Mukava Muhos

7 06 2015

Meidän tiimin viides näyttely tälle vuodelle oli Muhoksen ryhmänäyttely 6.6. Tuomarina oli Varkaudessakin arvosteluja antanut Tuula Pratt. Meitä se ei haitannut, sillä vain Pontu ja Kiisu olivat mukana sekä Varkaudessa että Muhoksella. Pontu oli mukana molemmissa harjoitusmielellä ja Kiisu ihan vain siksi, että se olisi tarvittaessa mukava kasvattajaluokan ”täyte” ja reissun päällä se on yhtä helppohoitoinen kuin piikitön kaktus. Ei ole työlästä sen kanssa reissaaminen.

Muhokselle oli ilmoitettu 28 cardia. Meidän poppoota tästä porukasta oli 12, mutta Dio joutui harmillisesti jättämään nämä kehänkierrot sikseen kun emäntä oli äkillisen autorikon vuoksi motissa Rovaniemellä. No – näyttelyt ei tästä maasta lopu. Aina tulee uusia.

Olimme näyttelypaikalla jo aamusella, kun meidän ”kenneltyttö Lilli” kuskattiin katsomaan omaa rotuaan alaskanmalamuutteja, jotka alkoivat ensimmäisenä rotuna kehässä. Meitä se ei haitannut yhtään, kun tuota matkaa oli vain tunnin verran ja samalla saatiin teltalle hyvä paikka kehän vierestä. Melko heti tosin kävi selväksi, ettei se paikka ihan niin hyvä ollutkaan, sillä paskasade teltan yllä olevasta puusta alkoi nopeammin kuin paskasade sosiaalisessa mediassa. Puussa asuvat linnut eivät aivan pitäneet teltan sijoituspaikasta ja angry birdsit puskivat paskaa alas niin paljon, että piti ihan teltan lippa nostaa ylös suojaksi. Jennin housunlahkeet ehtivät tätä ennen saada sellaisen 20 senttisen valkean rannun kun tirpat pistivät tulemaan mielipiteitään oikein kierteellä. Sinällään rehellistä toimintaa, että kehtasivat tehdä sen ihan päin naamaa(kin).

Kehät menivät meidän osalta oikein mukavasti. Tarkemmat tulokset on jo kotisivun uutisissa. Niitä ei kannata enää sen erityisemmin listata. Hienosti, reippaasti ja iloisesti meni kaikki koirat kehässä ja arvostelut olivat koirien näköisiä. Niistä tunsi koirat ansioineen ja heikkouksineen.

Päivän saalis rotukehän jälkeen.

Päivän saalis rotukehän jälkeen. Melko karua tai mukavaa – riippuu katsontakulmasta.

Sen verran totean ihan omistani, että Pontun ja Kiisun Varkaudesta saamat ”sileät erinomaiset” muuttuivat nyt SA’lla kuorrutetuiksi (Pontulla aina sertivoittajaksi saakka). Syy siihen oli hyvin yksinkertainen. Pontuksen kohdalla kehitysvauhti on nyt niin hurjaa, että se kerää itsensä ympärille kroppaa vauhdilla. Se on aivan eri koira kuin 3 viikkoa sitten jo ihan puhtaasti puntarillakin mitattuna. Kiisun osalta taikatemppu oli pesu ja puhurointi juuri ennen näyttelyyn lähtöä. Tuo hylkeenkarvainen pikkuotus on kuulkaa optisesti ihan eri koira 12 tai 24 tuntia puhuroinnin jälkeen. Täytyy minun myös tunnustaa sellainen asia, että kyllä mä vähän sitä nyt viimeiset 3 viikkoa vähän anteliaammin ruokinkin. Siinäkin saattoi olla oma lisänsä Varkauden ”nuorekkuuden” muuttumisessa sopusuhtaiseksi. Ei se ainakaan haitannut.

Pontus patsastelee

Pontus patsastelee

TuTu ja Marski oli ilmoitettu Muhokselle kun halusin niille arvostelut ko. tuomarilta. Muhokselta ne sai halvemmalla kuin mattimyöhäisenä Varkaudesta. Varkauden aikaan TuTu oli vielä kalju ja Kollin kanssa taas cacibin ”metsästäminen” oli hyödyllisempää kuin Marskin, joka ei niitä enää tarvitse. Tämä siis ratkaisi sen mikä oli Varkaudessa kokoonpano. Näin kun on monta koiraa, niin on ihan pakko hieman näitä tällaisia taktikointeja harrastaa eikä vain ilmoittaa koko sakkia ja toivoa jollain tärppäävän. Ei näillä ilmoittautumismaksuilla enää siihen leikkiin ainakaan meikäläinen kykene. Täsmäiskut ovat toimineet viime vuosina hyvin, joten miksi muuttaa toimintatapaa. Täsmäiskut on halvempiakin, varsinkin onnistuessaan.

TuTu pöydällä

TuTu pöydällä

Karvansa juuri valmiiksi kasvattanut TuTu oli rotunsa paras. Se oli tuomarin mukaan ollut sitä jo siitä saakka kun astui kehään. Kakkoseksi nousi avoimen luokan voittanut Luna ja sertihän siitä samalla paukahti. Varaserti kolmoseksi tulleelle Tuutikille ja Kiisu narttujen sijalle 4. Muutama narttu jäi sijoittumattakin.

Marski melko pätevänä

Marski melko pätevänä

Marski voitti urokset ja sai isosti kehuja vaivattomasta liikunnastaan. Julia esitti Pontun hienosti uroksissa neljänneksi ja kun Marski ja väliin jääneet kaksi muuta olivat valioita, Pontu sai ensimmäisen sertinsä. Varaserti ojennettiin Pellelle.

Paras uros -kehän koirat

Paras uros -kehän koirat

Jenni sanoi kuvan nähtyään:

Jenni sanoi kuvan nähtyään: ”Äiti, mullapa seisoo koira paremmin kuin sulla.” – No totta vieköön niin tekeekin!

Kasvattajaluokka oli mulle oikeastaan hyvin hankala kasata. Etukäteen ajateltuna sen PITI olla Marski, TuTu, Pelle ja Kiisu mutta kas – hetken se päivän aikana ehti olla Marski, TuTu, Kiisu ja Tuutikki, mutta lopulta kehään vietiinkin Marski, TuTu, Pelle ja Luna. Ei siitä ihan huono ryhmä tullutkaan, sillä ROP-ryhmän lisäksi Birgitta Svarstad nosti sen loppukahinoissa aina BIS-2-ryhmäksi saakka. Niin ja hei – ryhmiä oli isossa kehässä ryhmikseksi paljon. Reippaasti yli kymmenen, sillä tämä oli ryhmänäyttely ryhmille 1, 10 ja 5.

Kasvattajaluokan arvostelu kehästä:

Kasvattajaluokan arvostelu kehästä: ”Neljä eri yhdistelmää. Erinomainen kasvattajaryhmä joka koostuu hyvin rakentuneista ja erinomaisesti liikkuvista koirista, joilla lisäksi on yhteistä kauniit päät ja rotutyypilliset olemukset. Kasvattajalla on selkeä käsitys mitä rodulta haluaa. Onnittelut. ”

Ykkösryhmä ja kymppi (vinttikoirat) oli yhdistetty, joten TuTu sai ryhmäkehässä vastaansa paimenkoirien lisäksi myös niitä vinttareita. Tiukkaa teki mahtua kehään, mutta ryhmätuomari Marianne Holm napsi nopeasti 8 koiraa jatkoon. TuTu oli näiden joukossa, mutta lopullista sijoittumista ei sitten tullut. Ykkös- ja kakkossijat menivät vinttikoirille, kolmonen ja nelonen 1-ryhmää edustaneille.

Tuo TuTun ryhmäkehä meinasi olla meille vähän sellainen jännä paikka. Junior handler -kisa oli siirretty juuri ryhmien alkuun (mikä oli toki hyvä idea), mutta mepä oltiinkin uuden ongelman edessä. TuTun piti olla samaan aikaan 1-ryhmän esiarvostelussa ja Jennin kanssa junnuhandlerissa. Käytännössä tilanne meni niin, että Jenni esitti TuTun omassa ikäluokassaan josta minä dognappasin TuTun ryhmän esiarvosteluun siksi ajaksi kun vanhempia junnuja arvosteltiin. Palautin TuTun Jennille junnujen loppukilpailuun (Jenni oli BIS-2-junior handler), josta sitten nappasin TuTun suoraan ryhmäkehän sisäänmenoon. Pisti TuTulle vähän esiintymistä perä perää ja pikkuisen sille piti jo ryhmäkehässä perustella paremmin miksi se seisominen olisi kannattavaa. Ymmärrettävää tuollaisen rallin jälkeen.

Jenni ja TuTu junnuhandlerissa

Jenni ja TuTu junnuhandlerissa

Jennin elämänsä toinen junnuhandleri meni mukavasti. Loppukisassa vastassa oli kokenut koiranesittäjä ja Jenni sai vaihdossa hänen vauhdikkaan belggarinsa. Jenni ei ole koskaan tainnut toimia edes belggarin ”tolppana”, joten ihan uusi elämys oli tämä ja siihen nähden tyttö suoriutui urakastaan hienosti. Näin se esittämiskokemus karttuu ja uskallus kasvaa. Hyvä! Palkinnoksi tuli iso ruusuke, pokaali ja semmoinen pehmoeläin – bambi kai se oli. Omaan huoneeseen ne mennä vilahti kotiin tultua jääkiekkopalkintojen kaveriksi, joten tärkeitä muistoja ovat.

Belggarin kanssa reipasta vauhtia.

Belggarin kanssa reipasta vauhtia.

Vaikka näyttelypäivä meillä venyikin aamusta iltaseen, oli siellä kuitenkin taas mukavaa. Meillä oli eväät, retkituolit ja se paskalta, paahteelta ja sateelta suojaava teltta. Kaikkia näitä saatiinkin tuta. Näyttelypaikalla oli monia mukavia kavereita jopa vuosienkin takaa. Oli kiva nähdä – terkkuja!

Koska kotiin tultaessa satoi kovasti, piti Pontuksen sertikuva ottaa tänään. No tänäänkin satoi koko päivän, mutta kun oli nopea ja Petra pelleili niin tehokkaasti, niin se kuvakin saatiin sukkelaan. Samassa yhteydessä myös Pontun säkäkorkeus mitattiin. Laitetaan se nyt tähän muistiin. Se oli 30 cm. Tasan.

Kilvroch Pontus 10 kk

Kilvroch Pontus 10 kk

Nyt kun me ei olla yli kuukauteen menossa minnekään koiranäyttelyiden merkeissä, on hyvä hetki katsoa taaksepäin sitä, mitä tänä vuonna on näyttelyissä saavutettu. Paljonhan me ei olla niissä kierretty, mutta kun liikkeelle on lähdetty, ei sitten olla oltu liikenteessä yksin vaan näyttelypäivät on vietetty yhdessä porukalla. Big-Wood’s koiria (tai tuonteja/sijoituskoiria) on esitetty viidessä näyttelyssä. Näistä kolme on ollut kansainvälisiä, yksi erikoisnäyttely ja yksi ryhmänäyttely. Jokaisesta näyttelystä meille on ojennettu ROP-ruusuke (Helka, TuTu x 2, Kolli ja Puhi) ja VSP-ruusukkeita on tullut kaksi (Kolli ja Marski). Cacibeja on tullut viisi (Kolli x 2, Helka, Puhi ja Dimma) ja sertejä seitsemän (Pinja, Kolli, Puhi, Sisu, Pontu, Kätyri ja Luna). Kolme uutta muotovaliotakin on porukkaan saatu (Puhi, Pinja ja Kolli, josta tuli se ”erikoisnäyttelymuotovalio” ja samalla Norjan muotovalio). En oikein osaa sanoa miten tämä olisi voinut vielä paremmin mennä. Vetää näin kasvattajan vinkkelistä katsottuna nöyräksi. Kiitos teille mukana olleille – ihan jokaiselle! Taputellaan sitten toisiamme selkään vaikka nk. ”Isometsäpäivillä”, joista tänä vuonna tulee oikein kansainväliset kun mukaan saadaan vahvistuksia aina Puolaa ja Englantia myöten. Siistiä!

1908016_10153389285302360_3403444474249919652_n


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: