Hyvät pahat ja rumat ?

Alkuperäinen teksti vanhasta blogistani päiväyksellä 18.10.2010

– – –

Uudesta, vielä suomentamattomasta welsh corgi cardiganien (FCI:n) rotumääritelmästä on nyt poistunut maininta kannusten poistosta. Hyvä niin! Nuo pienet, toisinaan kovasti isotkin varpaat ovat aiheuttaneet paljon enemmän puhetta 2-jalkaisten keskuudessa kuin haittaa 4-jalkaisille kantajilleen. Ongelmaksi on muodostunut mielipide-erot siitä, saako niitä poistaa ja jos saa, kuka sen saa tehdä ja missä vaiheessa sen saa tehdä.

Näkemyseron alkulähde lienee Maa- ja metsätalousministeriön julkaisema vihkonen ”Tavoitteena terve- ja hyvinvoiva lemmikkieläin” -vihkonen, jonka 2001-julkaisemassa painoksessa lukee, että kannusten poiston saa suorittaa ”pätevä” henkilö tai tietyn ikärajan jälkeen eläinlääkäri silloin kun se on tarpeellista. Tarkalleen tuo kohta menee näin:

”Silloin kun se on tarpeellista, pätevä henkilö saa poistaa koiranpentujen kannukset pentujen ollessa parin päivän ikäsiä. Paria päivää vanhempien koirien kannukset saa poistaa ainoastaan eläinlääkäri. Pätevällä henkilöllä tarkoitetaan tässä sellaista henkilöä, jolla on riittävät tiedot ja taito toimenpiteen suorittamiseksi.”

Kasvattajat, jopa eläinlääkärit, ovat olleet tässä autuaassa luulossa, että asia on edelleen näin. Monien eläinlääkäriasemien hinnastoissakin mainitaan pentujen kannusvarpaiden poistoille tietty hinta ja kasvattajat poistavat vielä itse näitä vastasyntyneiltä pennuilta monessakin rodussa. Osa poistaa vielä etukannuksiakin, mutta tämän bloginaputuksen kohdalla kyse on ensisijaisesti takakannuksista. Minäkin olen tuudittautunut tämän vihkosen antamaan tietoon, tosin olen niinä harvoina kertoina kun kannuksia on ollut, turvautunut pääasiassa tutun eläinlääkärin apuun. Noh – luulo ei olekaan tiedon väärtti…


Plussan liikavarpaat

Vuonna 2004 julkaistussa MMM:n Terve- ja hyvinvoiva lemmikkieläin -julkaisussa tuota kannuskohtaa ei kuitenkaan enää ole. Itseasiassa siellä ei mainita kannuksia enää sanallakaan. Sitä ei ole selville saatu kuka teki vihkosen teksteihin deletoinnin tämän tulkinnan osalta ja missä vaiheessa, sillä eläinsuojelulaki ei ole tuossa vaiheessa muuttunut lainkaan.

Tämä vihkosten eroavaisuus tuli esille kun eräs cardipentu olisi luovutusiän jälkeen mennyt takakannusten poistoon, mutta eläinlääkäri kieltäytyi toimenpiteestä vedoten eläinsuojelulakiin. Siitä alkoi sitten lakikiemuravyyhdin selvittely, jossa kyseisen pennun omistaja on toiminut ensiluokkaisen aktiivisesti ja ollut nyt yhteydessä moniin eri tahoihin. Eläinlääkäri oli täysin oikeassa. Takakannuksia eivät enää poistele pätevät maallikot eivätkä edes vielä pätevämmät eläinlääkärit ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä eivätkä varsinkaan siksi koska joku jossain muussa maassa kirjoitettu rotumääritelmä niin ”käskee”.

Eviralta on annettu seuraavanlainen lausunto asiasta kirjallisena:

 

”Eläinsuojelulain (247/1996) 7 §:n mukaan leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista. Tästä säännöksestä voidaan poiketa asetuksella. Eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 23 §:ssä onkin säädetty näitä poikkeuksia eli sallittuja toimenpiteitä. Ko. pykälässä sallituiksi toimenpiteiksi on säädetty muun muassa koiran tatuointi ja mikrosiruttaminen siihen pätevän henkilön suorittamana. Sen sijaan koiran kannusten poistoa ei ole kyseisessä pykälässä säädetty sallituksi toimenpiteeksi.

Kannusten poisto sen takia, että koira pärjäisi näyttelyissä, ei ole sairauden tmv. syyn vuoksi tarpeellinen toimenpide, vaan se on toimenpide koiran ulkonäön muuttamiseksi ja siten eläinsuojelulain vastainen toimenpide. Maa- ja metsätalousministeriö ei voi myöntää poikkeuksia sellaisten toimenpiteiden suorittamiseen, joiden tarkoituksena on eläimen ulkonäön muuttaminen (eläinsuojelulain 7 §:n 3 momentti). Kannukset saa poistaa koiralta ainoastaan, jos se on sen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista.”

Kannusten poisto on siis lainsäädännöllisesti sama asia kuin häntien typistys. Se on kosmeettinen toimenpide ja koira, jolle on kyseinen toimenpide tehty, ei periaatteessa saisi osallistua näyttelyihin, kilpailuihin tai kokeisiin. Näitä koiria, joiden kannukset on poistettu hyvässä uskossa noiden 2001 julkaistujen aikarajojen puitteissa joko ”pätevän” tai eläinlääkärin toimesta, on paljon. Ovatko ne siis periaatteessa kilpailukiellossa? Toivottavasti eivät. Tiedotus asiasta on ollut suoraan sanottuna sieltä minne aurinko ei paista. Näitä 2001-painoksia tuosta vihkosesta jaetaan vieläkin eläinlääkäriasemilla ja rotujärjestöjen oppaissa ja jalostuksen tavoiteohjelmissa mainitaan ihan hyväksyttävänä toimenpiteenä kannusten poisto ja ohjeistetaan kuinka ja milloin se on tehtävä. Kasvattajat poistattavat edelleen kannuksia. Eläinlääkärit poistavat edelleen kannuksia. Tietämättömyys kukoistaa. Kilpailukiellon lykkääminen olisi turhan raju rangaistus koiranomistajille, joita on informoitu asiassa ala-arvoisesti. Epäonnistunut osapuoli tässä asiassa ei ole Kennelliitto, vaan Evira, joka ei ole riittävän selkeästi ilmoittanut että lain tulkinta koskee todellakin myös kannuksia. Nyt on kiss… ei kun kannukset nostettu pöydälle, joten toivottavasti lähiaikoina tiedotus ja tietämys saadaan vastaamaan voimassaolevaa eläinsuojelulakia. Siinä kohdassa Kennelliitto ottakoon näkyvän roolin tiedottajana.

Itselläni ei kannusasiassa ole mitään pyhimyksen kruunua. Myönnän avoimesti, että niitä on meillä poistettu. Pappa-Titus on niitä jättänyt oikein huolella ja siskollaan Tinkalla oli jopa tuplasellaiset. Pörri-paralla takakannukset olivat aikoinaan niin suuret, että ne poistanut eläinlääkärikokelas onnistui telomaan siinä sivussa pikkupennulta molemmat kinnerluut ja tuloksena on ehkä yhdet maailman rumimmista takajaloista. Ellakin on takakannuksia jättänyt ja moni moni muu. Joo – ei ne kauniit ole ja tuosta ”rumuudesta” pääsisi helposti pikkunapsaisulla eroon, mutta tästä eteenpäin ne kannukset kyllä saavat sinne koiran kinttuihin jäädä. En enää voi piiloutua tässä asiassa tietämättömyyden viattomaan huntuun.


Pörrin ruhjotut jalat 11+ vuotta myöhemmin. Kuvassa näkyy hyvin osa poistetun kannusvarpaan
polkuanturaa.

Ehkä kannusten olemassaoloon voisi vaikuttaa jalostuksellisesti suosimalla koiria, joilla ei ole ollut kannuksia tai jotka eivät ole jättäneet kannuksia. Onko se kuitenkaan tarpeellista kun on olemassa ihan oikeitakin ongelmia, joita voisi yrittää välttää. Näyttelyissä takakannukset eivät varmasti ole mitenkään takajalkojen komistukset. Tulisi kuitenkin miettiä takakannusten olemassaolon vakavuus verrattuna esimerkiksi olemattomiin polvikulmiin. Kumpi on pahempi virhe anatomisesti? Toivottavasti Welsh Corgi Cardiganien uusi rotumääritelmä saadaan pian käännetyksi suomeksi ja tuotua ainakin suomalaisten ulkomuototuomareiden tietoon. Siperianherneille tuskin kukaan mitään mahtaa, mutta jos se menestys jää kiinni kannuksista, niin sitä arvostelupaperia voi sitten vaikka käyttää ulkohuussissa. Ja olipa kannusten poisto rotumääritelmässä eli ei, ei rotumääritelmä kuitenkaan mene eläinsuojelulain ja -asetusten yli. Se se viimekädessä kertoo mitä saa tehdä ja mitä ei.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: