Varsin viihtyisä Vaasa

19 04 2015

Vaasan näyttelypaikka, Botniahalli, on mielestäni paras sisänäyttelypaikka Suomessa. Tälläkään kertaa paikka tai näyttelyjärjestelyt eivät pettäneet. Talkoolaisia näytti ainakin meidän autolastin silmiin olevan enemmän kuin tarpeeksi. Liikenneohjauksessakin riitti huomioliivisiä ukkoja oikein ketjuksi asti, joten meidänkin auto pääsi ”talon kokosten autojen” parkkiriviin varsin sutjakkaasti.

Oltiin näyttelypaikalla enemmän kuin hyvissä ajoin. Ei ollut kiirettä tai hoppua mihinkään. Kehä alkoi suht ajallaan. Cardeja oli ilmoitettu 26 ja tähän joukkoon näytti mahtuvan varsin monen näköistä ja kokoista yksilöä. Voihan se toki olla rodulle rikkauskin, kun sakkiin mahtuu pientä ja isoa, vahvaa ja siroa, mutta ei se varmaan ulkomuototuomarin roolia helpota hänen tulkitessaan rotumääritelmää ja antaessaan sen puitteissa laatuarvostelupalkintoja.

Pontun vuoro koitti ensin ainokaisena pentuna. Pikkuisen Pontu koitti pöydällä väistää, mutta pienen suoristustoimenpiteen jälkeen pikkuherra seisoi varsin mallikkaasti. Kehäesiintyminen meni muilta osin hyvin, mutta edestakaisten liikkeiden aikana kehän ulkopuolella otti sille vieraat corgipojat aika ärhäkkäästi matsia ja se hiven hätkäytti Pontun liikeradaltaan hetkeksi sivummalle. Videotallenteelta tarkasteltuna, pelästymistilanne näytti remmin päähän pahemmalle kuin se lopun kaiken oli. Ärsyttävää silti tuollainen. Hetkellisiä rähähdyksiä ja vahinkoja voi toki tulla, siihen syyttömiä ei ole omatkaan koiranikaan. Vahinkoja on sattunut ja sattuu varmasti tulevaisuudessakin. Ne on vain koiria, eläimiä. Sellainen tilanne (mikä Vaasassakin tuntui olevan), joka alkaa jo ennen arvostelun alkamista ja jatkuu lähes siihen saakka kunnes koirat viedään pois näyttelypaikalta, on kuitenkin jotain jota en pysty käsittämään. Eikö niitä koiria oikeasti saa kuriin? Onko niitä pakko pitää siellä toisiaan kyttäämässä, jos ne eivät sitä kestä ja pönttöön kertyy painetta? Olisiko sittenkin se oma rauhallinen boksi parempi paikka odotella ei vain oman koiran, vaan ihan kaikkien kanssakilpailijoidenkin kannalta?

No, Pontu sai kunniapalkinnon ja siitä tuli rotunsa paras pentu. Tuomari ihasteli sitä kovasti ja antoi seuraavanlaisen arvostelun: ”Erinomaista tyyppiä oleva tasapainoisesti rakentunut. Hyvin kauniit, tyypilliset pitkät linjat. Erittäin mukava pää. Hyvin asettuneet korvat. Ikäisekseen hyvä runko. Mukavat kulmaukset, samoin liikkeet”. Tähän loppui Pontun pentu-ura, loppui varmaan hetkeksi kehutkin, kun se heitti pohjavillansa pois ja paljasti altaan pikkuruisen junnukropan, jolla lähdetään nyt sitten kokeilemaan virallisiin luokkiin alkaen Varkaudesta. No treenataan jos ei muuta.

Junnupojissa Vaasassa kiersi kehää Sisu Hannan kanssa ja hyvin kiersivätkin. Luokkavoitto erinomaisella ja SA:lla mahdollisti pääsyn paras uros -kisaan sertijahtiin.

Valioluokassa Kolli nolasi minut ihan täysin. Kaikki se mitä ollaan tehty pöydälle ja pöydältä noston eteen näytti unohtuneen siltä täysin. Kollihan vihaa sitä, nostamista siis. Tämän jälkeen herraa pitää houkutella takaisin yhteistyöhön ja sekin meni pieleen. Minä tyhmä kokeilin sille ensi kertaa täysin kiristävää ketjukaulainta ja eihän siitä mitään tullut. Ei oo pakko jos ei taho, tuumas Kolli ja laatuarvostelu meni sen osalta ihan penkin alle tai ainakin vähintään vetelehtimiseksi. Erinomaisen se kyllä sai, mutta ei ollut minulla mieli katossa. Kanssakilpailijan vuoron aikaan vaihdettiin ketju suosiolla puolikiristävään ja kilpailuluokkaan mentiin entisin vermein, houkutellen ja pidin huolen ettei hihna pääsisi kiristymään yhtään. Se passasi Kollille jossain määrin ja esiintyminen hivenen parani. Kolli voitti valioluokan ja sai SA:n. Arvostelu näytti tältä: ”Erinomaista tyyppiä. Erittäin tasapainoisesti rakentunut, tyylikäslinjainen uros. Erinomainen eturinta. Kaunis kaula. Oikeanmuotoinen ilmeikäs pää. Erinomaiset kulmaukset. Tehokas tapa liikkua.

Veteraaniuroksen saatua SA:nsa alkoi paras uros -luokka. Kolli sai eteensä kanssakilpailijoita ja meno alkoi maistua jo melkein mukavalta. Tuomari järjesteli koiria järjestykseen. Kolli meni keulille ja kas – Sisu siihen perään kakkoseksi. Kollille tuli ensimmäinen CACIB ja Sisulle ensimmäinen serti. Hassua ja hienoa!

Nartuissa meidän poppoota edustivat nuortenluokassa bikineissä kipitellyt Tuutikki ja avoimessa luokassa Puhi, jolla viimein päällä ollut karvapeite ja tärkeä näyttely kohtasivat. Tuutikki sai reippaan esiintymisen jäljiltä EH:n ja luokassa sijoitus oli kolmas. Julia on kyllä opettanut Tuutikin esiintymään kauniisti. Harmi se karva, tai siis sen puute.

Puhi oli varsin ahneella päällä, eikä haikaillut Saana-omistajansa perään kehänlaidalle, kun vaihdokkina sai minulta lihapullaa. Puhille avoimen luokan voitto, erinomainen ja SA. Valio- tai veteraaninarttuja ei ollutkaan, joten heti perään kierrettiin kehää parhaan nartun valitsemiseksi. Ykköseksi Puhi ja kakkoseksi nuorten luokan narttu. Puhille sen kolmas serti ja sen kolmas cacib ja olipa mukava sanoa kehäsihteerille sanat: ”se tuli valioksi”. Siistiä! Puhista arvostelulapussa luki seuraavaa: ”Erinomainen tyyppi, hyvä runko,luusto ja eturinta. Tyylikäs kaula ja ylälinja.  Kuono voisi olla hiemän täyteläisempi. Tasapainoiset kulmaukset. Tyypilliset etenevät liikkeet. Hieman löysä edestä.

Rotunsa parhaasta kisasivat Kolli ja Puhi. Saana tuli itse viemään Puhia ja minä jatkoin Kollin kanssa möllistelyä. Toivoin hartaasti, että Puhi voittaa, sillä sen pirtsakka olemus olisi varmempaa PR:ää rodulle isossa kehässä kuin Kollin ”ehkä kuljen ehkä en, se on fifty-sixty” -ajatusmaailma. Ehkä tuomarikin ajatteli näin kun ROP-ruusuke ojennettiin Saanalle. Taisipa suustani lipsahtaa kiitoskin tästä valinnasta.


Ehkä pölhöin ROP-kuva pitkään aikaan. Hei… se kamera on TÄÄLLÄpäin!

Cardien arvostelun jälkeen päätin keskittyä tilanteen niin salliessa oikein kunnolla pemujen kuvaamiseen. Olen viime aikoina käynyt niin vähän näyttelyissä, että pemujen näkeminen rinkiä kiertämässä on ollut kyllä vähäistä. Sekään ei ole helpottanut, että niiden kehäkin on usein ollut eri kuin cardeilla. Nyt hoidin kuitenkin hommani ja jokainen kehässä ollut koira tuli kuvattua. Rotunsa parhaaksi nousi aivan omaa luokkaansa ollut Ron, joka voitti myös Kuopiossa erikoisnäyttelyn. Ron sijoittui vielä päivän päätteeksi ryhmäkehässä toiseksi.

Tässä kuvalinkit corgikuviin Vaasasta. Cardikuvista vastasivat kamerallani Kilposen Jutta ja Pekkalan Julia. Kumpi otti minkäkin? En tiedä. Minä kuvasin pemut ja Jutta taas sitten puolestaan ryhmäkehän.

Olipa mukava näyttelypäivä taas jälleen kerran. Menestyminen on toki yksi syy siihen miksi kaikki näyttää valoisalta ja kivalta, mutta väitänpä, että vieläkin kivempaa oli hyvä reissuseura ja mukavien kavereiden tapaaminen näyttelyissä. Sitä oikein jossain kohtaa päivää huomasi olevansa sosiaalisempi, kuin oikeasti pitkään aikaan on ollutkaan. Mistähän tuokin johtuu?

Ennen kotimatkalle lähtöä otettiin kaikessa rauhassa vielä ryhmä- ja posetuskuvia. Kuvattiin tuore valio, ROP&VSP, ROP-pentu, tuore sertivoittaja ja Jutan Pöysti. Ihan vitsinä heittämäni ryhmäkuvakin lopulta onnistui yli odotusten:

IMG_8507

Aurinko paistoi, lämmintä oli yli +10 ja melkein tuntui siltä, kuin kesä olisi jo tulossa. Melkein.

 

 

 

 

 


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: