En huuda sun perään

19 06 2016

Perjantaina tuli SE aika. Se, jonka tulo on tiedetty, mietitty ja ehkä mielikuvissa elettykin jo monesti. Oli Totin ja Ellan viimeinen päivä.

13412132_10154302713087360_2976104945175954434_o

Totin osalta olin valmis. Melkein 16-vuotta koiranelämää, joka oli toki ollut hidastunut jo pidemmän aikaa, oli nyt hidastunut viime päivistä entisestään. Tottikin tuntui valmiilta. Ellan osalta olin päättänyt olevani valmis jos ja kun Totin aika koittaa. Ei se silti vain ihan niin selvää ollut kun aika koitti. Kun melkein 28-vuotta meidän eläimiä hoitanut eläinlääkäri katsoi vielä varalta sinne korvaan, todetakseen saman mikä jo tiedettiin (kasvain), piti pakottaa itsensä kotiinlähdön sijasta sanomaan, että tänään on SE päivä. Kun Ella lepäsi rauhoitettuna ennen viimeistä vapauttavaa piikkiään, oli hyvin lähellä, etten sanonut että herätä se sittenkin. En kuitenkaan sanonut. Oli onneksi ystävä mukana katsomassa perään ja hyvästelemässä hänelle itselleen tärkeä ja rakas Ella.

Kun ajelin kotiin, soi autossa Antti Tuiskun biisi En huuda sun perään. Sen sanat ovat lainauksina tässä kirjoituksessa alla.

”Mä näen kuinka pitkään, oot miettinyt tätä.
Meistä kumpikin sen tietää, ettei vältetä sitä.
Mut nyt kun sä lähdet.
Saanko itkee? Saanko mä murtuu?
Jos hammasta purren en huuda sun perään.
Kerro tehtiinkö me oikein?”

Olinko surullinen? Tietenkin. Murruinko? En enää, se oli tehty jo aikaisemmin miettimisen ja ennakkopäätöksen aikaan. No mitä sitten olin? Olin turta, mutta jotenkin helpottunut. Kummallista sanoa, mutta näin se on.

IMG_1249

Totin osalta surutyön tekeminen on ollut jo pitkä prosessi. Se on tullut niin luonnollisesti kuin vain voi. Tämän viimeisen päivän päättäminen vain oli pieni piste i-kirjaimen päälle. Vanha koira oli hidastanut askeltaan, pienentänyt elinpiiriään ja kun se oli valmis, se sen maailmankuva pieneni entisestään. En tiedä kuinka pieneksi se maailma olisi vielä mennyt ennen kuin luonto olisi päättänyt asian puolestani tai puolestamme, mutta tällaista ei jääty odottelemaakaan. Harva koira kuolee kauniisti vanhuuteen kotonaan nukkuessaan, vaikka moni ihminen näin kuvittelee ja toivoo tapahtuvan. Kaunis poislähtö tulee varmemmin eläinlääkärin nukuttamana.

”Nyt ei tunnukaan siltä.
Tää hetki on kai vaikein ja se pitää vain kestää.
Mut nyt kun sä lähdet.
Saanko itkee? Saanko mä murtuu?
Jos hammasta purren en huuda sun perään.
Saanko itkee, jos siltä tuntuu?
Jos hammasta purren en huuda sun perään.”

Ellan kasvain antoi ensimmäiset merkkinsä vuosi sitten vapun aikaan. Siitä saakka korvaa on enemmän ja vähemmän hoidettu, huollettu, puhdistettu ja lääkitty. Ella ei ole ollut kipeä tai Ella ei vain kipuaan ole näyttänyt. Korva vain eritti jo niin mahdottomasti, että sen hoitaminen oli jo melko työlästä eikä Ella tietenkään nauttinut näistä puhdistushetkistä ellamaisen iloisesti vaikka muusta elämästään vielä nauttikin omalla tyylillään eli riehakkaasti. Ella oli myös Totin ja aiemmin poismenneen Eskon kaveri, tiimin jäsen. Kuka olisi Ellan Ystävä jos se jäisi yksin. Varmasti joku olisi ollut, mutta parantumattoman sairauden ja mahdollisesti tulevien tai pahenevien kipujen edessä tällainen uusi tiiminmuodostus tuntui turhalta. Järkipäätös, mutta järjen kaivaminen itsestä SEN päivän koittaessa olikin vaikeampaa kuin olin kuvitellut. Jossittelu oli ottaa vallan.

”Mä en huuda sun perään, mä en tee sitä enää
vaikken tunne mä ketään
joka sinut korvaisi.
Mä en huuda sun perään, mä en tee sitä enää
Tunnet sä mitään samankaltaista (nyt kun sä lähdet)?”

Vanhojen koirien kanssa on koettu paljon ja kokemuksista on tullut muistoja. Niitä on paljon. Niitä on varmasti jo niin paljon, ettei kaikki edes mahdu ihmismuistin sopukoihin. Kun elämä tulee täyteen on aika lähteä. Se on surullisuudessaan oikeastaan vapauttavaa ja ihan normaalia elämän kiertokulkua. Mutta entäpä jos sen koirakaverin elämä loppuu liian aikaisin? Muistoiksi muuttuvia kokemuksia ei enää tule ja ytävyys jää kesken. Sellaisen ymmärtäminen on vaikeaa. Reiluus on siitä kaukana. Elämän kiertokulku tekee tepposet ja raastaa ihmissydämet rikki. Näin on tapahtunut lähiaikoina liian monelle ystävälleni. Poissa ovat yhtäkkiä Ipe, Martti, Piru ja nyt viimeisimpänä Voitto, jotka riipaistiin täältä yhtäkkiä.

”Saanko itkee? Saanko mä murtuu?
Jos hammasta purren en huuda sun perään.
Saanko itkee, jos siltä tuntuu?
Jos hammasta purren en huuda sun perään.
Jos hammasta purren en huuda sun perään.”

Oma suruni vanhojen koirien poismenosta on ihan erilaista kuin se, mitä ystäväni parhaillaan kokevat. Minun ei tarvitse kysyä itseltäni miksi näin tapahtui. Ellan ja Totin poismeno ei tunnu epäreilulta tai yllättävältä. En ole shokissa tai järkyttynyt, enkä koe surun värittämiä vihan tunteita elämän kummallisille käänteille näissä asioissa. Oma suruni on haikeutta ja halua kääntää kelloa kauniisti taaksepäin. Itkeä saan jos siltä tuntuu ja varmasti vielä tuntuukin. Puren hammasta, enkä koe oikeudekseni ”huutaa” Ellaa ja Tottia takaisin. Siksi kuiskaankin niiden perään, että katsokaa vanhoina ja viisaampina tuon nuorison perään.

Minulla on täällä kaikki hyvin, ystävilläni ei ole. Heiltä vietiin jotain rakasta varoittamatta. Minä sain yhteenlaskettuna yli 28 koiranvuotta aikaa totutella ajatukseen luopumisesta. Näiden neljän muun koiran yhteenlaskettu ikä jäi paljon vajaaksi tuota lukemaa. Liian epäreilua.

memoriam_all


Toiminnot

Information

2 responses

19 06 2016
tyhjataskun

Tiedän ja tunnen. Ymmärrän helpotuksen tunteen erittäin hyvin, vaikka moni ei sitä voi käsittää. Surra voi ja pitääkin, mutta elämä jatkuu. Murtumiseen ei ole mitään syytä. Heipat ja kevyet mullat Kirveelläveistetylle ja Ellalle.

19 06 2016
Jofli

Totin kohalla se kirves oli lipsahellu pahemman kerran. Onneks se oli tapaus ”ei kolo komiasa” ja me kehuttiinkin yleensä urakalla sen sisäistä kauneutta. Ihana koira. Mukava koira.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: