Hyvä me!

2 03 2015

Olimme viikonloppuna Kuopiossa Suomen welsh corgi seuran erikoisnäyttelyssä. Näyttelypaikka oli hieno, järjestelyt toimivat ja se alusta oli mitä parhain juosta niin koirille kuin ihmisillekin. Päivä oli TuTun, Tion, Kollin, Kätyrin, Pontuksen… hei hetki – päivä oli oikeastaan kaikkien. Meillä meni loistavasti!


^BIS-1 Ron (Caamora Shamquin I Have A Dream For Annline) ja BIS2 TuTu (Big-Wood’s Triumph Renown) sekä BIS-tuomari, pemut näyttelyssä arvostellut Barry Coulson (kennel Woodhenge), UK.


^BIS1-pentu Pöysti (Suukkosuun Shine So Bright) ja BIS-2-pentu Pontu (Kilvroch Pontus) sekä cardiganit näyttelyssä arvostellut Peter Clifton (kennel Joseter), UK.


^BIS-1-veteraani Tio (Big-Wood’s Fooling Around) ja BIS-2-veteraani Rex (Annline’s My Ways Chance)


^BIS-1-kasvattaja kennel Annline’s ja BIS-2-kasvattaja kennel Big-Wood’s. Meidän ryhmässä mukana TuTu, Tio, Puhi ja Kätyri (Big-Wood’s Triumph Renown, Fooling Around, Graenus Grenade ja Nobody’s Fool). Tämän kuvan otti näyttelyn valokuvaaja Anne Walden.


^BIS-1-jälkeläisryhmä Katti (Big-Wood’s Catwalk) jälkeläisineen. Ryhmässä mukana Big-Wood’s Ken On Kultaa, Shun Gon, Katin Kulta ja Kultu Kimallus. BIS-2-jälkeläisryhmä oli Cloudmoore Vanilla Fudge jälkeläisineen.

Mitäs sitten rotukehissä tapahtui ennen loppufinaaleita?

No paljon kivoja asioita, mukavia hetkiä ja menestystäkin. Kasvattajana olin hyvin tyytyväinen siihen, kuinka paljon sain kasvattejani houkutelluksi näyttelyyn. Se oli ensimmäinen ilon aihe jo ennen näyttelyä. Näyttelyissä mukavinta oli se, että päivän ajan kestäneen kiireen ja kaaoksen keskellä kaikki auttoivat toisiaan. Aina oli vapaaehtoista viemään koiraa ulos, huolehtimaan koirien juottamisesta, siistimisestä ja näyttelyremmien metsästyksestä. Kitkatonta ja mutkatonta. Niin se pitää olla. Kukaan ei ollut minä, me oltiin me.


^Big-Wood’s Kaaosleiri Kuopiossa

Jennille päivä oli aika jännittävä. Hän kisasi ensimmäisen junior handler kilpailunsa ikinä ja joutui ihan viime metreillä vaihtamaan treenikaveri Kiisunsa täysin vieraaseen koiraan. Kiisulla alkoi juoksu, joten koiran oli vaihduttava. Onneksi Jutta lainasi Maya-pemuaan ja yhteistyö Jennin kanssa alkoi tunti ennen kehää heti hienosti. Olin itse Pontuksen kanssa kehässä, joten en päässyt näkemään Jennin suoritusta, mutta hienosti olivat Mayan kanssa vetäneet, sillä sijoitus oli hienosti toinen viidestä kilpailijasta. Jennin naama loisti kuin hangon keksi ja nyt on jo sovittuna muutamat muutkin näyttelyt yhdessä Maya koiran kanssa junnuilun merkeissä. Kuviakin Jennin junnuilusta on, mutta ne ei vielä ole tavoittaneet minua.

Koirien menestystä ei voi kuvata lyhyesti. Näyttelyn tulokset on julkaistu kokonaisuudessaan *täällä*. Linkin takaa löytyy myös näyttelyluettelotietoihin tehty täydellinen tuloslistaus. Kiitos nopeasta toiminnasta näyttelytoimikunnalle.

Cardeja oli ilmoittautunut 117. Muutamia poisjääntejä oli, mutta toiselle sadalle se yhteenlaskettu koiramäärä varmasti kipusi. Tästä porukasta TuTu oli rotunsa paras. Vaikkei se ole kehiä työkseen kierrellyt, on se näillä täsmäiskuillaan saavuttanut jo niin paljon, että vetää sanattomaksi. Ei kai sillä ole enää mitään voitettavaa – tai siis ei kai minulla ole enää sen kanssa mitään voitettavaa. En tavoittele sen nimen eteen kilometrin tittelirivistöä, joten niihin tuskin kirjaimia enää tullaan yrittämään. Ehkä me jatketaan vain samalla fiilispohjalla. Käydään vain muutamissa näyttelyissä, kun arvosteluja on antamassa tuomari, jonka mielipiteen siitä haluamme. Näillä on menty tähänkin asti ja ei voi väittää, että olisi ollut huono ajatus. Ja mitä tulee TuTun päivään. Se nautti koko päivän esiintymisestä. Häntä heilui ja se esitti jälleen itsensä. Liikkeiden osalta se suorastaan lensi. Sitä on kyllä ilo viedä kehässä.


^ TuTu vauhdissa

Toinen rotunsa paras oli Pontu, joka voitti ensin kilpakumppaninsa isommissa urospennuissa, sitten nuorempien urospentujen voittajan ja lopulta narttupentujen voittajan. Pontu esiintyi aika pätevästi ja näytti kaikille, että ainakin seisomista on treenattu. Se pönötti melko hienosti kuvassa kuin kuvassa.


^ Pontu vapaasti seisoen…


^ … ja pönötyspallilla söpöstellen.

Kolli voitti avoimen luokan ja oli lopulta 2. paras uros. Koska voittaja tuli valioluokasta, hassu heittoni viime erikoisnäyttelyn (Oulu toukokuu 2014) jälkeen toteutui. Kolli sai ensimmäisen sertinsä erikoisnäyttelystä 2013 ollessaan vielä junioriluokassa. Seuraava serti tuli tosiaan Oulusta erikoisnäyttelystä 2014. Silloin sanoin, että Kolli ei hae yhtään ylimääräistä sertiä mistään ja että kokeillaan josko siitä tulisi ”erikoisnäyttelyvalio”. Kolli kävi sen Oulun erikoisnäyttelyn jälkeen Suomessa näyttelyissä vain kerran ja se oli maailmanvoittajanäyttely, jossa se voitti nuorten luokan. Kolli täytti elokuussa 2 vuotta ja tuli valioitumisikään. Sitten ei uskallettu mennä minnekään, ettei vain kukaan mene pilaamaan tätä Äimäraution raviradan tuulissa ilmaan heitettyä typerää ajatusta. Koitti Kuopio, avoin luokka, yli 2-vuoden ikä ja mahdollisuus saada se 3. serti. Sieltähän se tuli! Kollin saldo on nyt kolme sertiä erikoisnäyttelyistä erikoistuomareilta ja FI MVA -anomus laitetaan selkä suorana eteenpäin kun erikoisnäyttelyn tulokset näkyvät KoiraNetissä. En jaksa kaivella onko joku muu tässä rodussa tehnyt tämmöistä hattutemppua, mutta me ollaan. Lisukkeena tässä tuli Kollille myös Norjan muotovalion arvo, sillä se kävi juniorina hakemassa sertin Tromssasta jemmaan odottelemaan kotimaista tittelöintiä.


^ Pelle ei saanut katsekontaktiaan irti tuomarista. Häntä heilui vimmatusti.

Uroksissa luokkasijoitukset ottivat myös Pelle (jun ERI2 SA), Tessu (avo ERI2 SA), Marski (val ERI2 SA) ja 12,5-vuotias Esko (vet ERI2 SA), joka oli aamulla näyttelypaikalla jo julistettu kuolleeksi kanssakilpailijan toimesta. Noh – varsin virkkuna tuo tuolla mukana keikkui, joten huhut Eskon menehtymisestä on nyt katkaistu. Sairashan se oli viime syksynä kyllä, mutta akuutti haimatulehdus näytti jäävän kertaluontoiseksi ja aiheutuneen ihan vain minun typeryydestäni. Esko on nyt back eli selkä!

Narttujen serti meni koiralle, jolle lähdettiin hakemaan keltaista nauhaa, jotta se voisi päälajissaan TOKOssa joskus valioitua. Tämä oli 4-vuotiaalle Kätyrille sen ihka ensimmäinen näyttely. Kätyri on nätti, tasapainoinen ja liikkuu erinomaisesti, joten ei sertiä voida pitää mitenkään ylituloksena sille. Kätyrissä on yksi puute, jonka johdosta sitä ei ole laukkuutettu edes sitä vähää näyttelyissä, mitä meidän koirat yleensä käy. Tämä puute on koko. Kätyri on pieni ja tähän olisi ollut ulkomuototuomareiden niin helppo takertua ja jättää sen ansiot taka-alalle. Viime vuonna se oli liki kotikentällään järjestetyn erkkarin aikaan liki täyskalju, joten sen näyttelykäynti rotuspesialistilla siirtyi vuodella. Nyt se oli kauniissa turkissa ja tuomari arvosti sen hyviä puolia jopa enemmän kuin osasimme ikinä odottaa. Se voitti päivän suurimman luokan (24 koiraa, nartut avoin luokka) ja nousi lopulta paras narttu -luokassa kolmanneksi. Sen edelle meni vain valioluokan voittanut TuTu ja kaunis valionarttu Jatta (Beryllos Keepsake). Keltaisen nauhan sijasta Pia saikin käteensä ison keltaisen ruusukkeen, jossa oli hirmuisen paljon rypytettyä keltaista nauhaa. Liian kanssa pärjää aina.


^ Meidän avoimessa luokassa 7 parhaan joukkoon päässeet nartut

Narttujen veteraaniluokassa jo näyttelyistä eläkkeelle jäänyt 12-vuotias  Tio pesi porukan. Ainoa syy Tion kehään tulemiseksi oli tuomari, jonka arvostelun Pirjo ehdottomasti halusi. En pane tätä haluamista näin kasvattajana yhtään pahakseni. Nuorten luokassa Wicca hilputti ykköspallille emäntänsä suureksi iloksi ja riemuksi. Siitä tuuletuksesta on paha pistää paremmaksi. Siinä valtavassa 24 koiran avoimessa luokassa nousivat 7-parhaan joukkoon voittaja Kätyrin lisäksi Pätkis, Puhi, Luna ja näistä kaksi viimeksi mainittua sijoittuivat. Pätkis oli se ”viides” eli ensimmäisenä sijoituksilta tipahtanut. Myös Kiisu sai avoimessa luokassa erinomaisen Pirjon esittämänä ja kylläpä sitä näki oman pikkukirppunsa vallan toisin silmin kun sitä vei joku muu. Sehän näytti jopa kauniilta rotunsa edustajalta, ei vain pikkukirppukiisulta.

Narttujen junioriluokan voitti ”puolibigwoods” Handskes Hailie’s Song eli Pinja(kakkonen), josta myöhemmin tuli vielä ROP-juniori. Tämä nätti Woodyn tytär asuu täällä Pattijoella. Onnea Millalle! Samassa luokassa kisannut Mokka sai ERI:n mutta tipahti sijoituksilta ihan kalkkiviivoilla ollen se viides.


^ Parasta narttua etsimässä

Paras narttu -luokassa meillä oli positiivinen ongelma. Niin moni koirista sai sen SA:n ja hetki meni säätäessä esittäjiä niille. Tuomari pyöritti ja liikutti porukkaa paljon. Liikunta oli päivän tärkeä asia selvästi. Lopulta jatkoon valikoitui 7 koiraa; juniori Pinja, avoimen luokan 3 parasta eli Kätyri + Puhi + Luna, valioluokan 2 parasta TuTu + Jatta sekä veteraani Tio. Oli aika hienoa kun 7 parhaan joukossa oli viisi omaa kasvattia ja yksi ”kasvatin puolikas”.

Olin koko päivän stressannut kasvattajaluokasta. Ei se voinut olla niin vaikeaa kuin se päivän aikana tuntui olevan. Lopulta se ei sitä ollutkaan, sillä tuomari oikeastaan valinnoillaan osoitti meille kasvattajaluokan, jossa sitten pysyttäydyttiin. Ryhmä oli neljä korkeimmalle sijoittunutta narttua (TuTu, Kätyri, Tio, Puhi), kaikki brindlejä, eri yhdistelmistä ja vieläpä eri ikäisiäkin (3-12 vuotta).  Ihan nätti ryhmä, vaikka en kyllä ihan edellispäivänä olisi tohtinut mennä ennustamaan ryhmäkseni juuri näitä koiria. Kolmesta kehään tuodusta ryhmästä meidän ryhmä oli paras ja saimme kunniapalkinnon. Arvostelu jäi näyttelypaikalle, joten en vielä ole sitä nähnyt kun posti tuo sen aikanaan.


^ Yksi päivän suosikkikuvistani. Melkein yhtä tahtia kaikki. Kasvattajaluokka tahdissa mars. 

Jälkeläisryhmä oli hieman helpompi valinta. Piikan jälkeläisryhmä kariutui Piikan kotiin jäämiseen. Marskin siihen, että sen yksi jälkeläisistä oli poissa. Niinpä meillä oli vain yksi ryhmä esiin tuotavana ja muita ei kehään tullutkaan. Kattin ryhmä (Kolli, Wicca, Kiisu ja Pätkis) oli ROP ryhmä ja saatiinhan me se kunniapalkintokin. Arvostelu on samassa kuoressa kuin kasvattajaluokankin arvostelu. Ryhmään valikoitui trikit + brindleistä tummin eli Wicca. Katti ravasi nätisti ja tykkäsi olla kehässä taas. Kyllä sekin alkaa olla selkä eli back.

Näyttelyn jälkeen Sorsakoskella Päivin luona yöpyneet olivat korvaamattomana apuna ”leirin” purkamisessa. Meillä muutamalla oli vielä nk. Corggarit eli syömingit näyttelyn jälkeen. Emme mahtuneet enää kahviohuoneeseen, joten retkeilimme rappujen alla. Viinikin olisi maistunut, mutta kun oli tuo Nissani lasteineen saatava saman illan aikana vielä takaisin Sorsakoskelle. Jos meillä oli paljon tavaraa näyttelyyn tullessa niin oli sitä sieltä pois lähtiessäkin. Ruusukkeita oli kamalasti, hienoja keramiikkapalkintoja useita, kiertopalkintoja ja säkeittäin Eukanubaa ja koirannameja. Onneks on iso auto.


^ Luulimme kuvaavamme kaikki meille kotiin tulleet ruusukkeet ja palkintoesineet, mutta aamulla niitä löytyi vielä autosta lisää…

Illalla nostettiin vähän maljaa päivän menestykselle. Minulla oli tarkoitus pitää apureilleni ja varsinkin meidän majoitusasioissa emännöineelle Päiville kiitospuhe, mutta ne mokomat ehti ensin. Ne olivatkin taas kimpassa ostaneet minulle lahjan kiitokseksi. ”Magic is something you make” luki lahjassa. Kiitos Rakkaat!’

Minun kamerasta löytyneitä kuvia on ladattu linkin kuvahakemistooni. Merkillinen kamera kun itsestään kuvasi. Kiitokset pikkuapureille!

Ylihuomenna suuntaan Hanna-Kaisan kanssa kohti Englantia. Käymme kurkistamassa onko se kevät oikeasti tulossa vai ei. Cruftsin näyttelykin siellä tulee taas koettua. Kamera mukaan ja menoksi. Se onkin passin ja luottokortin jälkeen tärkein kapistus reissulla.

PS. Helka oli tukevasti tiineenä!


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: