Lunta etsimässä

20 06 2014

… ja löytyihän sitä! Ihan taivaaltakin sitä tuli kotiin palatessa Kilpisjärvellä. Vähän aikaisemmin Tromssassa corgikehän aikaan oli vetinen räntäsade ja sateen määrä oli siellä luokkaa ”taivaan täydeltä”.

IMG_0791

Oltiin akkaporukalla koiranäyttelyssä ihan_liian_kaukana ainakin, jos kysyy sellaiselta, joka ei ymmärrä tämmöisten matkojen syvintä olemusta. Ei me oltu vaan koiranäyttelyssä, me oltiin reissussa ja mukavaa oli.

Reissu alkoi viime lauantaina aamusella täältä Pattijoelta ja alkoi täydessä lastissa kun oli noukittu lisää kaksi- tai nelijalkaista väkeä Limingasta, Oulunsalosta ja Oulusta. Pääluvuksi muodostui 5 ihmistä ja 7 koiraa (2 cardia, spinone, gordoninsetteri, italianvinttikoira ja 2 brassiterrieriä).

Ensimmäinen ”huoltotauko” oli Vihreä pysäkki Pellossa. Ruokailtiin ja käytettiin koirat ulkona. Matka jatkui kohti täytyy-pysähtyä-joka-kerta-kohdetta eli 50 sentin munkkikahveja Sonkamuotkassa. Hyppäsin autosta ensimmäisenä ja tuijotin kummissani takaovea. Kuka oli ehtinyt sen avata ennen minua?

20140614_152321

Nii-iin… ei sitä kukaan avannut ollut. Se oli joko koko matkan auki Pellosta saakka tai huonosti suljettu ja itsestään avautunut jossain vaiheessa. Ensijärkytyksen jälkeen tuli nauru ja sitten taas järkytys. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä ja mitään, siis MITÄÄN ei ollut kadonnut. Tuo Niken kassikin oli sopivasti takertunut ”kaljakärryjen” rattaaseen ties kuinka moneksi (kymmeneksi/sadaksi) kilometriksi. Kassi vain tietää, muttei kerro. Sonkamuotkan irvileuat totes meille, että jos ois tuolta ykskään akka kyytistä tipahtanu, niin ois yks poromies pelastunu. No – tuolla ”sikaosastossa” ei matkustanut kun Nessa setteri ja Rakka spinone (ja X-määrä kaikenlaista tavaraa), mutta on kai niillä poromiehillä uroskoiria…

20140614_212306

Kilpisjärven Saana koitti loppupelissä aika kivuttomasti. Ei se niin kaukana tai hankalan matkan takana ole kuin vain kartalta katsoessa näyttää. Tiet on mäkisyydestään huolimatta pääasiassa pitkiä suoria ja maisemat komeita. Mikäs siinä on katsellessa ja ajellessa kun juttukin autossa luistaa. Ruokakauppareissun jälkeen suunnattiin Tundrea-lomakylään, josta meillä oli komia omalla saunalla varustettu Saana-mökki vuokrattuna.

Aikaisin lähtö tarkoitti sitä, että meillä oli aikaa nauttia Kilpisjärven maisemista koirien kanssa ihan kunnolla. Kun tavarat oli autosta siirretty sisälle, lähdettiin porukalla lenkille Saanan juurella oleviin maastoihin. Ilma oli kuin kylmä morsian, kaunis mutta kolea.

IMG_0412 IMG_0422

IMG_0451 IMG_0461

Lenkkeillessä tuli kuitenkin passelisti hiki ja nälkä, joten tuumasta toimeen! Nälkä lähtee syömällä ja hiki saunomalla. Saunan jälkeen vielä iltalenkki koirien kanssa, hieman Saana-tunturin ihastelua ja pää tyynyyn.

IMG_0519

Tietyöt Kilpisjärven ja Tromssan välillä aiheuttivat kuulemma viivästymisiä matkanteossa, joten aikaa näyttelypaikalle siirtymiseen viimeiset 160 km oli varattava tavallista enemmän ja se tiesi tosi tosi aikaista herätystä. Aikataulu pissi vain puoli tuntia, mikä on kuitenkin loppupelissä vähän siihen tavara- ja koiramäärään nähden mitä autoon takaisin pakattiin.

Meillä oli tietöiden osalta vähän tuuria kun pisin odotusaika oli vain noin 10 min.  Liikennevalojen kohdalla jonossa ensimmäisenä tiukassa ylämäessä matkailuauto takapuskurissa kiinni tuo kymmenminuuttinen tuntuu vain iäisyydeltä. Ei pysty tämä tasamaan kavatti tajuamaan miksei sitä liikennevalosysteemiä oltu voitu laittaa muutama sata metriä aikaisemmin olleelle tasaisemmalle paikalle. Ehkä ei tarvitsekaan, mutta miettiähän aina saa – jopa ääneenkin.


Kuva ”kätevästi” lainattu Katja Sulkalalta 

Näyttelypaikalla oltiin ihan riittävän ajoissa ja jollain kummalla tuurilla saatiin vielä telttakin niiden kehien läheisyyteen, jossa suurin osa meidän koirista tulisi päivän aikana kiertämään. Oli kylmä, muttei satanut… vielä.

Ekana kehässä oli brassit Tykki ja Heta. Hetahan on siitä kummajainen, että sen isä on tanskalais-ruotsalainen pihakoira ja äiti brasilianterrieri. Rekkaripapereissa lukee rotuna brasilianterrieri. Heta on siis ensimmäisen polven roturisteytys, täysin luvallinen sellainen. Tykki on taas Hetan poika. Jos mä oisin brasilianterrieriharrastaja, kovin fanaattinen sellainen, mä varmaan repisin nyt pelihousujani, sillä Heta voitti rodun. En tiedä kertooko se rodun tasosta vai kaverin tuurista, mutta hemmetin kaunis ja tasapainoinen se ”sekarotuinen” Heta kyllä on (kuva alla) ainakin minun mielestä ja kai se oli sitä tuomarinkin mielestä kun niin kovin vallan sitä ylisti. Tykki sai EH:n ja pussasi tuomaria kiitokseksi.

IMG_0564

Seuraavana oli Rakka(us)-spinonen vuoro. Se on siitä harvinainen otus, että sillä on nuoresta iästään huolimatta jo käyttötulokset ja siitä oma diplominsa, joka tuolla pitää kehässä esittää jos aikoo sertistä kisata. Kehäsihteeri teki todistuksen näyttämisestä oikean ohjelmanumeron ja esitteli sitä hyvin näkyvästi ja kuuluvasti kehän laidalla olijoille. Kas kun ei pannut yleisöä jo taputtamaan ennen kehää. Rakka voitti norjalaisen kilpakumppaninsa, sai sertin, cacibin ja oli lopulta VSP suomalaisen Simon viedessä voiton. Tuomari oli italiasta, rodun kotimaasta siis. On saattanut nähdä jonkun spinonen aikaisemminkin.

IMG_0691

Seuraava projekti oli Nessa-setteri ja sen remmin päähän pääsin minä. Sen vuoroa odotellessa kävin kuitenkin auttamassa kaveria hädässä – positiivisessa sellaisessa. Jos ottaa uroksen ja nartun mukaan ja ne molemmat voittaa, tarvitaan ROP-kehässä apukättä. Tällä kertaa se käsi olin minä ja käytiin Rönni-bortsun kanssa pokkaamassa ROP-ruusuke sen koiraystävä Kisman saadessa sen vihreävalkean rusetin. Onnea Katja!

Nessa ei tiennyt kuinka paljon oli sen kehäkierroksilla pelissä ja kuinka sitä jännittettiin urakalla. Nessa piti vain lystiä, pummasi nameja ja katsoi tuomaria nätisti. Ilmeisesti se toimi, sillä se voitti nartut ja oli lopulta rotunsa paras. Se sai myös sen toivotun valkean rusetin, jotta se kaiman jännityksestä valkea nenänpää sai viimein väriä. Nessasta tuli tällä rusetilla kansainvälinen näyttelyvalio eli C.I.E. Siinä se oli! Nyt alkoi Nessalla väliaikainen varhaiseläke näistä kehähommista.

nessa

Nessan ollessa kehässä sateli jo vähäsen. Pia oli känyt italiano Ellin kanssa kehässä, mutta ei ollut kylmä ja märkä sää suotuisa yhdellekään italianoista. Ne oli kaikki saaneet EH:n ja pääsivät äkkiä takaisin lämpimään. Paras ja edustavin paikka italianolle olikin tuolla kelillä jossain muualla kuin kehässä…

20140615_073352-2

Vaikka Nessan kehän ei pitänyt ennakkotietojen mukaan mennä päällekäin tuomarinmuutoksen vuoksi kehän viimeisiksi roduiksi muutettujen corgien kanssa, olikin yllätys melkoinen kun loppujen lopuksi tulikin kova kiire. Palattuani setterikehältä juosten teltalle, arvosteltiinkin kehässä jo viimeisiä mopsinarttuja. Mopsien jälkeen vuorossa olisi heti ensimmäisenä Kolli ja tuomarina se spinonetkin arvostellut italialainen.  Minä onneton menin ennalta sanomaan, että ei haittaa vaikka corgikehän aikana alkaa sataa. Taka-ajatuksena oli, että Kiljukaljukolli saisi vähän tasoitusta märiltä koirilta kun kaikki näyttäisivät kamalilta. No sitä saa mitä tilaa. Hitto!

Kollin kehä meni vielä suht kuivasti. Neljä cardiurosta, kaikki Suomesta. Yhdelle EH, kolmelle ERI ja SA. Kolli oli PU2 saaden molemmat varat. Voittaja oli valioluokan uros, joka valioitui. Se tosin oli valioitunut jo edellispäivänä silloisten kehäsihteereiden mielestä kansallisessa näyttelyssä, mutta mun mielestä niillä nk. pikkuserteillä ei vielä valioidu FI MVA koira kertalaakista. Voin toki olla väärässä ja jos olen, niin sitten serti siirtyy ehkä Kollille, joka ei sillä mittään tee kun sillä on norjan ”isoserti” jemmassa viime syksyltä junnuluokasta. Olipa miten oli, ansaittu voitto hienossa kunnossa olleelle valiolle! Kolli näytti karvattomana kurjalta, joten jo ERI:n saaminen oli plussaa ja muut lisukkeet extraplussaa.

IMG_0750
Big-Wood’s Ken On Kultaa (PU2), Geestland’s Carbon Black (PU1) ja Region’s Natural Wood (pu3)

Narttujen alkaessa taivas repes likimain täysin. Se satanut juttu oli vuoroin vettä vuoroin räntää. Jos minä oikein muistan narttuja oli kuusi, viisi Suomesta ja yksi veteraani Norjasta (meidän BJ:n tyttären tytär muuten). Saatanpa myös muistella väärin kun väitän, että kaikki sai ERIn ja SAn. Narttujen järjestystä en muista ollenkaan, kun en vedentulolta sitä pystynyt katsomaan. Halusin vain äkkiä pois kehästä. Sen vain tiedän, että Katti voitti ensin kilpakumppaninsa valioluokassa ja että se vedettiin heti paras narttu -kehässä keulille tuomarin jäädessä miettimään loppujen järjestystä. Hyvä Katti! Se oli sille kolmen tittelin päivä, sillä siitä tuli paitsi Norjan myös Pohjoismaiden ja kansainvälinen muotovalio (C.I.B.). Aikaisemmin ei olla sen kanssa Norjassa käytykään, joten täsmäiskulla valioitui sekin. Oli kerrankin karvassa oikeaan aikaan.

IMG_0783

Kattin arvostelu oli varmaan melko hyvä. Ehkä. En tiedä. En osaa ihan tarkkaan tulkita noita kaikkia lyhenteitä, vaikka tätä harrastusta on takana melkein 30 vuotta ensimmäisestä kehänkierrosta (Kuopio, toukokuu 1986). Sääliksi käy niitä, jotka ovat esimerkiksi ensikertalaisia. Koodikieli ei varmasti aukea jos se näyttää tältä:

lyhenne
Jätän kuvaan linkin tarkoituksella, aukeaa edes isommaksi kuvaksi jos ei muuten avaudu lukijalleen.

ROP kehässä oli vastakkain kaksi likomärkää trikkiä ja kaksi vielä märempää esittäjää. Kumpikin toivoi, että koira olisi VSP ettei tarttis miettiä mitään ryhmäkehiä tässä säässä. Olimme myös äärimmäisen yksimielisiä siitä, että napsahtipa se ROP-ruusuke kummalle tahansa, niin ryhmässä ei cardia nähtäisi vaan kotimatka alkaisi välittömästi kehän jälkeen. Näinhän siinä kävikin, sillä Katti oli se josta tuomari rotunsa parhaan teki. Ja vettä tuli edelleen kuin aisaa.

IMG_0800

Tuomari kyseli siinä paperiasioita hoidellessamme, että ollaankos kaukaakin. Outi sai sanoa meitä paljon isommat lukemat Turun kupeesta kun olivat ajelleet, mutta ei se meidän 850 kilsan matkakaan tuomarista pieneltä tuntunut. Totesi meidät hulluiksi, mutta tiesi suomalaisten olevan noin niinkun yleensäkin hulluja, joten menipä sen piikkiin sitten.

Pemuarvostelua en jäänyt katsomaan. Olisi kiinnostanut, mutta paleli vietävästi. Voittaja oli tulosten perusteella Kulkurin Tähden -koira Suomesta. Kilpasilla taisi pemuissakin olla vain yksi norjalainen. Ehkä. Ei ole luetteloa.

Toimistoteltalla käytiin ilmoittamassa, että meidän ROP-koirat ei ryhmiin jää. Oli meillä sateen lisäksi ihan oikea syykin. Yhden meistä piti olla seitsemältä Oulunsalon lentokentällä virkkuna (?) lähdössä työmatkalle. Jos heti lähtisi, saisi ajella ilman hoppukiirettä ja sehän me tehtiin. Ensin vietiin koirat autolle ja sitten haettiin kamat. Shoppailut rajoittui kaimalla koirankampaan ja minulla kaiman rahoilla ostettuun treenileluun Lystille. Päivän aikana kahvikin juotiin omista termareista ja ennalta ilmoitettua parkkimaksua ei kukaan huolinut. Kätevä keikka!

Ennen Suomen rajaa pysähdyttiin vakiopaikalle ottamaan reissukuvat. Ei oltu ainoita ROP-karkulaisia, sillä P-paikalla maisemakuvia otti useampikin suomalaisseurue. Tässä me kaikki ollaan kaukolaukaisimella otettuna, Nissanikin.

IMG_0816

Ja sitten se Kattin valiopose vuono ja vuoret taustalla niitä sadepilviä unohtamatta:

cIMG_0828

Kilpisjärvellä satoi räntää ja lunta. Me pysähdyttiin kaikessa rauhassa syömään ja koska seisovan pöydän tarjoilut oli siltä päivää tarjoiltu, otettiin ihan a’la carte listalta lapinherkkuja. Vuohenjuustolla ja poronlihalla päällystetty pizza puolukoiden ja rucolan kanssa tarjoiltuna ei ole ollenkaan huonoa. Ruokailumme aikana huono sääkin oli kaikonnut, joten viimeiset koirankusetukset saatiin tehdä taas kauniissa säässä.

Matka jatkui ja juttu luisti. Mitään isompia hidasteita tai mutkia ei eteen tullut ja porotkin pysyivät ruodussa, mutta hieman meitä ihmetytti jossain Muonion tienoilla nähty rekanpurku. Talossa johon tavaraa vietiin oli pihaa vaikka kolmella rekalla kääntyä, mutta ei – purku suoritettiin näppärästi meidän odotellessa. Eipä siinä mithään…. Onhan Laphalaisilla aikaa ja ideoita.

Kemissä pidettiin taas pidempi kahvipaussi ja olo oli kuin olisi ollut jo melkein kotona. Oulussa ja Oulunsalossa pudotettiin porukkaa pois ja Jokirannassa oltiin joskus kolmen – puoli neljän maissa. Pia ehti siis ”helposti” lentokentälle vielä takaisinpäin. Nukkuminen on yliarvostettua!

Reissukavereille kiitos. Mukavata oli taas jälleen kerran ja kuusi titteliäkin saatiin seitsemällä koiralla hankittua. Ei siis pöllömpää ollut tulospuolellakaan. Nälkään ei kukaan kuollut, eikä janoon. Tilaa oli ja mitään ei hukattu vaikka kaikki ainekset sillekin oli. Nissani kulki uskollisesti ja 1700 km ratinpuristus ei tunnu mulla missään… paitsi sorminivelissä. No itteppähän istuimeni valittin ja pidin siitä kiinni!

Keskiviikkona Petra tuli kuvaamaan Kattia. Sivuhommana se perkasi meidän ojanvierustoja kymmeniä metrejä. On se näppärä. Katti melkein voitti meidät tuossa pelleilyssä reippaasti, mutta saatiin me sentäs yksi erä (2-1 Kattille) kun muutamassa kuvassa se jopa vaikuttaa seisoskelevan hommasta kiinnostuneena:

BigWoodsCatwalk_17062014 042

BigWoodsCatwalk_17062014 064

Liikkuahan se on aina osannut:

BigWoodsCatwalk_17062014 081
Pikkuhölkkä

BigWoodsCatwalk_17062014 094
… ja Kattille mieluisampi vauhti.

BigWoodsCatwalk_17062014 074

Kattin näyttelykiekat on nyt kierretty, omistajansa haaveenomaiset tavoitteet saavutettu. Sen nimen eteen ei enää tavoitella lisäkirjaimia ainakaan näyttelyistä. Koska sain typerästä juhannustestistä juhannusheilakseni Matti Nykäsen, voinkin lainata hänen yhtä kuuluisaa heittoaan hieman muunneltuna. Ehkä se tulee vielä kehiin, ehkä ei. Se on fifti siksiti. Elämä on kuitenkin sen parasta aikaa ja siihen kuuluu Kattin mielestä ehkä eniten…

IMG_9649

 

Hyvää juhannusta!


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: