Joko kaduttaa?

10 05 2016

Ei kaduta. Ei kaduta yhtään, että nämäKIN pennut kasvavat täällä 9-viikkoisiksi. Ei kaduta, vaikka meno on melko villiä ja äänekästä ja keittiö on kuin hunnilauman jäljiltä ja varsinkin aamuisin aika haisevakin sellainen. Ei kaduta vaikka työtä on omat ja kavereiden kädet täynnä. Ei kaduta, vaikka ruokaa, herkkuja, hermoja, talous- ja vessapaperia ja pissapaperin virkaa toimittavaa tutkimuspöytäkreppiä kuluu paljon (sitä on muuten tähän mennessä kulunut hieman vajaa 600 m). Ei kaduta vaikka päivittäin joko astuu tai istuu pihalla pennunkakkaan (löytyipähän onneksi). Ei kaduta, vaikka pennut päättävät puoliltaöin, juuri unihorteeseen päästyäsi aloittaa yövillin. Nehän ovat vain koiranpentuja ja opettelevat asioita. Ne tarvitsevat rakkautta, ruokaa, pissapaperia, ihmisten huomiota, aktiviteetteja, turvallisia koirakontakteja ja ennen kaikkea toistensa seuraa oppiakseen opettelemaan mitä on olla koira.

IMG_5442

Uusin elämänkokemus on ollut meri. Pennut pääsivät sinne viime viikonloppuna lämpimän päivän päätteeksi. Oppaina olivat Pietu ja Eetu ja äitikoira TuTu. Reipasta väkeä olivat, eikä tassujen kastamishalukkuudessa ollut mitään ongelmaa. Jokainen räpiköi itsensä paitsi märäksi myös hiekkaiseksi. Pietu ja Eetu emäntineen ja isäntineen ovatkin olleet iso apu pentujen kanssa. Siitä valtava kiitos heille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
kuva: Minna Lappi

Ensi viikonloppuna ollaan jännän äärellä kun 3 poikaa ja 2 tyttöä muuttavat omiin koteihinsa. Tätä on valmisteltu touhuamalla pentujen kanssa myös erikseen. Pentuoppaat on valmiina ja Musti ja Mirri -kasvattajakerhon tarjoamat reput odottavat ottajiaan. Pennut saavat mukaansa myös viltit ja omatekoiset pannat ja hihnat. Pannat ovat toki My Little Pony -teemaiset. Pojille siniset ja tytöille pinkit, yllättikö?

MLP

Kotiin jäävät Pinko (Twilight Sparkle), Priha (Flash Sentry) ja Pirkka (Hoity Toity). Niiden kanssa jatketaan elämänopintoja mitä erilaisimmissa tilanteissa. Siitä vasta jännää tuleekin ja kun tämä projekti on ohi, voidaan uudelleen kysyä, että kaduttaako….

 





Luovutusikäisiä(kö) jo?

6 05 2016

Tavallaan kyllä, oikeasti ei – meidän pennut siis. Ne täyttivät viime lauantaina tuon 7-viikkoa, jolloin ne saisivat muuttaa omiin koteihinsa. Moni tätä pitääkin luovutusiän rajana ja pentuja lähtee koteihinsa juuri 7-viikkoispäivänsä ”kunniaksi”. On meiltäkin joskus aivan poikkeustapauksissa lähtenyt. Mitä kauemmin tässä näiden asioiden kanssa touhuaa, sen varmemmaksi kuitenkin tulee, että 7-viikkoinen pentu on vielä liian vauva lähtemään sisaruksiensa ja syntykotinsa turvasta ja laumasta uuteen kotiinsa, varsinkin jos siellä uudessa kodissa ei ole edes koiraseuraa koirankieltä opettamassa ja mallia näyttämässä eikä tuoreella koiranomistajalla ole kokemusta pikkupentujen kanssa touhuamisesta.

IMG_3933

Meillä luovutusikä on mielellään 9 viikkoa. Yleensä luovutus sijoittuu siihen viikonloppuun, joka on tuota ikää lähinnä. Tällä kertaa 9-viikkoispäivä sattuu juuri viikonlopun yhteyteen, joten toukokuun puolivälissä koittaa meidän pennuista viidelle iso mullistus elämässä kolmen jäädessä kasvamaan tähän pidemmäksi aikaa.

IMG_3716

Tulevaan kotiinmuuttomullistukseen niitä valmistellaan täällä kotona äitikoiran, muun lauman ja tuttujen ihmisten avulla. On käyty autoajeluilla, retkillä ja tavattu uusia eri-ikäisiä ja -kokoisia koiria ja erilaisia ihmisiä. On seurusteltu kissojen, pupujen ja jopa kanojen kanssa. On kasteltu tassuja rapakossa, tassuteltu kivikossa, hiekalla, sammaleella, jäkälällä ja kiitos etupihan vieläkin liejuisen olemuksen, kokeiltu miltä ”mutalälly” tassujen upotessa tuntuu. Kuoppia on kaivettu, multaa on syöty ja aidan altakin karattu.

IMG_3458

Omalle treenikentälle on kasattu Pentu-Hop-Lop. Siellä on putkia, matala muurinpala ja muutama muu paikka jossa kokeilla kiipeilemistä ja alastuloa. Ei ne siellä siksi ole esillä, että pennuista kuviteltaisiin tällä tulevan agilitykoiria, vaan ajatuksena on motoriikan kehittäminen.

IMG_3580

Päiväunia on nukuttu keittiössä, eteisessä, etupihan terassilla, treenikentällä, treenikämpillä, autossa, hiekkakuopalla, metsässä ja vielä ehditään nukkua niitä vielä vaikka missä. Uni saa tulla kun se on tullakseen. Hyvä kun nukuttaa, vaikka paikka vaihtuukin.

IMG_2087

Lelut rämisevät, rapisevat, pomppivat, vinkuvat, venyvät ja toisinaan jopa hajoavat hampaissa kuten pahvilaatikot ja metsästä löydetyt kepit. On maisteltu erilaisia ruokia, rouskutettu kuivattuja lihaherkkuja, puruluita ja broilerinsiipiä ja saatu luoksetuloista pieniä namipalojakin. Ruoka ei ole koskaan ollut itsestään selvyys, vaan siitä on pitänyt vähän taistellakin. Yhteislautasilla (niitä on kaksi) jos hidastelee ja haaveilee, ei ruokaa ehdi saada välttämättä niin paljon kuin muut. Karua, mutta elämään valmentavaa ja tämän johdosta ruoka maistuukin oikein hyvin kaikille.

IMG_3482

Nyt kun katson noita kohta 8-viikkoisia pentuja ja mietin millaisia ne olivat viikko sitten juuri tuon luovutusikärajan ollessa lähettyvillä, on pakko todeta, että viikossa on tapahtunut huima kehitys niin sosiaalisissa kuin motorisissa taidoissa. Viikko sitten ne olivat eteenpäin lyllertäviä taaperoita, ihan vauvoja joilla pelot alkoivat vasta elämässä herätä. Ensimmäisiä pelkotilojaan ne eivät osanneet oikein tuolloin käsitellä. Uteliaisuus ei välttämättä mahdollisen konfliktin jälkeen voittanutkaan. Jos olisin laittanut ne siihen ikäkriisiin maailmalle, millaisia niistä olisi tullut? No ei minulla siihen vastausta ole, enkä voi taata, että tällä kahden viikon lisäajalla saisin aikaiseksi niiden henkisessä kehityksessä jotain sellaista vahvuutta, mitä niillä ei perimänsä kautta muutoin olisi, mutta parhaani silti yritän.

IMG_1978