Roopea, Ilpoa ja vähän muutakin

12 01 2013

Tässä tuoren kuvapäivitys vanhimmasta ee-keltaisen värisestä kasvatistani Roopesta (Big-Wood’s Pink Cadillac, s.2010). Roopeahan ei ole kermanvärisenä rekisteröity, mutta ehkä tämän asian kanssa selvitään kun on se sentään tiedostettu asia ja vieläpä hyvinkin julkinen sellainen. Ja miksei olisi?

roope5

 

Roope asuu Ylivieskassa rakastettuna perhekoirana yhdessä blue merle -värisen ”pikkusiskonsa” kanssa. Sille ei ole kaavailtu jalostuksellisia tavoitteita, mutta siitä huolimatta en mitenkään näe tämän ee-keltaisuuden olevan peruste EJ-rekisteröinnille (Ei Jalostukseen -rekisteri). Väri, joka ei ole millään tavoin koiran elämään vaikuttava tekijä eikä siihen sisälly terveydellisiä riskejä, ei mahdu minun käsityskykyyni EJ-rekisteröinnin perusteesta. Kaiken lisäksi tämä väri on oikeasti vältettävissä DNA-testein, joten sen putkahtamisen pelossa ei tarvitse kenenkään olla jos kovasti tätä välttää haluaa.

Itse olen käyttänyt EJ-rekisteriä sellaisten pentujen kohdalla joilla on häntämutka. Voisin myös kuvitella käyttäväni sitä esimerkiksi koiralle, jolla jo pikkupentuna on selvä purentavirhe. Voisin myös kuvitella rekisteröiväni meille syntyvän sinisen pennun EJ-rekisteriin en niinkään pelkän värin vaan siihen väriin liittyvän sinisen koiran syndrooma -nimisen sairauden (Blue Dog Syndrome) vuoksi. Ei jokaisella sinisellä koirallakaan sitä automaattisesti ole, mutta se on sinisen värin riski.

Oheisen linkin takaa löytyy kuvia niin sinisistä cardeista kuin pemuistakin: http://www.welshcorgi-news.ch/Leseecke/InfoCorgi/Bluies_eng.html

Muistin myös kirjoittaneeni ee-keltaisesta ja muista väreistä itsekin aikaisemmin tänne blogiin otsikolla ”oikeita ongelmia?”.

Vastoin kaikkia vääristyneitä käsityksiä, en ole opastamassa ketään käyttämään ee-keltaista cardigania jalostukseen. Jos joku niin haluaa tehdä, on edellisessä aihetta käsittelevässä tekstissä kerrottu esimerkkejä, miten tämän värin kanssa voisi toimia. On mahdollista ettei ee-keltainen saa yhtään ee-keltaista jälkeläistä ja on täysin mahdollista, että sen pennunpennut ovat kokonaan geeniperimältään vapaita kyseisestä väristä. Juuri tämän vuoksi en ymmärrä EJ-rekisteröintiajatusta tämän värin kohdalla. Toistan nyt varmaan itseäni, mutta jos kyseisen värinen koira olisi nartulleni ehdottomasti taustoiltaan ja terveydeltään paras vaihtoehto, eikä narttuni kantaisi kyseistä väriä perimässään (DNA-testillä todettu), en ITSE miettisi hetkeäkään sen väriä. Se mitä itse voisin tehdä, ei tarkoita, että ohjeistan muita tekemään näin. Jokainen aikuinen ihminen tekee päätöksensä ihan itse. Luulisin ainakin.

Ihan sama koskee aihetta pitkäkarvaisuus. Olen henkilökohtaisesti ”nylkkyturkin” ystävä, mutta olen silti käyttämässä omaa keskivertokarvaisempaa kasvattiani Obamaa nartulleni. Toistan taas – vaikka näin itse teen ja käytän omaa kasvattiani, en koe olevani millään muotoa sellaisessa asemassakaan, että jakelisin ohjeita jostain korkeuksista kuvitteellisille alamaisille. Ei, jokainen ajattelee itse. Piste. Minä olen ajatellut tämän niin, että Vitsi ja Oba täydentävät toisiaan, eikä tuo täydentäminen koske ainoastaan anatomisia asioita. Myös karvapeite on huomioitu. Jalostus on valintoja. Onneksi nyt on tiettyjä testejä, joilla voidaan edes osa riskeistä minimoida. Tässä tapauksessa minimoitu riski on täysin kosmeettinen, joten ihan omaa turhamaisuuttahan tämä loppupelissä vain on. Voi kun isompiin riskeihin olisi yhtä helpot testaukset.


Oba & Vitsi -yhdistelmä toteutunee ensi kesänä mikäli Vitsin silmätarkastuksessa ei ole mitään tätä suunnitelmaa estävää löydöstä.

Yhteen isoon riskiin, nuorena cardiganeja sokeuttavaan PRA:han on mahdottoman helppo testi. Se testi on ihan yhtä helppo kuin tuo ee-keltaisen tai pitkänkarvan karttaminen. DNA-näyte topspuikontapaisella kapistuksella laboratorioon ja sitten odotellaan hetkonen. Toinen mahdollisuus on pyytää eläinlääkäriä ottamaan verinäyte lähetettäväksi. Kotiin tuleva testitulos kertoo kantaako koira perimässään riskigeeniä vai onko se siitä vapaa. Kertoisi se toki sairaudenkin olemassaolon. Cardiganien PRA on siitä ikävä, että se todella rajusti sokeuttaa nuorena ja se on todella traumaattinen kokemus siinä iässä. Selitykset siitä, että miksi testata kun näkyisihän se sitten silmätarkastuksessa, ontuvat. Kyllä – silmätarkastuksessa näkyisi sen kyseisen yksilön sokeutuminen (ellei sitä olisi käytöksen vuoksi jo sitä ennen huomattu surullisella tavalla), mutta sen  sokean vanhempia on voitu käyttää jalostukseen jo ties montako kertaa.

PRA-testimahdollisuuden tulo markkinoille oli suuri juttu tälle rodulle. Rotu oli PRA:n vuoksi pullonkaulatilanteessa  60-70 -lukujen taitteessa. Nuoria koiria sokeutui, kasvattajat poistivat tämän pelossa jalostusmateriaalia, pennuttamista pelättiin ja pahat kielet lauloivat. Kun testausmahdollisuus 90-luvun loppupuoliskolla tuli mahdolliseksi, ne kasvattajat, jotka olivat vielä mukana testauksen alkaessa, ottivat sen helpottuneina vastaan ja uudet tulokkaat opetettiin arvostamaan tätä tilaisuutta. Ympäri maailmaa kasvattajat tekivät yhteistyötä ja testasivat ensin sukutauluissa esiintyviä iäkkäitä koiria ja näin ollen lähtivät ”puhdistamaan” sukutauluja ikäänkuin takaa päin.

Näin tehtiin Suomessakin ja aika harvoja nykyään vielä jatkavia sukuhaaroja jäi testaamatta. Silloin Suomessa ajateltiin sinisilmäisesti, että riittää kun toinen vanhemmista on testattu vapaaksi – riskiyhdistelmiä ei syntyisi. Minäkin olin tuolloin sitä mieltä, vaikka omat linjani vapaaksi sainkin testattua. Olen nyt kuitenkin korjannut mielipidettäni vähemmän sallivampaan suuntaan. Ei niin, ei toki syntynyt kuin maksimissaan kantajia. Nämä syntyneet olivat PRA-statukseltaan epäselviä pentuja, joista aina joku silloin tällöin jatkoi sukuaan ilman omaa testaamista. Pikkuhiljaa tultiin tähän tilanteeseen, että meillä Suomessa on varmaan prosentuaalisesti suurin kanta PRA-statukseltaan (vapaa, kantaja, sairas) epäselviä koiria jos verrataan eri maiden kantoja toisiinsa. Täällä on onnistuttu kasvattamaan jopa  riskiyhdistelmiäkin vanhemmista, joista kummankaan statuksesta ei ole tietoa. Surullista. Pikavilkaisu vuoden 2012 pentueisiin tuotti silmämääräisesti arvioituna vajaa kolmasosan pentueita joissa joko toisen tai molempien vanhempien PRA-statukset ovat epäselviä. Toivottavasti katsoin väärin. Vielä kauhistuneemmaksi tulin joululomalla kun tein listauksia niistä Suomessa syntyneistä cardeista, jotka eivät ole PRA-testatuista linjoista. Niitä on hirveästi, monta, paljon!

Minusta tuntuu, että tietämys PRA-asiasta on tällä hetkellä jotenkin piilotettuna niiden kasvattajien keskuuteen, jotka elivät tuon testauksen kulta-ajan ja testasivat tuolloin koiriaan. Asiasta tuli niin itsestäänselvä, ettei siitä sen kummemmin enää jaksettu/tajuttu uusille tulokkaille tietoa jakaa. Syyllistän itseänikin, sillä olen antanut omia uroksiani testaamattomille nartuille juurikin sitä silmällä pitäen, että omani olivat PRA-vapaita ja syntyisi maksimissaan kantajia. Näin kyllä syntyikin, mutta noilla on taas jatkettu edelleen jne jne. Loppuvuodesta poisnukkunut Likka (Cristyn) oli juuri tuollaisesta pentueesta, mutta sen testautin itse, sillä se teki kennelnimellemme pennut, sijoituskoira kun oli. Se lieneekin ainokainen tämän tyyppisistä (minun uros + testaamaton) yhdistelmistä syntyneistä pennuista, joka on testattu.

En osaa sanoa onko milloin viimeksi syntynyt PRA:ta sairastava Cardigan. Kantajia on kyllä maailmalla ja sellaisen syntyminen on toki mahdollista jos testituloksia käytetään vessapaperina tai mikä pahinta – niitä testejä ei tehdä ollenkaan. Kantajuushan ei ole edes maailmanloppu ja kantajakin voi olla jalostuskoira siinä missä PRA:sta vapaakin. Vakavuudestaan huolimatta PRA on kuitenkin tauti, joka periytyy yksinkertaisesti ja on DNA-testattavissa, joten kiikissä on pirulainen ainakin niillä, jotka tästä asiasta välittävät.

PRA:stakin näyn kirjoittaneeni jo aiemmin kirjoituksessa ”PRA ja DNA”.

Ja ihan loppuun Ilpo ”the pink punisher” Balboan terveiset Ylivieskasta:


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: