Heinäkuun alussa tuli rankka opetus elämän hauraudesta. Kuun alkupäivät opettivat paljon myös ystävyydestä, välittämisestä ja tukemisesta. Vaikka elämänkäänne ensin yritti erottaa, se taisikin lopulta sitoa ihmisiä enemmän yhteen. Se ei ole huono asia. Huono asia ei myöskään ole se, että mahdolliset ongelmat ovat saaneet nyt kokonaan uuden luokituksen. Kategoriaan ”pikku juttu” humpsahti kerralla sellainen määrä ongelmiksi koettuja asioita, että oikeiden ongelmien laatikko tyhjeni. Kaikki on nyt oikeastaan hyvin. Eletään elämää ja tartutaan hetkeen. Nautitaan niistä hetkistä ja touhutaan yhdessä mukavia asioita. Tällä teemalla onkin sitten heinäkuun loppu menty ja kovaa.
Kaverikoirahommia, nuorten agilitytreenejä, epäviralliset agikisat, näyttelytreenejä, match show, muutama oikea näyttely ja kesän kohokohta Big-Wood’s-päivät viime sunnuntaina, ovat asioita, jotka varmaan ansaitsevat omat päivityksensä blogiin. Pennutkin ovat kasvaneet ja kehittyneet ja tehneet kanssani lomareissun eteläisempään Suomeen. Femma ja Fyra toipuivat leikkauksistaan – Femma useamman nisän poistosta ja Fyra suupielessä olleen kasvaimen nyppäisystä. Kenttäkin sai uuden päällisen talkoovoimin. Sitä ennen kun keksin mistä blogitekstit aloitan, minä tartun hetkeen ja menen ulos koirien kanssa. Ne tarvitsevat nyt seuraani enemmän kuin tämä tietokone.
Vastaa