Dual purpose?

19 01 2016

Corgit eivät ole jakautuneet (onneksi) käyttö- ja näyttölinjoihin, eikä rodunharrastajia tällaiset linjaerot ravistele. Toisinaan kuitenkin kuulee, että jos corgistasi ei ole näyttelyihin, niin ainahan voit harrastaa vaikka agilityä tai tokoa. Onko näin? Onko ihan aikuisten oikeasti niin, että se ”näyttelykoira” ei voi olla myös kaveri muissa harrasteissa ja sama kääntäen – eikö sellainen joka harrastaa esimerkiksi agilityä, voi ollakaan näyttelyissä menestynyt koira?

misiu

Corgien käyttötarkoitus on nykyään enimmäkseen seura- ja harrastekoira. Seurakoira tarkoittaa ihmisen seuralaista, kumppania, perhekoiraa ja lenkkikaveria. Sellaista jokapaikanhöylää, joka asuu ihmisen kanssa koiramaisena perheenjäsenenä. Se on se sen tärkein tehtävä. Harrastekoira taas tarkoittaa mielestäni kaikkea sitä puuhastelua mitä corgin kanssa tehdään joko Suomen Kennelliiton alaisissa virallisissa tapahtumissa (kokeissa, kilpailuissa ja näyttelyissä), koiraharrastusyhdistyksien tapahtumissa tai ihan vain omin avuin kotona ja luonnon helmassa.

20IMG_0432

Näin kasvattajana kartan vuosi vuodelta enemmän ajatusta siitä, että corgia hankitaan harrastusvälineeksi. Tällä tarkoitan sitä, että pentua hankkiessa koiralle on jo valmiiksi suunniteltu uraa jossain tietyssä lajissa. Meiltä ainakaan ei saa näyttely-, toko- tai agilitykoiria. Niitä ei saa vaikka pennun vanhemmat olisivatkin näissä harrasteissa kunnostautuneet. Onnistumiseen eri koiraurheilulajessa ja näyttelyissä vaikuttavat niin monet asiat, että pennusta ei voi näitä seikkoja luvata. Kokonaan toinen asia on sitten se, jos koira ja omistaja löytävät se oman lajin, josta tykätään, ja jossa koetaan onnistumisen elämyksiä saavuttaen toisinaan vaikka jopa virallisia tuloksia. Ei minulla sellaista koiran (ja omistajan) ehdoilla tapahtuvaa aktiivisuutta vastaan mitään ole. Päinvastoin. Sehän on vain hyvä asia, suorastaan loistava!

_MG_6476 – Kopio

En koe, että corgit istuvat siihen nykymuottiin, mitä harrastuskoiralla tarkoitetaan. Harrastaminen on nykyisin mennyt aina vain vaativammaksi, fyysisemmäksi ja kilpaurheilijamaisemmaksi ja nämä lajit tuppaavat vaatimaan siihen ihan erilaisia koiria kuin mitä corgikasvattajilla on tarjota. Se huipulle tavoitteellisesti pyrkiminen tämän rodun kanssa ei ehkä ole ihan se alkutavoite ja aina niin realistinenkaan ajatus varsinkaan agilityssä. Yksilöitä, joille tämä voisi olla mahdollista on vain kertakaikkisen harvassa ja onhan se päivän selvää, ettei rodun fyysinen olemus (selvästi korkeuttaan pidempi mittasuhteiltaan) istu harrastusvälinemuottiin ”huippu agilitykoira”. En tällä halua mollata itselle rakasta rotua vaan olla realistinen.

10005957_10153321348417360_6352126939459250620_o

Mielestäni kasvattajan velvollisuus pennunostajaa kohtaan on olla rehellinen. Jos pennunostaja on jo päättänyt ennen koiran hankintaa lajikseen agilityn ja tavoite on päästä siinä pitkälle, suosittelen ainakin minä ihan muita rotuja kuin corgin. Toko ei ole vauhdiltaan niin fyysinen laji kuin agility, mutta huipputasolla kilpailtaessa se vaatii koiralta sellaisia henkisiä ominaisuuksia, että moniko corgikasvattaja osaa arvioida pentunsa ennen luovutusikää näiden asioiden osalta oikein? Monenko pentueen vanhemmista on näitä ominaisuuksia kirjattuna ja testattuna? Puhuuko keskiverto corgikasvattaja ja huipulle mielivä pennunostaja samaa kieltä näistä ominaisuuksista?

_MG_7112

Olenko nyt seonnut? Kilpailenhan itsekin corgeilla ja aikaisemmin jopa aktiivisesti. Kasvattinikin ovat aktiivisesti esillä erilaisissa harrastemuodoissa. Ei – en ole. Olen vain todennut, että corgin kanssa on kiva harrastella ja sellaisena omaa kilpailu-uraa aktiivisimmillaankin pidin. Harrastelu pitää mielestäni sisällään eri lajeihin tutustumista, harjoittelua ja toisinaan kilpailemistakin jokaisesta tuloksesta iloiten katsoen kuinka pitkälle tuloksilla edetään. Tavotteitakin voi asettaa, mutta ne ovat askel askeleelta etenemistä, ei harppauksia haaveisiin. Mielestäni kasvatinomistajani ovat ihanasti myös oivaltaneet tämän saman ajatusmaailman. Olen kiitollinen heidän aktiivisuudestaan ja asenteestaan.

Asia rönsyilee nyt ohi aiheen, mutta enpä deletoi tuota aikaisempaa, vaan palaan takaisin otsikkoon.

IMG_5847

Kasvattajana minulle on ollut aina tärkeää se, että cardiganiksi rekisteröity koira on rotuisekseen tunnistettavissa, olemukseltaan ja rakenteeltaan tasapainoinen ja että se niin mieleltään kuin anatomialtaankin kykenee tekemään asioita joita me ihmiset kutsumme harrasteiksi. Vierastan ajatusta siitä, että näyttelyissä pärjäävän koiran tulisi olla niin erilainen ulkoisilta ominaisuuksiltaan, että sen harrastelumahdollisuudet rajoittuvat olemattomiksi. Toisaalta taas koen, että tasapainoinen rakenne ja hyvä liikunta tuo paitsi niitä näyttelypalkintoja niin auttaa myös kestämään harrastuksissa vaadittavat fyysiset suoritteet. Se myös auttaa koiraa liikkumaan terveesti läpi sen tärkeimmän tehtävän eli sen elämänmittaisen sitoutumisen omistajansa lenkkeilykaverina ilman epätasapainoisen rakenteen tuomia ylimääräisiä nivelkuormituksia.

_full (1)

Suurella ilolla tein huomion, että jokainen vuoden 2015 toko-, agi- ja rallytoko-corgi listalla ollut kasvattini on palkittu vähintään ERI:llä näyttelyissä. Näistä suurin osa oli myös sertivoittajia tai muotovalioita. Esimerkiksi vuoden toko-corgi Kätyri (kuvassa yllä) kävi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan näyttelykäyntinsä (ehkei kuitenkaan viimeisen) viime erikoisnäyttelyssä ja nappasi sertin. Sen pikkusiskopuolikkaat Tuittu ja Luna (sama Unto-isä) saivat myös kumpainenkin Suomen sertit kesän 2015 aikana. Agi-corgi-listan kahdeksantena oli meidän TuTu (kuvassa alla), josta tuli vuoden näyttelycardigan. Sen veljentytär Mokka oli agicorgilistalla seitsemäs ja vuoden näyttelycardilistalla nartuissa viides. Vastaavasti vuoden 2015 jalostusnarttuna palkittu muotovalio Katti on kilpaillut itse agilityssä ja vuoden jalostusuroksena palkittu muotovalio Unto tokossa ja suorittanut palveluskoirien käyttäytymiskokeen (BH).

tutuagi

On näistä – moneksi siis. Vaan tiedättekö mitä? Yhtäkään noista menestyneiden listoilla olevista koirista ei ole hankittu harrastusvälineeksi. Ne on myyty/sijoitettu/ostettu lemmikeiksi. Sitähän ne suurimman osan elämäänsä ovat ja niin pitää aina ollakin.

 

 


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: