Nöyrä kiitos!

28 04 2013

Olinpa uhonnut nukkuvani aamusella pitkään ja niin teinkin. Säätäessä koirien aamu-ulkoiluita yöpaidassa tuolla pihaaalla, pihaan ajoi auto ja siitä purkautui tuttuja kasvoja. Pia, Sonja ja Julia touhisivat salamyhkäisenä jotai tuolla Ducaton takana. Arvasin, että ihan ”piipahdettiinpas vahingossa” asiasta ei ollut kyse kun oli tuo veteraanipäiväkin. Näin kamerankin. Anelin luvan saada käydä laittamassa vähän lämpimämpää kampetta niskaan ja palasin vähän vähemmän ”just heränneenä” pihalle.

Pia piti puheen, Julia paljasti patsaan ja Sonja kuvasi kun minä yritin pitää liikutukseltani pokkaa. Sitten ne lauloikin. Pokka ei enää pitänyt. Silmät kostuivat.

Pyyheliinan alta löytyi Nola, ilmiselvä Nola. Ensimmäiseni. Se mistä minulla kaikki oma tämän rodun harrastus alkoi. Pia muisteli puheessaan sitä, kuinka Pattijoen Autogrillin (sitä ei enää ole, ei kannata edes etsiskellä) pellolla korkean heinän seassa tehtiin luoksetuloja ja Nolan piti pomppia korkealle juostessaan, että näki minut. Tuolloin eleltiin vuotta 1990-1991 tai jotain sinnepäin. Nyt on Pialla Nolan pennun pennun pentu Jola ja pennun-pennun-pennun-pennun-pentu Kätyri. On sillä puolisona mun velikin, mutta se osa tarinasta ei liity koiriin millään tavoin, vaikka toki nykyään vähän liittyykin.

Minä muistelin vähemmän ylpeänä tuon ajan koirasilmääni, joka sanoi Pian Lilli-koiran olevan mahdottoman kaunis karjalankarhukoira, jonka pitäisi mennä viimein jo näyttelyynkin. No – ei ollut karhukoira ei, oli monirotuinen, mutta annettakoon minulle anteeksi kun kaunis se oli ja kovasti hyvätapainenkin. Siitä en vieläkään tingi.

Kortissa näyttäisi olevan Pihlajakoskien edesmennyt Jokke – Ison Metsän Pieni Karhu, joka tepsutteli pitkän elämän rakkaana lemmikkinä. Koira jonka nimen eteen ei koskaan tullut (eikä ollut tarkoituskaan) muuta titteliä kuin Sydämen Valtaaja ja Arjen Sankari. Ne ovatkin ne koiran tärkeimmät tittelit.

Kortin välistä löytyi minulle hyvinvointia urheiluvarusteiden myötä. Tällä vuosikymmenellä se rapistuminen alkaa jos ei kunnosta ala huolehtia vuodenaikaan katsomatta. Tapaturma-altiskin olen. Toivottavasti Intersportista saa Icebugeja ensi talven varalle. Jos ei saa, saa varmasti jotain vastaavaa. Kiitos!

Kiitos teille kaikille, jotka olitte tämän kaiken takana! Vaikka toisinaan uhoan jatkossa ostavani koirani muualta ja lopettavani koirankasvatuksen, en minä sitä kuitenkaan malta tehdä. Vastoinkäymiset, joita aika-ajoin on, on loppupelissä pieniä sen rinnalla mitä iloa nämä koirat (kasvatit) perheilleen tuottavat. Ehkä sitä on koirankasvattajana onnistunut olemaan osa sitä ilon tuottamista arkeen kun näin minua kiitellään ja Nola meille takaisin annetaan.

Miten minä nyt teitä kaikkia kiittäisin? Heinäkuussa minulla on loma. Kokoonnutaan silloin tänne meille ja tehdään jotain kivaa, ollaan ainakin yhdessä. Ehdotan päiväksi 27.7. tai 28.7. Tuolloin Vitsin mahdolliset pennut ovat jo sen ikäisiä, ettei hälinä kentällä sen pesimistä tule haittaamaan. Tämän lauseen sisältö voidaan myös lukea niin, että pentuhaaveita heinäkuulle on. Vitsi aloitti juoksunsa pari päivää sitten. Silmätarkastusaika on huomenna ja sitten olemme viisaampia.


Nola (Cesrose Noela) 21.3.1989 – 8.12.2003


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: