Pakkaskinkerit

8 01 2013

Moni oli Kempeleen mätsärissä 6.1. treenaamassa Kajaanin näyttelyä varten. Kylmyys yllätti, mutta pakkaskelistä huolimatta osallistujia oli todella paljon! Me oltiin mukana vain kannatuksen vuoksi. Kiisu ja Kolli (4,5+ kk) saivat juuri edeltävällä viikolla rokotukset kuntoon ja seuraneidiksi ja -herraksi lähtivät Vitsi ja Marski. Henkivartijaksi otettiin mukaan tanskandogginuorukainen Martti. Viisikko veti hyvin! Kaikki esiintyivät loistavasti ja meillä kaksijalkaisilla oli hyvä mieli iloisten kehäesiintymisien jälkeen.

Ne iloiset kehäesiintymiset videoitiin sormenpäät jäässä, mutta kotona Canonin pikku jekku paljastui ja kortilla olikin kaikki välispiikit muttei lainkaan niitä kuvattuja hetkiä. Hienoa! Videolta sai räävittyä joitain kuvia ohitse kiitäneistä hetkistä, jotka ehtivät välähtää ruudulla, ennen kuin REC olikin kameralle tarkoittanut kuvauksen lopettamista. Liekö pakkanen sekoittanut mokoman aparaatin. Eihän se voi olla niin, että kolme kameran kanssa häärännyttä olisi samalla lailla mokannut.

Tässä pieniä kuvia pienistä iloisista harjoitushetkistä:

Pennut esiintyivät oikein katu-uskottavasti. Ihan kuin niiden kanssa olisi treenattu. Kiisu liikkui reippaasti ja oli pöydällä luottavainen, mutta hampaiden näyttöä meidän tarvitsee aikuisten oikeasti alkaa harjoittelemaan. Siinä meinasi pikkuisen vikuroida. Pelkoa se ei ollut, mutta sellaista ”tongippas omaa purukalustoas vaan” -teutarointia. Tuomari olisi halunnut antaa molemmille parissa punaisen nauhan, mutta koska se ei ollut mahdollista, upeasti esiintynyt sheltti vei voiton. Mulle kyllä riitti ilonaiheeksi ja yllätykseksi ylipäätään se, että Kiisu juoksi pirteästi näyttelyhihnassa. Eipä tuo ole monesti ylipäätään mitään hihnaa kaulassaan pitänyt. Myönnän – maaseudun iloja ja samalla kiroja…

Kolli oli ihan stara. Jotenkin se vain syttyi esittämään itseään. Liikkeet se veti voimalla ja arvokkuudella ja minua melkein nauratti sen kanssa kehää kiertäessä. Pikkuvanha apina! Seisoessaan se oli kuin patsas. Tuomarikin totesi, että tätä on varmaan harjoiteltu paljon ja ihaili Kollin reippautta, kiiltävää karvaa ja heiluvaa häntää. Jossain kohtaa kehän loppupuolella viereisen kehän ympärillä alettiin taputtamaan ja Kolli oikein valpastui esittämään itseään. Tahtooko se näyttelyitä alkaa harrastamaan? Apua! Kolli voitti parinsa ja sijoittui lopulta punaisten saaneiden pikkupentujen joukosta kolmanneksi.

Vitsillä on Puolasta huonoja kokemuksia kehästä. Se on säikähtänyt pahasti viereisestä kehästä rynnännyttä saksanpaimenkoiraa ja kun se meille tuli, sain tiedon, ettei se välttämättä nauti kehäesiintymisestä. Siksi se kiersikin viime kesänä meidän mukana vain turistina Kemissä ja Oulussa mukana ja se on todellakin kannattanut. Se esiintyi todella reippaasti häntä heiluen. Halusin laittaa Dorotalle kuvaterveisiä niistä pienistä pätkistä, mitä videolta saatiin räävittyä ja tältä ne hetket näyttivät:

Vitsi voitti parinsa ja nousi aina neljänneksi punaisten nauhan saaneissa pienissä aikuisissa. Kolme sijoitettiin, joten niukin naukin se jäi sijoitusten ulkopuolelle. Sijoituksista viis – olen riemuissani siitä, että Vitsin ja minun välillä on ilmiselvästi luottosuhde ja Vitsin mahdolliset möröt suljettu kauas historian arkistoihin. Iloinen, reipas koirahan se on. Kaikki sen tuntevat sen tietää, mutta että – tuollainen trauma koiralle, jolla on olosuhdepakkojen vuoksi aukkopaikkoja nuoruuden sivistyksessä ja sosialistamisessa, voi toisinaan olla niin pysyväisluontoista, että sen poistamiseksi pitää oikeasti tehdä töitä. Me ei olla tehty. Me ollaan vain tutustuttu toisiimme ja kaikki on nyt hyvin. Hyvä Vitsi!

Marski oli mukana vain huvin vuoksi. Ei se oikeastaan tarvinnut treeniäkään, mutta lähtipä mukaan kun autoon tilaa jäi. Sekin voitti parinsa ja punasten nauhan saaneiden kehään se sai lainahandleriksi Upulin omistavan Katin. Tuumasin, jotta Marski tarvii harjoitusta vieraasta esittäjästä ja Kati tarvii kehässä kierrettyjä metrejä alleen jotta kokemus oman Lunan kanssa kasvaa ja siinäpä se valmis paketti olikin. Aika loppuvaiheessa Marski ja Kati käteltiin ulos. Oisko ollut Marski 6 parhaan joukossa. Hienoa. Pääasia kuitenkin oli, että sen mitä ehdin katsoa, esittäminen meni hienosti.

Mätsärissä olivat harjoittelemassa myös Katin Luna, joka hienosti ravasi pienten pentujen sinisten loppukehässä toiseksi, ja Tarmon kasvattajan luona bunkkaava Ansa-Makkara, joka esiintyi reippaasti punaisen nauhan edestä.

Martilla ja Hannallakin meni hienosti. Iloinen, reipas esiintyminen toi parivoiton ja lopulta vajaa 50 ison aikuisen joukosta sijoituksen punaisten finaalissa kolmanneksi. Kelpoa menoa!

Mätsärit on omalla tavallaan höpökisoja jos ne ottaa kovasti tosissaan, mutta tällaisina harjoitusetappeina ne on loistavia paikkoja. Sitäpaitsi numerolaput, joilla saa 5 euron alennuksen Mustiin ja Mirriin ovat aina tervetulleita… varsinkin silloin kun ne ovat arvoltaan ilmoittautumismaksun suuruiset.

Kiitokset kivasta mätsäristä Lakeuden Koiraharrastajat!


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: