Kevät nippuun

1 06 2014

Maaliskuun alusta saakka on aika juossut jotenkin kovempaa kuin on älynnytkään. Moni asia, joka alkuvuodesta tuntui kaukaiselta ajatukselta, on nyt takanapäin. Pitää ynnätä niitä tähän, jotta ei itseltä unohdu.

Crufts 2014

Nähty ja koettu. Paras koira voitti rodun ja kansainvälinen junior handler -kilpailu oli koirantuojan vinkkelistä katsottuna erittäin mielenkiintoinen. Eileenin luona oli mukavaa ja rentouttavaa ja Tarja-Murun kanssa reissaaminen jälleen kerran hauskempaa kuin kuin kukaan teistä voi kuvitellakaan. Hotelliseurueellemme annan myös pisteitä 10 ja plussan päälle.

Kuvia reissusta löytyy [kliks]

Pääsiäinen Englannissa

Koska ystävänpäivä vietettiin Hannan kanssa Univetin klinikalla Untoa hyvästellessä, päätettiin me samana iltana varata lennot Englantiin pääsiäiseksi – halvalla kun semmoiset vielä sai. Tässä vaiheessa ei ollut vielä muuta tietoa, kuin että Minttu-Untontytär oli tiineenä ja että pääsiäisenä nuo pentuset olisivat 5-6 viikkoisia. Minttu ei pettänyt luottamustamme ja minun Cruftsin reissun aikaan se synnytti Pikku-Unton ja sille vielä sisarusparvea.

Ryanairin puoli-ilmaisin siivin me sitten pitkäperjantaina lennettiin Englantiin ja tavattiin ”Boris The Animal” ensimmäistä kertaa. Eipä siinä olisi järkipuhe auttanut, vaikka se olisi ollut nelisilmäinen tai kuusijalkainen. Se oli Hannan Pikku-U ja sillä selvä.

Boris The Animal matkusti Suomeen toukokuussa ja sai täällä nimekseen Sisu. Ensimmäisenä iltana omassa kodissaan se painoi päänsä pappansa uurnan laatikon viereen, huokaisi ja nukahti. Puuttuva palanen ei enää ollut hukassa. Sisu oli NIIN siinä.

Miki

Miki-Miekkoselle tuli motorisia ongelmia reilu kuukausi sitten. Aluksii vain minä näin ne (jostain merkillisestä syystä havainnointikykyni noissa asioissa on aika herkillä) ja lopulta näkivät muutkin ja poistivat minulta luulotautisen leiman. Mikin takaosa ei tiennyt mitä pää halusi sen tekevän. Se oli voimaton ja tarvitsi apua. Tuttu juttu ja konstit on tässä talossa tiedossa. Miki alkoi toipua ja kaikki näytti valoisalta. Kyllä se siitä… vaan eipä se siitä sittenkään. Isomman eteenpäin harppauksen jälkeen tuli aina takapakki ja lopulta kunnon romahdus. Miki sai lopulta nukahtaa kotonaan koivun alle ja lepää nyt täällä meillä ison kuusen juurella siellä missä niin moni muukin meidän rakas lemmikki. Vanhempien koirista lähtöjärjestys oli tyystin ja täysin epätodellisen väärä, sillä kohta 15-vuotias elämän kolhima Donna vielä mennä porskuttaa onnellisena dementikkona.

Kiitos ja anteeksi Miki!

MIKI2

Erkkari

Pohjois-Suomen alaosastolle pointsit – me tehtiin se! Järkättiin hieno erkkari ja se ei oo meidän vika eikä häppee, ettei sinne ihan kaikki osanneetkaan tulla. Ne jotka tuli, saivat varmasti viettää mukavan päivän ihan kelvossa kelissä. Omista kasvatinomistajistani ja ystävistäni olen erityisen ylpeä ja kiitollinenkin. Ilman heidän apua ja tukea, ois päivä ollut varmasti hyvinkin erilainen.

Päivän tulokset löytyy jo netistä, joten niistä ei sen enempiä. Meidän poppoolle ropisi menestystä enemmän kuin kottikärryihin mahtui. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että me kaikki isomettäläiset vedettiin sitä yhtä narua ja kaikki auttoivat ja kannustivat toinen toistaan. Minä en ainakaan olisi selvinnyt ilman teitä! En yhtään tiedä mitä päässäni liikkui ilmoittaessani kehään toistakymmentä koiraa, mutta onnellinen nyt jälkikäteen olen siitä, että sen tein.

Yksi päivän suuria juttuja oli Jennin rohkaistuminen koirien esittämisessä. Saattaa kuulostaa pikkujutulta, mutta näin äiteen vinkkelistä se ei sitä alkuunkaan ole. Se lapsen ilo ja riemu, minkä hän koki saadessaan esittää itseään 2-vuotta vanhemman Jolan aina ensikierroksista BIS1-veteraaniksi saakka, oli jotain sellaista jota ei voi edes kuvailla. Ne hetket on kuulkaas täällä eletty moneen kertaan uudelleen ja Jolan ruusukkeiden sijainti omassa huoneessa on tarkkaan mietitty. Jenni esitti myös Pawelin luokkavoittoon, Eskon paras uros -kehässä, Kiisun ROP/VSP -kehässä ja luotsasi TuTua kasvattajaryhmässä. Joo – enää ei tartte Jenniä anella avuksi. On sitä ihan vapaaehtoisesti.

 Oulu KV

Koska kevään aikana ei olla näyttelyitä isommin harrasteltu omien koirien kanssa ja Oulun KV:ssäkin oli harvinaista herkkua kasvattajatuomarin muodossa, päätettiin sinnekin lähteä vähän isommalla revohkalla kuin tavallisesti. Täsmäiskuksihan sekin päivä lopulta meni. Edellispäivän erkkarivoittaja Marski oli taas ROP 52 ilmoitetun cardin joukosta ja parhaaksi nartuksi kruunattiin Marskin Buttercuop-emä, josta tuli samalla keikalla muotovaliokin. Kyllä – Buttercup tuli valioksi veteraaniluokasta, mutta näyttelykäyntien sijasta se on keskittynyt kahteen pentueeseensa, niistä palautumiseen ja lemmikkinä hengailuun. Tämä oli Buttercupin 10. näyttely Suomeen tulonsa (loppuvuosi 2009) jälkeen, joten melkein sanoisin, että helepolla päästiin vaikka ajallisesti aikaa kuluikin.

Kennelliiton valtuustoseminaari ja valtuuston kokous

Kennelpiirin varavaltuutettuna napsahti nakki eli matka Suomen Kennelliiton valtuustoseminaariin ja valtuuston kokoukseen toukokuun lopulla. Seminaari oli Kennelliiton 125-vuotisjuhlasellainen ja pääpuhujana oli kanadalainen Brenda Bonnett, joka esitteli meille maailmanlaajuista koiratietopankkia. Saimme myös kuulla missä mennään yleisen Kennelliiton jalostusstrategian toimenpiteissä ja mitä Kennelliitolle kuuluu. Sunnuntaina tehtiin sitten viisaita ja likimain yksimielisiä päätöksiä ja hyväksyttiin mm. yksi uusi rotujärjestö. Viikonlopun viihtyvyydestä kiitos huonekaveri Pirittalle.

Pentusia?

Kevään aikana se lähti aika äkillisestä älynväläyksestä ja nyt ollaan astutuspuuhissa parhaillaan. Halon sulhaseksi valikoitui Meidän Misiun tyttärenpoika Aunus, jonka emän suku on itselle enemmän kuin tuttua ja jonka isääkin olen kerran yrittänyt itse käyttää, mutta väärään aikaan oltiin liikkeellä silloin ja tyhjää oli äitiehdokas täys silloin. Aunus tuli meille viikko sitten hoitoon ja tämän mahdollisuuden arvostan todella korkealle. On ihan ensiarvoisen tärkeää päästä tutustumaan käyttämiinsä uroksiin muuallakin kuin nettisivujen kuvagallerioiden tai KoiraNetin antamien tietojen välityksellä. Tämän hetken huomiot ovat, että Aunuksella ja Halolla ei miltään vinkkeliltä tarkasteltuna ole samoja virheitä. Virheettömiksi en kumpaakaan toki väitä.

Aunus on mukautunut meidän arkeen mutkattomasti. Sekä Jenni että minä ollaan juostu sen kanssa agia kentällä ja palkkauksen osalta se tuntuu olevan lelumiehiä. Paras palkka on 2m juuttiköysi ja ei… ei irroita ihan helpolla käskystä. Nukkuu yönsä ja syö hyvin. On pesty, puunattu ja puhuroitu nätiksi, kuvattu ja kuljetettu kylillä. Lapin miäs selviää asioista hyvin ellei jopa erinomaisesti. Se on rauhallisempi kuin Halo ja anatomisesti sen parhaimmat ominaisuudet ovat juuri niitä mitä Halo tarvitsee; etuosa, rungon ja rintakehän pituus sekä luuston vahvuus ja tassujen pyöreys. Luonneominaisuuksien osaltakin nämä täydentävät toisiaan. Aika sitten näyttää yhdistyykö asiat pennuissakin, vai jäävätkö nämä vain omiksi mietteiksi.

Homekorviin sekaantuminen

Noni, nyt se sitten on totta. Mulla on blue merle, oikeastaan sen puolikas. Se on erikoisin äitienpäivälahja ikinä! Ei se meille asumaan muuta, mutta saattaapa joskus ehkä vierailla täällä tyttöjen luona jos vain terveystulokset sellaiset visiitit sallii. Vesseli tottelee nimeä SukuLakuToffo (kyllä, oikein luettu) ja sen kotiosoite on Vihteljärventie, Kankaanpä. Virallinen nimi on Handskes Hotter Than Hell ja se on meijjän Woodyn poika.

Kesän jatkot

Kesäkuun puolessa välissä suunnataan Tromssan näyttelyyn mukavalla seurueella. Maailmanvoittajanäyttelyyn ilmoittautumiset on vielä tekemättä, samoin heinäkuisen Oulu KV:n. Elokuulle on suunniteltu Isometsä-päiviä ja Siikajoen ryhmänäyttelyä, mutta Halon ja Aunuksen onnistumisprosentti voi pikkuisen säätää tämän viikonlopun kuvioita ja vaikuttaa jopa maailmanvoittajanäyttelyreissun laajuuteen. Agikisoja ei ole suunnitteilla. Testataan ensin kropan kestoa ja opetetaan Jenniä ohjaamaan koiria, jos minusta siihen ei enää ole. Kyllähän mä tänään juoksen, mutta sitten huomenna en enää kävele kuin kaksin kerroin ja jalat turrana. Huomisen pelossa, jätän siis juoksemiset tänään vähemmälle. Ärsyttävää!

 


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: