KoiraExpo 2016

8 02 2016

Moneskohan kerta tämä KoiraExpossa oli? En pysty muistamaan tarkasti, mutta eipä niitä ole tainnut montaa väliin jäädä (jos yhtään?) siitä alkaen kun ensimmäiseen sellaiseen olen osallistumaan päässyt. Tästä mahdollisuudesta pitää olla kiitollinen ensin rotujärjestölle, jonka kautta siellä muutaman kerran olin ja nyt viimeiset vajaa 10 vuotta Kennelpiirille, joka on meitä toimijoitaan sinne lähettänyt. Toivottavasti Expoista saatu oppi on edes jossain määrin hyödyttänyt yhdistyksiä, joiden nimeä on nimilapussaan Expossa kantanut.

Expon ajankohtahan on vakiintunut helmikuun alkuun. Ihan luonnostaan sen jo kalenterista aina ruksii Expoilulle varatuksi, jos tuuri käy ja pyyntö Expoon lähtemisestä esitetään. Minähän olen aina vapaaehtoinen ja lähden sinne vaikka varasijalta pikaisesti jos tarve vaatii. Kerran nimilapussani luki käsin kirjoitettuna nimeni, kääntöpuolella painettuna oli Pentti…

Me Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin edustajat matkustimme Vantaalle jo perjantai-iltana. Myöhäiseenhän se saapuminen meni kun lentokonekin oli myöhässä, mutta pääasia oli se, että saatiin nukkua kunnon yöunet ennen lauantaiaamun luentojen alkamista. Mikäli lähtö olisi ollut vasta lauantaina, minun herätykseni olisi ollut klo 04.00 ja loppupäivä herätyksen vuoksi jotain epäinhimillistä ainakin oppimisen näkökulmasta tarkasteltuna.

Ensimmäisen Expo-päivän aluksi Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Helena Suni toivotti kaikki tervetulleiksi. Sali oli ihan täynnä. Kennelliiton sivujen mukaan osallistujia oli noin 450. Avauspuheenvuoron käytti myös Suomen eläinvakuutusbisnekseen jalkautuva Agria, joka on tehnyt Kennelliiton kanssa yhteistyösopimuksen. Esittelymateriaalissa komeilee corgin kuva. Oliko se siinä hyvässä vai pahassa mielessä – no se jää jokaisen harkittavaksi.

12654375_10153942350422360_2949242623353780669_n

Avauksen jälkeen alkoi jalkautuminen luennoille, joita oli viidessä eri salissa samaan aikaan. Osa luennoista oli myös seuraavana päivänä, joten jos lauantaina ei jollekin haluamalleen päässyt sen saattoi kuunnella vielä sunnuntainakin. Päällekkäisyyttä mielenkiintoisista aiheista silti oli, enkä millään onnistunut saamaan kaikkia kiinnostavia järjestettyä ohjelmaani.

12474009_10153942426202360_3059219904332367360_o

Lauantain ensimmäinen kaksituntinen kului Marianne Holmlundin (viestintätoimisto Paja) luennolla, joka kulki nimellä ”Printistä verkkoon – verkkoviestinnän ABC”. Marianne laittoi meidät myös keskustelemaan aiheesta, joten emme ihan koko aikaa olleet vain kuulijan roolissa. Kävimme läpi viestinnän kanavia/keinoja, sosiaalisen median saloja, verkkokirjoittamista jne. Yleisön kommenttien perusteella päättelin suurimman osan kuulijoista olevan rotujärjestöjen edustajia. Keskustelimme paljon siitä onko verkkolehdestä printtilehtien korvaajaksi ja miten rotujärjestöjen some-maailma saadaan aisoihin eli järjestykseen. Verkkolehtiin ei ehkä rotujärjestöt ole vielä valmiita siirtymään täysin ja ymmärrän tämän. Sosiaalisen median osalta tuntui selkein käytäntö olevan se, että yhdistyksellä on kotisivujen lisäksi nk. FB-sivu ja vielä _jäsenille_ oma ryhmä.

12688327_10153942622962360_5286417366028572558_n

Ruokatauon jälkeen löysin itseni Petri Örlingin luennolta ”Miten otat parempia kuvia koirista?” Luento pohjautui luonnollisesti paljon erilaisiin mallikuviin joskin alussa käytiin läpi kuvauksen perustekniikkaa. Petrin mukaan tärkeimpiä asioita kuvaamisessa ovat hetki, tunnelma ja valo, jolla siihen kuvaan loppujen lopuksi saadaan aikaan se ydinjuoni. Hyvien ja ei-niin-hyvien kuvien kautta keskustellen käytiin läpi erilaisia kuvia aina näyttelykuvistakuvista täynnä liikettä oleviin otoksiin.

12670089_10153942981252360_9192934709328104343_n

Päivän viimeiseksi luennoksi valitsin Kirsi Sainion ajatukset rotujärjestön velvollisuuksista jalostusasioissa. Esitelmä lähti liikkeelle ihan siitä perusasiasta, että jalostus on karkeasti ottaen sitä, että eläinkunnan laatu paranee. Jos se ei parane, kyse ei ole jalostuksesta vaan jostain muusta. Jalostus ei myöskään ole hätähousujen hommaa, sillä jalostuksen tulokset eivät tosiaankaan näy yhden sukupolven aikana, vaan siihen tarvitaan useampi sukupolvi, jos tuloksia halutaan/pystytään arvioida. Luennon aikana viitattiin monesti Kennelliiton julkaisemiin ohjeistuksiin (mm. Rotujärjestön ohjesääntö, ohjeistus rotujärjestöjen jalostustoimikunnille, JTO-mallirunko), jotka kyllä kannattaa lukea, jos sitä ei vielä ole tehnyt. Luennolla tuli myös ilmi se, että vaikka rotujärjestöllä on velvollisuuksia, ovat sen toimijat kuitenkin aina liikkeellä vapaaehtoisvoimin. Missä on se ”joku” joka hoitaa kaiken, ottaa vastuun ja velvollisuudet? Niinpä. Itse siinä mietin, että ei se vastuunotto valtaa ole, vaikka niin monesti tykätään ajatellakin. Sen tyypin, jota kutsutaan nimellä Joku, paikalle harvoin on tunkua, mutta sen arvostelijoiksi suorastaan parveillaan…

12647211_10153943388062360_246727309510609770_n

Lauantai-iltana kaikki elementit illanvietolle olisi ollut olemassa. Ainoa mitä puuttui oli jaksaminen, virta, energia. Päivän tolokkuna olo oli vienyt mehut ja hotellihuoneessa illan syömingeistä oltiin jo paljon ennen kymmentä. Siistiä ja sivistynyttä menoa.

12650880_10153944700272360_2672127526360630411_n

Sunnuntaina en yhtään tiennyt millä luennolla aloitan. Olisi ollut niin monta mielenkiintoista samaan aikaan. Lopulta löysin itseni kanadalaisen eläinlääkärin, Brenda Bonnetin englanninkieliseltä luennolta, joka koski Agrian rotuprofiileja ja niiden taustoja. Kävimme läpi muutamia esimerkkirotuja ja sitä, millaisia ongelmia niillä on verrattuna koko koirapopulaatioon. Lisäksi tarkasteltiin asiaa riskien todennäköisyyden kannalta. Kiehtovaa! Meidän koirien roduista oli esillä vain saksanpaimenkoira, joilla oli rodussa esiintyvistä sairauksista kaikkein suurin riski haimaongelmiin verrattuna muihin rotuihin. Näiltä (ja kaikelta muultakin) on Tarmo onneksi välttynyt. Tilastojen valossa totesin sen ainakin vielä toistaiseksi Hyvin Terveeksi Koiraksi. En valita. Luennolla esiteltiin myös DogWellNet-sivuston toiminta-ajatusta. Sinne olisivat mm. suomalaiset jalostuksen tavoiteohjelmat englanniksi käännettyinä erittäin tervetulleita. Siinä huomasin vaipuvani mietteisiin ”ihana ajatus, kukahan senkin tekee?”.

Sunnuntain kakkosluennon alkaessa juoksin kolmen huoneen väliä osaamatta päättää. Kellon kilistessä tauon loppumisen merkiksi istuin kuitenkin Maija Gellinin luennolle, joka käsitteli ihmisten kohtaamisia, konfliktien hallintaa ja asioiden sovittelemista. Luennoitsija oli kyllä kokenut ja ammattitaitoinen. Peilasin luentoa omassa elämässäni kokemien asioiden kautta ja toisinaan se oli pikkuisen rankkaakin. Päässä myllersi. Maijan näkökulma oli lähes kokoajan nuorisotyön vinkkelistä, sillä onhan nyt Kennelliiton teemavuoden aiheena nuoret. Eipä siinä mitään – niin kuin eräs luennolla olija totesikin – aika teinimäisesti näitä asioita koiramaailmassa toisinaan ratkotaan. Sosiaaliset taidot ratkoa ongelmia ovat aika usein melko ”lapselliset”. Ihan alkuun Maija esitti kysymyksen: ”Mitä sinä tarvitset, jotta voit parhaiten tukea oman yhteisösi hyvinvointia”. Niinpä – siinäpä mietittävää. Maija myös kertoi mitä on sovittelu ja millainen se prosessi on. Sovittelussa opitaan ja otetaan vastuu omasta ja toisen hyvinvoinnista.

Viikonlopun päätti yli-innovaatioaktivistiksi itsensä nimittänyt Anssi Tuulenmäki. Hänen mukaansa ei kannata niin kamalasti käyttää tehoja ja aikaa suunnitteluun vain suunnittelun vuoksi. Tulisi olla rohkea ja lähteä reippaasti kokeilemaan uusia asioita. Esitelmä oli hyvin humoristinenkin tärkeän aiheen lomassa. Välillä sali ulvoi naurusta tunnistaessaan piikin jotain koomista ja kankeaa esim. työelämästä tuttua asiaa kohtaan tai sitten uusien ihan pähkähullujen innovaatioiden edessä. Luennon lopuksi me kaikki saimme luvan toimia eri tavalla. Kiitos. Yritetäänpä!

12662524_10153945278797360_644006481035675686_n

Vaikka viikonloppu oli mukavien reissukavereiden ja Expossa tavattujen ystävien/tuttavien vuoksi mukava, oli se myös raskas. Ei sitä minään hupireissuna voi kyllä pitää, vaikka arkeen tuokin tietyn poikkeaman. Tästä huolimatta olen edelleen jatkossakin vapaaehtoinen lähtijä, sillä oppi ei ojaan kaada.

 


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: