken käytävään leikkiin ilman, että se joka välissä käy tuomassa minulle uutta leluksi kelpaavaa esinettä.

Misiu taas – se on niin ihana! Pappa ei tunnu yhtään 10-vuotiaalta kun se painaa menemään noiden pienten kanssa. Se tuo niille leluja, juoksuttaa, pyörittää, hyppii ja pomppii naama hymyillen.

Viikonloppuna oli kyllä sellaiset ulkoilukelit, ettei ne kovin paljon kivemmat voineet enää sen kaiken loskan ja moskan jälkeen olla. Nyt näyttää lumen tilanne taas heikolta kun taivaalta satava aines on valkeasta väristään huolimatta niin märkää, että taitaa lähteä tämä pakkaslumen ilo taas vähäksi aikaa. Ehtihän nuo koirat sentään hetken puhtaita ollakin.

Pepperin uusi emäntä Jo tulee huomenna Suomeen. Tämän kunniaksi ollaan sitten torstai ja perjantai vapaalla ja tehdään Pepperin paperisodan viimeistelyn lomassa kaikkia kivoja koiramaisia juttuja. Olenpa jopa varannut meille vuoron Koirauimalaan, jotta Jo näkee miten Katti ja Misiu hommasta nauttii. Myös Ella otetaan ensimmäistä kertaa uimasille mukaan. Sen liikunta, voimat ja motoriikka ovat huimasti parantuneet nyt kesän aikana. Vuosi sitten näihin aikoihin olin päästämässä sitä taivaskoiraksi, mutta onneksi tuo sisupussi näytti, ettei se vielä luovuttaa tahtonut. Jos oli Pörrillä aikanaan  erilaisia jatkoaikoja, niin eipä jää Ellakaan huonommaksi.





Kaunis Luna ja Komea Tessu

28 10 2012

Luna

Tässä on Upuleista (Unto * Rinja) se ”pikkutyttö”  Big-Wood’s My Icy Idita 19,5 viikkoisena. Luna bunkkaa Kiimingin kupeessa Oulun takamailla.

Aika soma vai mitä?


Kuva: Jutta Kilponen

Tessu

Tessu on Marskin veli Grown Greengrass, joka asustelee isänsä Topin kanssa maalla ja auttelee päivittäin lammaskatraan hoitamisessa. Pätevä ja komia:


Kuva: Ulla Ouramo





Hassu päivä

27 10 2012

Jos Luvalta kysytään, tänään oli sen elämän kummallisin päivä. Se voittaa kummallisuudessaan jopa päivän, jolloin se päätti lenkkeillä Rovaniemellä yöpimeässä ihan keskenänsä ilman yhtään ainokaista tuttua. Hassua vain kun se tuolla reissulla kuitenkin törmäsi kasvattajaisäntäänsä Vinskiin, joka myös oli tuolloin samaan metsään eksynyt. Tai ainakin Luva niin luuli, että Vinski oli eksynyt.  Ihan kerrassaan hassua. Ihan ihme hössötystä oli Luvan mielestä tuolloin se, että puoli Rovaniemeä etsi sitä ja se kuitenkin löysi Vinskin. Eikös ollut Luvalta varsin taitavaa?

No – tänään Luva vietiin Maaningalle katsomaan kolmea hassua setää. Niistä kaksi oli tuomarisetiä ja yksi tuomarisetäharjoittelija. Luva ei yhtään ymmärtänyt, mitä se tuomarisetä sanana tarkoittaa, mutta sen kai se tajusi että ne sedät oli ihan hassuja. Ne oli rakentaneet sinne haukkumajalle ihan ihmeellisen radan, jossa oli paljon kummallisia asioita. Ihan tarkkaan se Luva ei enää niitä kummallisuuksia muista kun se ehti ne unohtaa ennen autolle menoa. Eikä se auto ollut edes kaukana.

Onneksi Heini videoi sen hassuttelun. Näkee muutkin kuinka hassuja miehiä siellä oli.

Luva ei koskaan aikaisemmin ollut joutunut tilanteeseen, jossa sitä pelotti. Ihme setiä kun ne nyt tahtoivat katsoa onko Luvan kynä terävä vai tylsä. Luva on mielestään terottanut kynänsä aika teräväksi, mutta kyllähän se tylsyy kun tuollaiseen pyöritykseen joutuu. Oisivat nyt antaneet edes hengittää välillä. Ja se pimeä huone… oisivat nyt kertoneet, että sen ulospyrkimisen sijasta olisi pitänyt löytää se Jossu. Ihme tapauksia ne sedät. Aikansa tepsuteltuaan Luva totesi, että se niiskuttava räkänokka on kuitenkin Jossu ja loikkasi syliin. Ensimmäistä kertaa sekin räkänokka syliin loikkaamisesta kehui. Outo!

Luvalla oli mukana myös Woody-corgi. Woodyhän on nyt raahelaisittain sanottuna koiramaailman ”N*ki*n K*pa” ja eipä pettänyt tämä arvio millaan lailla. Tyyppi vain perse keikkuen otti vastaan tehtävät mitä annettiin. Pikkuisen tyhmä kai se tapaus oli, kun ei se muistanut laisinkaan mitä sille hetki sitten tapahtui. Hölömö vain pyöritti häntää ja takalistoaan niille sedille. Haukkuhan se joo – muka – oli niinku isoki mies, mutta ihan kauhiasti se vain rakasti niitä pelinrakentajasetiä, joten katu-uskottavuus haukahuksista katos ku pieru afrikan hietamaalle. Kattokaa itte:

Jossu meinas, jotta siinä Woodyssä oli sekä isäänsä että äitiään. Tyhymä seki. Tottakai on! Woody sai äitiltä vilkkauden ja iskältä henkselit joita paukuttaa. Huono muistiki tuli jotenki sieltä isin puolelta… kai… tai jotain sinnepäin. Kertakaikkisen siisti kokemus Woodyn mielestä tommonen luonnetestitivoli. Se vois alkaa harrastamaan noita vaikka viikottain. Ne hassut sedät vain tuumas, jotta tämä oli molemmille ainutkertainen päivä elämässä. Mitä kummaa nekin sillä tarkoitti?





9-viikkoiset

24 10 2012

Kiitos kauniin viikonloppusään, saatiin ulkoilla paljon. Aamuisin tassuteltiin pikkupakkasessa ja iltapäivällä hemmotteli auringonpaiste. Pennut kävi sisällä vain nukkumassa.

Koska pentujen piha-aitaus (puppylandia) on purettu tältä pentueelta kylmien ilmojen vuoksi turhakkeena pois (lue: kerran olivat siinä hetken), ollaan sitten kulutettu aikaa yhdessä pentujen kanssa tontilla ja lähimaastossa.  Tuo meidän kenttä meinaa käydä pieneksi temmellystantereeksi pentusille, vaikka tokihan siinä on kokoa ja näköä aika monen pentuaitauksen verran. En tiedä johtuuko siitä vai mistä, mutta nämä meidän pentuset eivät ole mistään arkalandiasta. Ne ei taakseen katsele kun päättävät lähteä painelemaan. Itsenäisiä pikkuotuksia!

Leikittäjiäkin niillä on käynyt. Ehkä kaikkein parhain uusi kaveri on 15-viikkoinen Hitsi-göötti, joka melkein saman kokoisena on niille oikein passelia leikkiseuraa ja viikkojen kuluessa eteenpäin, aina vain parempaa leikkiseuraa.

Hyvät ilmat ja muilta menoilta suht vapaa viikonloppu tarkoitti myös posekuvien ottoa. Tällä kertaa se meni jokseenkin kivuttomasti. Saattoihan se toki nopeuttaa toimitusta kun pääluku oli kahdeksan sijasta vain neljä.


Kiisu (Katin Kulta)


Kolli (Ken On Kultaa)


Pepper (Kultakuume Goes… to Liebehund)


Possu (Kultapossu), joka lähti viime sunnuntaina reippaasti Kuopioon.

Pentujen paperitkin tuli viimein. Sain läpi sen värineuvotteluni noiden ”pinkkien” suhteen ja mukavaa kun KoiraNetissä pentujen väri näkyy nyt sellaisena kuin se on:

Kermanvärisyyden toivon tulevaisuudessa sukuja innokkaasti tonkiville kertovan, että tästä syntyi nimenomaan ee-keltaisia pentuja. Kasvattajille taas toivon näiden pentujen lisäävän tietoa kyseisestä väristä ja siitä, että niiden väri on ihan oikeasti rekisteröitävissä muuksikin kuin punaiseksi valkoisin merkein. Sen likimain valkoisena syntyvän pennun väriä ei siis tarvitse hätkähtää millään lailla eikä sitä nyt ainakaan värinsä vuoksi pidä enkelipennuksi pistää. Ei, ei, ei ja ei! Niin löyhässä ei saa pikkukoiran henki olla.


Possu <3

Rekisteröinnin yhteydessä tuli Pepperille jouhevasti Export Pedigree. Täppä vain pentueilmoituksen yhteydessä ruutuun ja se oli siinä. Passi onkin jo valmiina odottamassa. Ensi viikon lopussa käydään eläinlääkärin luona ottamassa matopilleri ja viimeistelemässä passin merkinnät. Uuteen kotiin viemisiksi käytiin ostamassa ”uudenvihreä” Hurtta-panta, joka kyllä on vielä hetken liian iso, mutta ei sinne viitsi mitään heti liian pieneksi jäävää mukaan laittaa. Tässä riittää kokoa aikuiseksi asti.

Kotimatkansa Pepper tekee uuden omistajansa kanssa Pariisin kautta. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska näin se voi matkustaa kassissa nk. käsimatkatavarana. Sen ei tarvitse mennä yksin ruumaan. Loppumatkan Pariisista Lontoon kupeeseen he tekevät sitten omalla autolla kanaalin alittavaa tunnelia pitkin. Tai no – ei siellä tunnelissa itse mitään ajeta. Eurostar-juna sen homman hoitaa. Kassissaoloa on muutamaan otteeseen harjoiteltu ja eipä tuossa ole ollut isompia ongelmia. Kaikkein paras harjoittelutilanne oli pari viikkoa sitten kun olin luennoimassa kasvattajan peruskurssilla ja sain ottaa pentuja mukaan. Pepper ja Kiisu treenasivat kasseilua ja sylittelyä ja muuten vain olemista ja suoriutuivat urakastaan loistavasti.


Tämä on pikkuisen pienempi tunneli kuin se kanaalin alta menevä, mutta jostain se harjoittelu on aloitettava…

Kiisun ja Kollin osalta ei ole muuta kerrottavaa kuin että Kolli on iso ja Kiisu on pikkuinen. Kolli on möllöttäjä ja Kiisu on ikiliikkuja. Kolli nuolee, Kiisu puree. Kumpikin vispaa häntää vimmatusti. Kolli katsoo, Kiisu meni jo. Kolli painaa 4,5 kg, Kiisu 3. Siinäpä se tiiviisti.





Vaeltava viisaus

22 10 2012

”Moni heittää huonojen todisteittensa jälkeen vielä kappaleen persoonallisuudestaan, ikäänkuin ne siten kulkisivat oikoisemmin rataansa ja muuttuisivat riittäviksi ja hyviksi argumenteiksi  – samaan tapaan kuin keilaradalla vielä heiton jälkeen yritetään käsivarsien liikkeillä ja eleillä johtaa kuulan kulkua.”
Nietzsche, Der Wanderer und sein Schatten.

Kukaan ei ole täydellinen. Ei edes Obama. En tiedä mitä muualla kuvitellaan, mutta olemme hyvin tietoisia siitä, että Obaman turkki ei ole sen paras ominaisuus. Sitä (yllätys yllätys) ON liikaa. Ei siitä tarvitse kerta toisensa perään mitä erilaisimmilla keinoilla muistuttaa.

Se, että Obama on turkistaan huolimatta ollut voitokas niillä harvoilla näyttelykäyntikerroillaan, ei poista sitä tosiasiaa, että turkki ei ole ideaali. Kenenkään ei tarvitse kantaa tästä asiasta huolta. Asia on tiedostettu ja se tullaan ottamaan huomioon tulevissa jalostusvalinnoissa. Kenenkään ei tarvitse hankkia enää Rennietä tai Samarinia , jotta voi seurata Oban jälkeläisten karvankasvatusta ilman närästysoireita.

Hirmuisen hauskaa olisi, jos joku keksisi vaihteeksi jonkun uuden puutteen/virheen – sellaisen, joka ei näkyisi likinäköisimmällekin sieltä kirkolta kotiportille saakka. Mutta tässä blogissahan on kommentointimahdollisuus! Siitä nyt vain ihan vapaasti ja reippaasti heittämään niitä jalostuksessa huomioon otettavia puutelistoja, mutta sovitaanko, että turkkiasia on jo aika kulunut aihe ja tarpeeksi ruodittu (ja omistaja ruoskittu).


kuva: R.D.

”Hyvälläkin opastuksella on tyhmyrin esittämänä vain vähän arvoa”
Spengler, Untergang des Abendlandes





Suku on ihan paras

20 10 2012

Eilen ja tänään meillä oli mieluisia vieraita. Kupuleiden isomummu Likka, iso-eno Pietu ja Pinja-mummu kävivät visiitillä ihmisväkensä kanssa. Kentällä vilisti koiria neljässä sukupolvessa ja tokihan ne kamerat kävi sukkelaan. Saattaapa meidän Kupulit päästä aikanaan jopa iso-enonsa kovasti luettuun blogiin .

Tässä kuvassa on neljä sukupolvea tyttökoiria: Kiisu (BW Katin Kulta), Katti (BW Catwalk), Pinja (BW Bilberry) ja Likka (Cristyn). Nuorin on 9 vkoa ja vanhin 11 vuotta ja risat.

Tähän kuvaan otettiin iso-eno Pietukin (BW Bounceberry) mukaan.

Ajatus neljästä sukupolvesta ja neljästä pennusta onnistui justiinsa näin hienosti. Nnnnnot! Ei ollut ihan helppoa noiden pikkuvilpereiden kanssa tuo paikallaan pysyminen tai oikeammin pitäminen. Näkisittepä käsien määrän, joka on kuvan ulkopuolella koppeja ottamassa.

Kupuleilla oli muutenkin kiva päivä kun Hitsi-göötti tuli niiden kanssa leikkimään. Tulee huomennakin, hyvä niin!

Aurinkoisen päivän aiheuttama happimyrkytys on ollut pikkukoirille paitsi ruumiillista myös henkistä, sillä niiden eväkään ei ole heilahtanut nyt neljään tuntiin. Meillä on suorastaan hiljaista. Aikuisetkin ovat ulkoilleet yllin kyllin. Sateen jälkeen paistaa ihan oikeasti aina aurinko. Toivottavasti paistaisi vain tuplasti kauemmin kuin sitä edeltänyt sadekausi…





Kupulit kaikkoaa

19 10 2012

Mihin tämä aika on taas kadonnut? Tai ei siinä mitään epäselvää ole. Pennut ja leipätyö on vieneet kaiken ajan ja loput on käytetty nukkumiseen. Viimeksi mainittuun on jäänyt varmaan liian vähän aikaa kun alkaa kestoväsymys painamaan päälle. Tulis nyt kirkkaat pakkaspäivät tämän ainaisen sateen ja pimeyden tilalle. Ehkä se piristäisi, vaikkei se kyllä vapaa-aikaa tuo yhtään sen enempää.

Kupulit eli Kullat ovat nyt 9-viikkoisia ja puolet niistä on jo matkanneet omiin koteihinsa. Täällä meillä kotosalla on vielä Kuopioon lähtöä odotteleva Possu (Kultapossu), Englantiin marraskuun alkupäivinä matkaava Pepper (Kultakuume) ja tietysti omat Kiisu (Katin Kulta) ja Kolli (Ken On Kultaa). Mihin ne muut sitten lähti?

Sijoituskoirani Pätkis (Kultu Kimallus) lähti sitä 2-vuotta odotelleen Minnan mukana Kajaaniin. Kämppiksikseen se sai kolme bortsua ja sheltin – niin ja ihmisisännän, joka syöttää pötkylälle makkaraa. Jos kuun asento marsiin nähden on suotuisa ja kaikki menee kasvussa kivasti, on ajatuksena, että Pätkis kokeilee sitten isompana agilityä, tokottelua ja kehän kiertämistä. Jos vuorovedet eivät ole suotuisia ja laineet liplattavat väärään suuntaan, niin on se ainakin rakastettu lemmikki. Aika näyttää. Aktiiviseen ja tekevään kotiin se kuitenkin pääsi.

Pätkiksen paras ystävä on Noita (Eyespy Witch). Sinällään hassua, että jos Minnan mielestä Pätkiksen emä Katti on cardeista Suomen Ihanin, niin minäpä sitten sanon, että Noidan emä Irkku (Somollis Eira) on sitten Suomen bortsuista se Ihanin. Kahden Ihanuuden tyttärien paras ystävyys on siis varmasti Jotain Suurta!

Tölkki (Lapin Kulta) matkasi Veeran ja Teron mukana… uskokaa tai älkää… Katinalaan. Se sai leikittäjäkseen myös ihastuttavan flättiherra Pikin (Fowl Reed’s Blackpool), joka on näyttänyt taitonsa niin TOKOssa kuin NOMEssakin ja komeutensa näyttelyissä. Tekevä ja taitava koti siis tämäkin, mutta ennen kaikkea varmasti Tölkkiä rakastava. Tölkillä on myös sellainen etuoikeus, että sitä rakastetaan myös isikoira Kennedyn kodissa. Onhan se Taijan ja Teron yhteisomistuskoira.

Suloinen Hippu (Kultahippu) asustaa Hillamarian ja Eliaksen ensimmäisenä yhteisenä koirana Helsingissä. Mahtaa olla odotettu lemmikki, sillä Elias on halunnut omaa corgia aina 5-vuotiaasta saakka ja on nyt jo aikamies. Ei siis ihan hetken huraus hankkia corgikoira! Hippu, Hillamaria ja Elias tulevat tutustelemaan aikanaan erilaisiin koiraharrastusmuotoihin. Aika sitten näyttää millaisia ne yhteiset harrastukset tulevat olemaan.

Ilpo (Kulta Into Pii) on koira, jolla oli nimi jo ennen kuin se syntyi tai tiesi muuttavansa Ylivieskaan Sirin, Annan ja Janin kaveriksi. Näistä uusista kavereista Siri on cardi (Big-Wood’s Gradhach Gringa) – meidän Marskin sisko, joka osaa paljon temppuja jos vain haluaa ne näyttää. Meillä käydessään ei tahtonut, mutta olihan se vähän vesisadekin, joten sallittaneen naiselliset venkoilut. Ilpon ensisijainen tavoite on olla aktiivinen lemmikki, Sirin leikkikaveri ja ehkäpä sorsajahdin apuri. Viimeksimainittu haavekuva nähtäneen sitten ensi syksynä. Vaihtoehdot varmaan ovat lyhykäisyydessään ne, että Ilpo joko tajuaa homman tai sitten ei. Sorsa joko löydetään tai ei. Sorsa joko purraan p*sk*ksi tai sitten ei.

Possu (Kultapossu) matkaa nyt viikonloppuna Räinän miesväen (yksi iso ja kolme pienempää) mukana Kuopioon. Viime viikonloppuna hoideltiin esittelyt puolin ja toisin (siis Possun ja perheen kesken, mehän ollaan keskenämme tunnettu jo iäisyys tai ainakin puolet siitä) ja Äiti-Räinän ja Miesväki-Räinän tiet erosivat hetkeksi. Äiti lähti ansaitsemaan ja miesväki lomailemaan Oulun kupeeseen syysloman merkeissä. Perheen taas yhdistyessä mukana on sitten Possukin. Kotosalla odottelee kaksijalkaisten kädellisten lisäksi X-määrä siivekkäitä ja kaksi cardia Sani (Big-Wood’s Kiwi Brouhaha) ja Igor (Big-Wood’s Kiwi Independent). Possusta tulee isona ensisijaisesti perhekoira. Sillä on kuitenkin erinomaiset mahdollisuudet kokeilla esimerkiksi paimennusharrastusta. Possu sitten päättää mille se alkaa.

Jennin suosikki TiTi, joka tottelee myöhemmin nimeä Pepper (Kultakuume Goes) tullaan loka-marraskuun vaihteessa hakemaan Englantiin. Virallisesti siitä tulee myöhemmin papereihinsa Big-Wood’s Kultakuume Goes To Liebehund ja se saa asuinkumppaneikseen kourallisen cardeja ja sakemanneja sekä palvelijoikseen Jon, Martynin, Kieranin ja Owenin. Tulkikseen se tulee saamaan täältä vajaa vuosi sitten sinne muuttaneen Mintin (Big-Wood’s North Troll Girl For Liebehund).

Piskuinen Kiisu (Katin Kulta) on pentu, joka nyt vain jäi ja jää meille. Ihan huomaamattaan se luikerteli sydämeeni niin tukevasti, että jos sanon sen olevan minun Pikku-Tinka, niin minut tuntevat tietävät millaisesta koira-omistaja-suhteesta puhutaan. Tinkahan ei ollut minulle ”vain koira” – se oli Tinka ja jotain Erityistä. Ihan hassua. Tarkoitushan oli sijoittaa tästä kaksi narttupentua ja pitää uros kotona, mutta näin vain kävi. Tunne meni järjen edelle, mutta jospa tällä on joku tarkoituksensa. Kun Kiisu kasvaa aikuiseksi (isoudesta en mene sanomaan mitään), sen tavoitteena on olla vain Kiisu. Minun oma taskuraketti. Ei siitä tarvitse tulla mitään millään muulla saralla, mutta jos tulee, otetaan toki hymyillen ansiot vastaan.

Kolli-pojan (Ken On Kultaa) kotiin jäämistä on suunniteltu pitkään. Ihan sen saman aikaa kun Minna on odottanut Pätkistään. Siinä se nyt sitten on. Tumma, raamikas pojanpötkylä, joka miettii asioita ennen kuin tekee. Äitinsä Katti oli pienenä ihan samanlainen möllöttäjä. Jossain kohdassa se möllötys kääntyi kuitenkin valtavaksi henkiseksi vahvuudeksi. Katti osallistuu asioihin silloin kun on tarvis ja tekee asiat täysillä. Jos ei ole tarvis tehdä, ei silloin myöskään hötkytä. Ominaisuus, josta kovasti tykkään ja en pane lainkaan pahakseni jos Kollista tulee äitinsä kaltainen. Vaikka Kolli näyttää nyt lupaavalta ulkoisesti, saa se minun puolesta kasvaa ihan millaiseksi haluaa. Ihan yhtä rakastettu se tulee olemaan vaikka ajatukset tulevaisuuden pentueeni isikoirasta (siis Kollista) kariutuisivatkin.

Ihan lopuksi yksi video viime viikonlopulta. Kupulit vauhdissa:

ONNEA YHTEISELLE TAIPALEELLE KUPULIT!