Seitsemän leivän uuni?

28 05 2012

Niin kuin jo ensimerkkien perusteella arvelimme, Rinja on tukevasti tiineenä. Seitsemän leipää tai vähemmän – ihan sama, kunhan kaikki menisi hyvin ennen kaikkea Rinjan kannalta. Aika näyttää. Hanna-Kaisan 28.5. ottamista kuvista näkyy kuinka hyvässä kunnossa Rinja 45. tiineysvuorokaudellaan (lask. 1. astutuksesta) on ja kuinka hyvin se kantaa mahapuolelle lipsahtaneen reppunsa. Kiitos Hanna Rinjan hyvästä hoidosta! Hyvä fyysinen kunto ei varmasti ole haitta tulevalle synnytykselle – uskoisin ennemminkin, että päinvastoin.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että pentukyselijöille uskalletaan näyttää hiven vihreämpää valoa. Olen aika hankala lupailemaan mitään kenellekään siinä vaiheessa kun pentujen tulosta ei ole täyttä varmuutta. Miten voi kenellekään luvata sellaista mitä ei vielä ole? No ei ole tosin vieläkään, mutta pikkuisen lähempänä sitä olemista toivottavasti ollaan.





Luonto, tikanpoika ja puu

26 05 2012

Luonto ajaa sen tikanpojan puuhun ja toisinaan jopa nopiasti.


Yhteiskuva


Lähettäskö vähä… *wink wink*


Isänsä poika… joka asiassa aina kova vauhti!


Tsilleesti!

Woody (Big-Wood’s My Woodchuck) on tänään astunut Leidin (Red Guard’s Snowy Lady). Lisätietoja löytyy: http://redguards.kotisivukone.com/uusi-sivu





Aika kiva Vitsi!

25 05 2012

Heinäkuussa sitten nähdään kuinka kiva. Pianhan se aika menee – eikö?





Arki pyörii, orja hyörii

23 05 2012

Meillä on taas opiskelija-apua. Kyllä se on niin superjuttu kun on apua koirien ruokinnassa ja ulkoilutuksessa varsinkin nyt, kun tämä osakätisyys pistää mieltä ja kroppaa väsyneeksi. Jokakeväiset pihan ja tarhan siivouksetkin on hoidettu ja meille jäi lähinnä vierestä tarkkailu. Koirien turkit on pesty ja puhuroitu ja kynnet on hoidettu. Koirat ovat iltaisin NIIN rauhallisia ja huomaamattomia. Me vain kuoritaan kermat tästä koiranomistajuudesta. Mitenhän tällaisesta saisi pysyvän järjestelyn? Saako koirille tilautettua au pairin tai jotain?


Orjankaatoa

Tarmon pujokoulu on tauolla. Tarmo ontuu. Se venkuloi viikko sitten maanantaina itsensä läpi esteiden, ovien, porttien ja herraties minkä barrikaadien ja löysi puuhastelujensa jälkeen juoksuisen Fyran. No kinttuhan otti jostain osumaa ja nyt sitten kevyesti nilkutellaan. Toivottavasti Fyra ei ottanut osumaa! No se ratkennee sitten ajallaan ultraamalla, jos tarvetta ilmenee. Tästä aitomisesta johtuen ja sen vuoksi Tarmo on sitten ollut mukana minulla töissä. Se on makoillut pakun perällä ja olen käyttänyt sitä pikku kävelyllä aina parin tunnin välein. Olenkin todennut, että tämä viikko on ollut yksi mukavimmista työviikoista pitkiin pitkiin aikoihin. Leimaus ”oma asia + ulos” ja työpäivä on saanut 10-15 minuutin paussin. Mieli ja kroppa ovat jaksaneet paremmin ja päivät on menneet joutuisasti. Tuollainen työpaikkakoira voisi olla monessa työyhteisössä toimiva ratkaisu työhyvinvoinnin lisääjänä. Tänäänkin nautin meren rannassa kesän tulosta uivaa koiraa katsellen. Onni on työpaikka meren rannalla!

Tarmo otti silmäkulmaansa meidän lauman ensimmäisen punkin tälle kesälle. Tiesin punkkipihtien olevan ”varmassa tallessa” talven jäljiltä, joten helpommalla pääsi kun kävi Mustilan Mirrejä moikkaamassa ja ostamassa uudet. Pihdit jätin kauppaan ja kokeilin ennakkoluulottomasti autonavaimiin näppärästi maastoutuvaa Tick Key -vekotinta. Herttileijjaa miten pätevä vekotin! Millään punkkihärvelillä ne pirulaiset eivät ole irronneet noin nopeasti, nätisti ja helposti.


Lähde: http://www.laserpals.com/tickkey/pet-tick-removal-key.shtml

Uimasilla ollaan oltu sisällä ja ulkona. Sisällä me saatiin oikein jättiseuraa kun doggipojat Martti ja Seppo liittyivät Kattin seuraan viim viikolla. Ensikertalainen Martti aloitti uimasession. Tyyppi otti maan katoamisen jalkojen alta varsin lunkisti ja homma lopetettiin juuri kun Martti itse innostui hommasta. Hyvä niin. Jäipä hampaan koloon pulikoinnin hauskuus ensi kertaa odottelemaan. Martin kuivatellessa itseään Katti kroolasi oman yksityispuolituntisensa. Uintisessiota edeltävänä päivänä Katti oli jo kroolannut noin tunnin hiekkakuopilla, joten kuvittelin typeränä, että se jotenkin painaisi lihaksissa ja rauhoittaisi sitä. Kilinvillat! Ihan sama hullu itsensä se oli. Ei väsymisen merkkiäkään. Kattin kuivumisen aikaan Seppo lipui altaaseen. Se jätkä sitten tykkää uida. Jotkut väittää, ettei tanskandogit ui… no eivät ole nähneet sitten Seppoa tahi Marttia, joista kyllä uimahalut paistaa syvemmästäkin vedestä rannalle saakka.

 

Ulkouimasia ollaan harrastettu hiekkakuopilla. Ostin oikein kahluusaappaat, jotta pääsen itse syvemmälle veteen. Oli viisas hankinta! Niillä pääsee yli melko syvistäkin lääseiköistä ja valokuvien ottosuunta tulee nyt muuttumaan merkittävästi.

Uimareissuilla Kattin, TuTun, Marskin ja Piikan kavereina ovat vierailleet myös Mari ja Puhi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt, hiekka on pölissyt ja vesi lentänyt. Elämästä nauttivia koiria ja niiden touhuja on kyllä mukava seurata. Ollaankin aivan tarkoituksella aina pysähdelty toviksi ja seurattu mitä tekemistä koirat ovat itselleen keksineet. Piika on todettu koiramaailman energiasäästölampuksi.  Muut kulkevat tauotta Duraceleilla ja varmaan hehkuvat pimeässäkin riemusta.

Femma kävi Pian kanssa harrastamassa agilityä Mika Moilasen valmennuksessa. Femma ei ole paljon reissustaan osannut minulle kertoa, mutta Pian sanojen mukaan hyvin meni. Tarjosinkin Femmaa Pialle kisakoiraksi tälle kesälle. Kyseessä tulee olemaan Femman viimeinen kisakausi ja olin jo likimain luovuttanut omien terveysongelmieni vuoksi ajatuksen kisaamisesta, mutta onneksi tämä näyttää järjestyvän näin. Femma on vähän pullukassa kunnossa, joten kunnonkohotus on jo käynnistetty.

Kempeleessä järjestettiin ryhmänäyttely 1&2 ryhmille. Tuomariksi oli kutsuttu Alar Müürisepp, joka aikanaan omisti Viron ensimmäisen cardiganin. Tämän historiatiedon valossa ilmoitettiin kauneusmittelöihin Misiu, Marski, TuTu ja Puh ja lisäksi joukon vahvistukseksi liittyi Oulusta vielä Tove. Aikataulujen tullessa ihmetytti mistä kummasta 21 muutakin cardigania on tähän näyttelyyn eksynyt, sillä jotenkin on ollut ilmassa osallistujamäärien hupenemista. Tämä oli tälle vuodelle todella hyvä osallistujamäärä (26)!

Vaikkei corgi kuulukaan niihin tuntikausia turkinhoitoa vaativiin rotuihin, koen kuitenkin, että maltahia maksavaan kauneuskinkeriin osallistuva koirani esitetään siellä niin siistinä ja puhtaana kuin se kulloisessakin turkin vaiheessa on mahdollista. Senpä vuoksi näyttelyä edeltävänä päivänä  me Jennan ja Saanan kanssa pestiin ja puhuroitiin nelikko. Kylläpä niistä tulikin nättejä! Olihan se pakko kamerakin esiin ottaa ja napata 1-vuotiaista sisaruksista poseerauskuvia.

 

Oulun Koirakerho suoriutui näyttelyn järjestämisestä suorastaan loistavasti. Aamupäiväksi oli tilattu täydellinen puolipilvinen ilmakin. Kukaan ei vain ollut muistanut toivoa tuota ilmaa koko päiväksi, sillä iltapäivällä päästiin pikkutihkussa ja tuulessa ihan huolella palelemaankin. Edellispäivän panostus koirien kauneuden eteen ei mennyt hukkaan. TuTu oli rotunsa paras. Marski ja Tove ottivat kumpainenkin ensimmäiset sertinsä (PU2 ja PN2). Puhi sijoittui junnunartuissa toiseksi (ERI2). Misiu oli ROP-veteraani. Kasvattajaluokka kahdesta ryhmästä ensimmäinen kunniapalkinnon kera. Isoista kehistä ei sitten menestystä tullut, mutta oltiinpa esillä ja mukana. Jenna kuvasi cardikehiä ja minä pemukehiä. Kuvia osallistujista löytyy osoitteesta: http://jofli.kuvat.fi/kuvat/N%E4yttelykuvia/Kempele_200512/

Ensi viikonloppuna olisi Kennelliiton valtuuston kokous. Mielenkiintoinen reissu tulossa. Työpäivätkin käy tälle kesälle vähiin, kun eilen sain tiedon olkapään leikkausajasta. Dead line on 15.6. Samana päivänä Tarmo menee Ventelälle läpivalaistavaksi ja Rinjan synnytyskin ajoittuu noihin päiviin. Eiköhän tästä tapahtumasumasta selvitä. Pakkohan se on!





Pääskysestä ei päivääkään

13 05 2012

… eikä siitä, että Katti sekoilee luonnonvesissä ja TuTu syö ampiaisen! Kesä on tullut, tai ainakin se on jo ihan ovella, sillä tänään ”monttuiltiin” eka kerran Jennin ja koirien kanssa. Hiekka ja vesi lensi. Koirat juoksivat, kiipeilivät, uivat, räpiköivät ja kierivät vuoroin hiekassa ja vuoroin linnunkakassa. Onni yksillä, kesä kaikilla!

Erkkariin ilmoittautuminen pitäisi tehdä viimeistään huomenna. Mennäkkö vai eikö mennä – pulma parhaasta päästä. Olen ihan varma, että ilmoittautumisen jälkeen se kovasti odotettu käsileikkauksen aika tulla tupsahtaa juuri näyttelyä edeltäville päiville. Olis juuri niin minun tuuriani. Olkapään kuntoon saanti on kuitenkin ykkösasia, joten jos sen ajan saanti on koirien ilmoittautumismaksun verran lähempänä, niin kai se riski on otettava.

Ikäviäkin uutisia on menneellä viikolla Jokirantaan kantautunut. Pikku-Bindi, nykyisemin Peta-Marskinsisko, on pieneläinklinikalla Helsingissä tehohoidossa suolitukoksen vuoksi. Ensin tukoksen kulkua seurattiin tiiviisti, josko sittenkin tulisi ulos omia aikojaan. Ei tullut, joten leikkaus on nyt suoritettu. Syypää oli pieni muovinpalanen. Nyt vain Peta-neidille kovasti toipumisia ja Hannalle & Esalle kiitoksia Jokirannan ajan tasalla pitämisestä!





Kyllä en kotona osaa!

13 05 2012

Mulla on niin tyhmä olo! Niin tyhmä että tätä tyhmyyttä ei kehtaisi paljastaa ellei olisi siitä tyhmyydestä jo kiinni jäänyt.

Tarmo jatkoi tänään pujokouluaan kahden päivän paussin jälkeen. Hyvin se kujaa vetää, mutta sitten Schappe-Tuija huomasi videolta että kujahan on tehty väärinpäin siksakkiin. No niin PIIP (sensuroitu aikuistensana) onkin! Miten mulle tällainen moka sattui? Pehmentääkö sairastelut pään vai onko mulla oikeasti ollut liian pitkä tauko agilitystä? Nolottaa, naurattaa ja ketuttaa samaan aikaan. Koskaanhan en aikaisemmin ole tällaisia kujia vetänyt – enpä en…

Kun kujan vetäisin tuonne kentälle, ihmettelin, että miksi ne kepit silleen vastaan laittoivat siksakkia tehdessä. En ihmettele enää. Ei niitä ole noin päin koskaan taivutettukaan. Huomenna päästän ne piinasta ja pistän siksakin oikein päin. Tarmo tuskin muutosta huomaa kun oltiin ONNEKSI vielä vaiheessa jossa se vain juoksee suoraan isommin kiemurtelematta.

Seuraavassa vaiheessa pitänee ottaa putket jompaan kumpaan päähän – miksei molempinkin. Tovin kuitenkin juoksutan tätä vaihetta (kepit käännettynä oikein päin tietenkin), jotta menee selkäytimeen ja aivosoluihin asti. Oikeastaan mielenkiintoista nähdä vaikuttaako siksakin kääntäminen toisinpäin muutoksia Tarmon suoritukseen. Tästähän tulikin eläinkoe sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tämän päivän treeneistä sellaisia huomioita, että muutamaan otteeseen Tarmon kropasta irtosi jo vähän pujomaista yritystä. Tuohon lelu suussa takaisinpäin pujotteluun ja omatoimiseen pujotteluun en puutu. En vielä tässä vaiheessa. Tehköön kun haluaa kunhan tekee oikein! Siihen puuttuisin, jos se virheen tullessa vaihtaisi suuntaa kesken pujon takaisin päin. Eipä tuollaisia virheitä kuitenkaan näytä tulevan kun halu palkalle on noin kova. Hyvä niin.

Pujokoulun jälkeen tottisteltiin hetki. Tarmo opetteli vasemmalle kääntymistä ja takaosan käyttöä. Mielestäni pääsin palkkaamaan muutaman oikein kelvon käännöksen. Lopuksi paikallaolo, paluu koiran luo ja perusasentoon istuminen sieltä maasta. Ne onnistuivat hienosti. Paikallaoloon tuli lisävaikeutta tiellä pyöräilleestä muksulaumasta, joka metelöi varsin kuuluvasti. Tiehen selin ollut Tarmo käänsi kerran päätään katsoakseen mistä meteli tulee, muttei yrittänytkään nousta. Hyvä hyvä!

 





Hummahulinaa

12 05 2012

Jenni on koko kevään odottanut raveja Hummastinvaaralla. Sinneppä siis kun päivä viimein koitti! Mukaan otettiin Tarmo, jotta se saisi jotain muuta tuumittavaa kuin Fyran juoksuiset tuoksut. Tarmo sai reissun käytöksestään 10+. Kouluarvosanan lisäksi se sai myös monet rapsutukset ja parit ventovieraiden muksujen makkarankuoret. Iso paha susikoila hurmasi pikkuihmisiä oikein urakalla. Toivottavasti Tarmosta tulee yhtä hyvä rodun positiivisen PR:n lähettiläs kuin Fyra on omassa rodussaan. Tällä menolla näin tulee käymään. En laita vastaan.

Annoin Jennille pikkukameran ja pyysin kuvaamaan mitä mieleen juolahtaa. Tällaista juolahti:


Tarmo ja hummat kummat


Tarmo tahtos mukaan


Ponilähtö ja tämä tais muuten olla sen voittajakin


Äiteet ulkona…


… lapset autossa (Serena ja arpajaisvoittolammas).

Tarmon pujokoulussa on ollut kaksi välipäivää. Eilinen ihan puhtaasti laiskoteltiin ja tänään oli tämä hummailu hommailu. Huomenna jatketaan.

Rinja kävi meillä torstaina kauneussalongissa ja kuvattavana. Kyllä se nyt vahvasti siltä näyttää, että kesäkuun puolivälissä meillä synnytellään. Rinja on sopivasti pyöristynyt ja nisät pönköttää punaisina. Ei tuon enemmän voi tuossa vaiheessa raskaana olla! En tiedä johtuuko tiineydestä vai mistä, mutta kyllä se vain on niin kauniiksi päättänyt yhtäkkiä alkaa. Cardi on hitaasti kehttyvä rotu ja Rinja on siitä niin oiva esimerkki. Se on vasta nyt vajaa 4-vuotiaana aikuinen. Täydellistä koiraahan ei olekaan, mutta virheistään huolimatta tasapainoisuus tekee Rinjasta minusta niin kovasti omia silmiä miellyttävän.

Rinjan tiineeksi toteaminen pisti viimeisen niitin pienenpienelle ajatukselle josko sittenkin vielä Fyraa yritettäisiin tiineeksi. Se kun teki taas juoksun 5 kk edellisestä. No ei – ei yritetä. Kohdunpoistoon mennään kun sopiva hetki koittaa.

Huomenna ulkoillaan – toivottavasti!