Pontu-Pentu

22 10 2014

Me ollaan nyt Pontun kanssa tunnettu toisemme noin 4 viikon ajan ja tästä ajasta ollaan Suomessa oltu kolmisen viikkoa. Pontu on yksinkertaisesti I-H-A-N-A pikku-ukko. Se on reipas, tarvittaessa kovastikin vilkas ja villi mutta rauhoittumistaitoinen pikkukaveri. Se suhtautuu uusiin asioihin joko tyynen rauhallisesti tai kovasti häntäänsä vispoen. Sen uteliaisuus voittaa aina hyvin nopeasti uuden asian eteen tullessa.

Elämänkokemuksia se on jo pienen 14-viikkoisen elämänsä aikana kerännyt paljon. Heathrown Lentokentällä (kuva yllä) se sai paljon huomiota eikä vähiten turvatarkastajilta, jotka jopa napsivat siitä kuvia kännykällään. Lentokoneessa se nukkui kiltisti ja ainoa liikku mitä se koneessa teki, oli kyljen kääntäminen yhden kerran. Helsingissä sitä selvästi vilutti pakkaskeliin saapuminen 20 asteisesta aurinkoisesta Englannista, mutta ohi ajelleet bussit ja ihmis- ja autovilinä eivät sitä hetkauttaneet. Automatka kotiin sujui mainiosti kuten ovat kaikki muutkin autoilut sen jälkeen sujuneet. Kotiin tulonsa jälkeen se on käynyt ”mummilassa”, Mustilan Mirrejä moikkaamassa, metsässä lenkillä ja kämpillä ensimmäisissä ”näyttelytreeneissään”. Ne tosin menivät enemmän Harri-(osittain)sukulaispojan kanssa painimiseksi…

Pontu on pentu, jota on meille odotettu jo melko kauan. Oikeastaan sitä on odotettu, ennen kuin edes sitä tiedettiin odottaa. Ehkä Pontu on pentu, jonka piti tulla meille kun sen isoäiti Ellie astutettiin täällä meillä kesällä 2007 Titus-papalla. Astutus onnistui, Ellie tiinehtyi, mutta valitettavasti jotain tapahtui tiineydessä ja homma meni kesken. Pentua ei tuolloin tullut, mutta kiva ”hakureissu” me Annen kanssa tuolloin tehtiin. No myöhemmistä Ellien astutuksista eri uroksilla syntyi sitten meille aikuisena tullut Piika eli Buttercup ja Pontun emä Tutti (kuva alla), jota olen Englannissa ollessa mielellään esittänyt. Tutti on Piika-isosiskonsa tavoin lehmän hermoilla varustettu pakkaus, jolla on Piikaan verrattuna hieman enemmän ruutia tekemisissään. Siinä missä Piika miettii onko makuuasento varmasti jalo ja sievä, Tutti pitää huolen siitä, ettei yksikään mahdollisuus kanan murhaamiseen jää käyttämättä. Semmoinen ero isossa ja pienessä siskossa. Molemmat ihania, omalla tavallaan.

IMG_8657

Pontun isä Parky (kuva alla) on koira, johon ihastuin heti ensi näkemältä. Tämä ensikosketus tapahtui Cruftsissa pari vuotta takaperin kun Parky oli vielä poikanen. Sain silloin käydä ihan kaikessa rauhassa pöydällä läpi sen ja sen Blobby veljen ja vaikka kuinka tiedän, tajuan ja ymmärrän, että Blobby on veljeksistä se tähti, sydämeni sykkii Parkylle. Kun pistin käteni Parkyn turkkiin ja kopeloin sen läpi, tunsin käsissäni koiran jollaisen haluaisin itselleni. Vuosi sitten näin sen temperamentissä piirteitä, joista pidin erityisesti. Se oli jopa pikkuisen ”naughty” kun koitti ravistella esittäjänsä housunlahkeita. Nyt viime reissulla sitä kuvatessani huomasin vielä sellaisen hassun seikan, että sen ei vain olemuksessa (se oli keksitty jo vuosi sitten) vaan myös ulkonäössä on paljon meidän ikiomaa Kollia. Jopa Jennikin sen yhdennäköisyyden huomasi.

 

Pontun piti syntyä jo niin, että toisin sen kotiin keväällä Cruftsin reissulta. No – astutus meni puihin. Ensikertalaiset ei vain onnistuneet, vaikka intoa oli. Toisella yrittämällä sitten tärppäsi, mutta valinnanvaraa ei paljon jäänyt kun pentueeseen syntyi vain yksi Pontu ja sen viisi siskoa. Sitten eleltiinkin jänniä viikkoja… tuleeko pallit, tuleeko siitä kyllin lupaava, että se voi lähteä Suomeen kanssani. Reissuhan oli koirapaikalla jo varattu aikaa sitten. Sen verran loistava oli kyllä pentueen ajoitus, että pennun kotiintuominen sattui yksiin vuosittaisen CWCA:n erikoisnäyttelyn kanssa. Olisi ollut tosi tosi harmi tulla kotiin ilman pentua. Onneksi Pontu kuitenkin sai useammaltakin taholta siunauksen ”lupaavuudestaan” ja kyllä sen minä itsekin kelpuutin koirakseni mielellään. Olisin kelpuuttanut vähemmänkin lupaavan, sillä oikeastaan ostin sukutaulua ja tyyppiä – itseäni miellyttäviä vanhempia jälkeläisensä kautta. Ei kyllä haittaa yhtään, että tykkää ulkoisestikin siitä mitä hakemassa kävi. Aika sitten näyttää mitä siitä tulee. Tulipa mitä tuli, rakas se silti on. Ihanan oma. Tuttu itselle jo ensi hetkistä.

Pontun sukutaulussa on paljon koiria, joita olen itse nähnyt ja käsissäni ”leiponut”. Niissä kaikissa on hienoja ja toki myös ei niin hienoja piirteitä, mutta eikös tuo ole ennemminkin rikkaus kun tietää sukutaulussa olevat koirat muutenkin kuin titteliriveinä, niminä ja (photoshopattuina) kuvina internetissä? Täydellisiä koiriahan ei ole kuin valehtelijoilla – J.A.U. Yrjölää lainatakseni.

Tässä itse ottamiani / minun kameralla otettuja kuvia Pontun sukutaulussa olevista koirista:

Isä Joseter Mr Parkinson

Isän isä Belroyd Pemcader Cymro

Isän emä Joseter Popham

Isän isän isä Gowerston Jazz Singer of Pemcader

Isän isän isän isä & Emän isän isä Bethwyn Music Man

Isän isän isän emä Casey May Brookview

Isän emän isä Kennebec Jolly Roger

Isän emän emä Joseter Littlemillmalt

Isän emän emän emä Joseter Inch Cowell

Emä Kilvroch Enchantress

Emän isä Joseter Downunder at Paxwold

Emän isän emä Joseter Tamnanulin (hei – on muuten nk. pinkki eli ee-red)

Emän emä Kilvroch Silk Stockings

Emän emän emän isä Foxydale Prince

Emän emän emän emän emä & Isän emän emän emän emä Joseter Cardhu

Lisäksi vielä Pontun kasvattajan vast’ikään ottama kuva emän emän emän emästä Joseter Tamdhu at Kilvrochista, joka muuten elää edelleen 15+ vuotiaana.

Tällä hetkellä Pontu on Ihan Tavallinen Pentu ja siitä kasvaa isona Ihan Tavallinen Lemmikki. Jos nyt jotain sen ulkokuoresta pitää nyt osata ylistää kovasti, niin sillä on vahva luusto, sievät tassut, vetävät liikkeet, tasapainoiset kulmaukset ja syötävän suloinen pää. Aikanaan viralliset terveystutkimukset sitten kertoo tarkempaa tietoa sen kuoren sisällöstä, kristallipalloa ei ole. Rodun kotimaassa tämä terveystutkimusasia rajoittuu PRA:n vastustamiseen rotujärjestön mittakaavassa, muut terveystarkastukset ovat sitten kasvattajan omasta katsontakannasta kiinni. Pontun kohdalla kävi tuuri, sillä sen emä sentään on lonkkakuvattu (meidän asteikolla noin ”hyvät B:t”). PRA:n osalta se on vapaa jo monen monen sukupolven perusteella. Silmätarkastuksia ei ole kovinkaan kattavasti sukutaulussa esiintyville koirille tehty. Siinä ehkä suurin arvoitus sitten kun sen aika koittaa.


Kuva: P. Tiittanen

Tervetuloa Suomeen Pontu – Kilvroch Pontus!


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: