Se lentää taas

7 06 2014

Kyllä se nyt on oikea kesä koittanut tuonne ulos ja rannassa tarkenee. Ehkä kaikkein eniten tästä nauttivat Katti ja Kolli-Katinpoika, jolla on taas lentokelit parhaimmillaan:

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Lysti on trimmattu ja opetettu uimaan.

Kuva

Kuva

Kuva

Aunus ja Halo ovat onnistuneet ”tehtävässään”. Ollaan yhtä askelta lähempänä pentuja heinä-elokuun vaihteeseen. Hieman vain hirvittää mitä pennuista tulee kun äiteellä on vain kolme jalkaa – ainakin tämän kuvan perusteella:

Kuva

Ja toisinaan se on jopa jalaton, leijuu ilmassa:
Kuva

Eikä se Aunuskaan aina niin jalalliselta näytä:

Kuva

 

Jennin kanssa tehtiin täällä Aunuksesta video. Tämmönen ukkeli se meillä täällä aktiivilomailee:

 

Viikon päästä pakataan corgia, setteriä, brassia, spinonea ja mitälievielämuuta Nissaniin ja suunnataan kohti Pohjois-Norjaa. Ihmisväki on iskussa, koirien iskussaolon päättää sitten tuomari.

 

 

 





Huh hujjausta!

25 08 2013

Melkosta vauhtia tämä aika taas kipittää. Ei kyllä yhtään haittaakaan, kun on supermukava reissu tiedossa syyskuun lopussa ja sen odotteleminen voisi ilman tätä hässäkkää olla melko tuskaista.

Päivätyö (siis se ohjattu päivätoiminta joka tuo leivän eteen sekä ihmis- että koiraväelle) on alkanut ja vie noin 8 h vuorokaudesta. Nukkuminen ottaa 6-7 h arkisin, joten tälle koirahässäkälle ja kotielämälle jää 9-10 tuntia. Koiramäärä on meillä nyt liki tuplaantunut pentujen vuoksi ja koska pennut vie lähtökohtaisesti aina enemmän ajankäytöllisesti, aikuiset koirat saa sitten tulla toimeen enemmän keskenänsä. Onneksi on aidattu ”Jossula” ja isosti omaa tonttia millä juosta. Ei nuo isot näytä valittavan ja nyt kun ne ovat saaneet leikittää näitä toiseksi pienimpiäkin (Vitsin pentuja), niin ehkä tuo aktiviteetin määrä on kuitenkin normaalitasolla – erilaista vain.

Pennut (”Wupulit”) alkavat ilmiselvästi olla pikkuhiljaa valmiita omiin koteihinsa. Jännä miten se yhtäkkiä tulee esille tuossa käytöksessä. Niiden ollessa nippa nappa 7-viikkoisia, tuskailin täällä, että kuinka joku voi pistää 7 viikkosen corginpoikasen maailmalle ja kuvitella sen olevan luovutusikäinen. Nyt nuo ovat 7,5 viikkoisia ja ovat tunti tunnilta enemmän pikkukoiria ja oman polkunsa kulkijoita. Eivät toki mielestäni vielä valmiita omiin kotehinsa, mutta jos tuota vauhtia kehitystä tulee, viikko eteenpäin on jo ihan eri tilanne. Ensimmäiset lähtevätkin omiin koteihinsa ensi viikonlopuksi, eli 8,5 viikkoisina koittaa oman elämän ensimmäiset päivät.

Pentujen kanssa on puuhasteltu etupihalla, kentällä, ajeltu autolla, käyty Mustissa ja Mirrissä, metsässä ja jopa tissiliivikaupassa. Ensi tiistaina mennään hakemaan sirut niskaan ja tapaamaan eläinlääkärisetää. Nimetkin ne viimein sai W… W… teemalla. Ensimmäinen W on erisnimi ja toinen W on joku lintu.

Pienemmät pennut, ne luvattomat siis, kasvavat kamalaa vauhtia. Mä väitän, että ne ovat selkeästi läskeimmät pennut mitä täällä koskaan on ollut. Ihme kyllä ne nostavat kroppaansa jo kentästä, joten kyllä ne jaloillaan ovat. Ikää tulee huomenna 3 viikkoa ja ne alkavat olla jo melkoisen suloisia otuksia. Suloisuuden aste on semmosissa sfääreissä, että ihmetellä pitää itsekin. Luva on hoitanut ne hienosti, eikä mihinkään sen tekemiseen ole tarvinnut puuttua. Vasta toissapäivänä näin ensimmäisen kerran sotkua pentujen alustassa. Työnimistäkin pääsimme yksimielisyyteen. Koska Marski-isä, oli varsinainen taikuri kun sai Luvan tuollavissiin tiineeksi, on ruskea poika Velho. Koska Luvan raskaus oli niin lyhyt ja kaikki tapahtui kamalan nopeasti, on musta-valkoinen poika Nopsa. No mitä tästä kaikesta seurasi? No loppupelissä ihan mukavaa ja hauskaa elämänkokemusta, joten musta-harmaa tyttö on Lysti ja se kuulemma jää Jennin omaksi koiraksi.

Jotta elämästä ei pennut loppuisi, aloitti Katti sitten juoksunsa. Isäehdokashan on tuo Luvan kanssa ”treenannut” Marski, joka on nyt joutunut erityisvalvontaan… juoksussa kun ovat myös Fyra, TuTu ja Kiisu. Tässä huushollissa eletään siis pentu-urakan lisäksi myös juoksuh*lvettiä. Heikkoina hetkinä sitä kyllä sortuu hetkeksi miettimään, että voisiko elämäänsä viettää jotenkin helpommin ja siistimmin, mutta ei – ei sitä kai voi. Ei sitä osaisi. Vaikka nämä tämmösinä erikoisaikoina ottaa energiasta niin paljon, niin kyllä normitilanteessa antavat takaisin tuplasti hyvää. Eikä nämä erikoistilanteetkaan ole niin raskaita kun ottaa syliin tommosen koiranpennun, joka on täynnä iloa ja riemua ja antaa täysillä pentuterapiaa.

Ihan lopuksi pittää tässä mainostaa tämmöstä kasvattien (vielä ajassa olevien tai jo rajan toiselle puolelle tassutelleiden) omistajille: http://jofli.nettilomake.fi/form/1057 . Toivon, että käyttäisitte pikku hetken ja vastaisitte kyselyyn. Kiitos!

Ja Tiittasen Petralle erityiskiitokset kaikista kuvista (joita tämänkin tekstin kuvat ovat). Hän on kuvannut innokkaasti meidän koiria tämän kesän aikana. Niitä kuvia löytyy lisää tämmösestä kansiosta kun: http://petratiittanen.kuvat.fi/kuvat/BIG-WOODS/





Täsmäisku kai tämäkin

8 08 2013

Marskin täsmäiskut jatkuu. Tällä kertaa tuli tosin napakka isku vasten omia kasvoja  kun viime perjantaina agilitytreeneissä Luvassa havaittiin ”jotain outoa”. Päällisin puolin normaalilta näyttänyt rekku humputteli agirataa tavallista verkkaisemmin, eikä se innostunut edes loppusuoran lautaspalkkaukselle. Mikäs nyt? Onko se jumissa? Käsikopelolla kävin sitä läpi ja yhtäkkiä kädet osuivat maitoa täynnä oleviin nisiin. Onpas se valeraskaana – hetkinen, eihän tämä tänään ole vielä syönyt… mahahan on hiven turpea. Ei kai se vain? Ei, ei se VOI olla! Sen juoksun alkamisestakin on niin kauan. Kun mahanalus oli saksittu lyhyeksi, paljastui karvan alta suora vatsalinja ja se käsinkin tunnettu hieman turpea maha. Hupsista! Tiina koitti rauhoitella, että kyllä se paha valeraskaus voi turvottaa kovastikin. Kyllä, voi, joo. Ehkä. Mutta käsiin tuntunutta pennun pään muljahdusta se valeraskaus ei selittäisi.

Image

Päällisin puolin omassa painossaan pysytellyt vyötärön omistanut Luva kiikutettiin Jarmo-lääkärille ultraan ja kyllähän se vain oli – tiine siis. Vieläpä ihan viimeisillään. Hassu homma, että vielä 2,5 viikkoa aikaisemmin sama koira kuvattiin ulkomuototuomarikokelaiden koirasilmäharjoittelussa vatsalinjaltaan nousevaksi ja kevyeksi. Tuskin kukaan villeimmissä kuvitelmissakaan tajusi koiran olevan tiineenä. Välillä jopa mietin, tajusiko tuota Luva itsekään kun sen käytöksessä ei ole ollut mitään muutosta missään vaiheessa.

Isäehdokasvaihtoehtoja oli tasan yksi, sillä ennen juoksunsa alkamista Luva ulkoili vain Marskin, Kattin ja TuTun kanssa ja näistä Katti ja TuTu ovat kaikkien tarkastelukulmien mukaan narttuja. Juoksun alkamista osattiin odotella ja Luva olikin päivittäin katollaan ja tarkkailun alla. Kun juoksu havaittiin, se muutti asumaan ja ulkoilemaan Ellan kaveriksi. Täsmäiskujen valtias on kuitenkin ehtinyt sohaisemaan tuohon pennunsiemeniä sen verran, että ne ovat elelleet ja odotelleet hedelmöittymispäivää ja sen jälkeen jatkaneet kasvuaan meiltä kaikilta täysin salassa.

Image

Tunnen itseni NIIN tyhmäksi. Vaikka sitä kuinka henkisesti on muka valmistautunut ajatukseen, että vahinkoja voi isossa koiralaumassa sattua kaikista varotoimista huolimatta, niin kyllä tämä lopullinen tunnetila (tunnemyrsky) ihan puskista tuli. Jotenkin sitä muka itselleen aina hokee, että vahinkoja sattuu muille – ei itselle. Viikonlopun ajan sulattelimme asiaa ja mietimme toimintasuunnitelmia. Täysin selvää oli, että Luva pentunsa synnyttäisi. Tiedossa oli myös, että niitä tulee kaksi, maksimissaan kolme. Ei onneksi sen enempää. Vitsin pennut muuttivat keittiöön ja pienempi pentulaatikko kannettiin takaisin työhuoneeseen.

Viikonloppuna yritin myös googletella ja ottaa selvää miten tämä asia hoidetaan Kennelliiton suuntaan, sillä olen allekirjoittanut kasvattajan sitoumuksen jossa vakuutan kasvattavani puhdasrotuisia koiria. Nämä eivät tuon sitoumuksen mukaisia ole. En löytänyt muiden kasvattajien sivuilta tai blogeista vastaavia tapauksia ja minua ehdittiin jo varoitella vaikka millä sanktioilla. Ilmeisen tabu tämä tällainen vahinko ja sen julkiseksi asiaksi tuominen. Luottamukseni kuitenkin siihen, että rehellisyys Kennelliiton suuntaan  on se oikea tie, osoittautui oikeaksi. Kiitokset vertaistuesta sinne minne kiitos kuuluu. Eilen illalla ilmoitin itse Kennelliittoon vahinkopentueen, pentueen vanhempien viralliset tiedot, pentujen syntymäpäivän ja selvityksen siitä miten kaikki tapahtui ja missä aikataulussa. Tänään sain kuittauksen ja tiedon, että pentue merkitään Luvan tietoihin, mutta ei aiheuta muita toimenpiteitä. Asia tullaan viemään tiedoksi kasvattajatoimikunnalle ja tulen saamaan asiasta ajallaan pöytäkirjanotteen.

Image

Minä annan nyt ”kasvot” idiootille, joka ei edes tiennyt koiransa olevan tiine (ok, tiesin – perjantaista maanantaihin) tahi tulleen edes astutuksi. Annan kasvot sille tyypille, joka ei näköjään kaikista ennakkouhoiluistaan huolimatta olekaan erehtyväinen ja niin täydellinen koiranpitäjä, ettei vahinkoja sattuisi.  Annan myös kasvot sille, joka ei suostu lakaisemaan vahinkoa maton alle piiloon (peläten jatkossa paljastumista jotain muuta kautta) tahi lopettamaan täysin syntymäänsä syyttömiä koiranalkuja. Uskon (ja nyt jo melko varmasti tiedänkin) nille löytyvän kodit aivan lähipiiristä, joten minun ei tarvitse käyttää kasvattajastatustani niiden markkinointiin. Tähän blogiini tulevat merkinnät pennuista eivät tule missään määrin olemaan kaupallisessa mielessä tehtyjä, vaan ovat vain meidän koira-arjen kuvausta.

Sitten mennään viimein itse pentuihin. Ne syntyivät kahdessa tunnissa maanantai-iltana. Luva synnytti hyvin ja urhoollisesti, vaikka pennut olivat kookkaita. Tuo 15+ kiloinen äitikoira puski sisuksistaan kaksi 390 grammaista urosta ja 420 grammaisen tytön. Pennut olivat todella pontevia ja elinvoimaisia. Luvalta tulee kovasti maitoa ja pennut kasvavatkin mahdottomalla vauhdilla.

Image

Syntymähetkellään pennut näyttivät kovasti normeilta corginpoikasilta. Mitään muuta ”vikaa” niissä ei ollut kuin se, että äiti oli schapendoes. Nyt parin päivän iässä pennuista alkaa tulla tuo Luvan ”harmaus” valkeista merkeistä läpi. Tassut ja kuononseudut näyttävät siltä, kuin ne olisi upotettu nokeen ja sitten koitettu hätäisesti tiskata nokea pois. Yksi pennuista vivahtaa pääväriltään ruskeaan, kaksi muuta ovat rungoltaan mustia ainakin vielä toistaiseksi. Tämän väriasian pohtimisen annan suosiolla väriasiantuntijoiden tehtäväksi. Nyt tuli vähän liikaa liikkuvia osia tähän värigeenikarttaan.

Minulla ei yksinkertaisesti riitä mielikuvitus siihen, millaisia näistä ulkoisesti edes EHKÄ tulee. Marski on jo todettu pitkän karvan kantajaksi, joten pitkäkarvaisuus on todennäköistä, mutta corginkarvakin mahdollista. Luvalla on isot luppakorvat, Marskilla isot pystyt. Minnehän pentujen korvat sojottavat – tuskin kuitenkaan täysin ylöspäin ainakaan… kai? Marski on matalaraajainen, Luva ei ole kondrodystrofinen muttei kyllä korkeakinttuisinkaan tapaus. Hyvin todennäköistä myös on, että Luvan parrakkuus näkyy joka pennulla, sillä parrakkuus dominoi parrattomuutta ja uskon Luvan schappena olevan partageenien osalta muotoa Wh/Wh (Marski on sileänaamaisena muotoa wh/wh). Aika se nämäkin asiat tulee näyttämään, mutta olen tässä epätietoisuudessani vähän kärsimätön. Monella tavalla elellään täällä nyt oppimisen aikoja.

Image

Se mitä on toukokuun viikolla pikaisesti ulkona tapahtunut ei enää muuksi muutu. Pentuset saavat elämälleen aivan samanlaisen alun kuin muutkin meidän pennut. Ennen koteihinsa lähtöä ne tunnistusmerkitään ja eläinlääkärin toimesta tarkastetaan. Niillä ei itsellä ole mittään hajua siitä, että isäs oli cardigan ja äitees oli car… eiku schapendoes. Ne on vain koiria ja ansaitsevat tulla kohdelluksi koirina.

Se mitä Luva tästä kaikesta tulee saamaan on sterilisaatio. Koira joka päästää uroksen selkäänsä juoksun ensihetkillä, tulee siitä tiineeksi ja vielä jatkaa juoksuaan ”kaikessa rauhassa” sen 3 viikkoa aina juhannuksen alle saakka = hedelmä(llisyys)pommi. Toista kertaa se pommi ei meitä jymäytä!