Ihan tylsä totuus

8 01 2013

On käynyt ilmi, että meidän Possun (BW Kultapossu) ja Ilpon (BW Kulta Into Pii) rekisteröiminen kermanvärisiksi valkoisin merkein, on herättänyt mitä kummallisimpia kysymyksiä ja niihin on tiedusteltu vastauksia aina rotujärjestöltä saakka. Kovasti on kyselijät vaivaa nähneet, mutta en voi välttyä ajatukselta, olisiko asia selvinnyt nopeammin ihan reippaasti kysymällä minulta. Eihän tässä nyt mitenkään ollut kyse mistään laajemmasta huolesta kun noita ei ainakaan kukaan muu tässä maassa tunnusta kasvattaneensa. Vai tunnustaako?


Ilpo-blondi ja kämppiksensä Siri

Ihmetystä on herättänyt se, milloin kermanvärinen on hyväksytty cardiganien viralliseksi väriksi. Kuka tietää mitä ne viralliset värit ovat kun rotumääritelmä ei tunne erikseen nimeten kuin valkoisen, joka ei koirassa saa olla ”vallitseva”. Tällä termillä tarkoitetaan sitä, että valkoista koirassa ei saa olla yli 50%. Kaikki muut värit ovat sallittu. Kaikki – ihan kaikki, vaikka vihreä jos sellainen syntyisi.

Koirien värigenetiikka ei kuitenkaan tunne vihreää väriä, mutta tämän kermanvärisen, nk. ee-keltaisen eli resessiivisen keltaisen, se tuntee ja sen periytyminen on tiedossa. Internetissä on paljon artikkeleita kotimaankielellämme ja ”lontooksi”. Hakusanana kannattaa käyttää vaikkapa ee-keltainen, ee-yellow tai ee-red. Bordercollieiden keskuudessa väriä kutsutaan australianpunaiseksi ja cardigan-kasvattajat ovat kutsuneet tätä väritystä nimellä pinkki. Vuosia, vuosikymmeniä sitten vanhat kasvattajat Englannissa tunsivat värin clear-red, jolla he tarkoittivat juuri tätä ee-keltaista. Vanhoissa teksteissä nämä pennut kuvataan hyvin tarkoin liki valkeana syntyneiksi, jotka sitten tummuivat pikkuhiljaa. Ei tämä väri ole siis mitenkään uusi asia rodussa. Ei todellakaan.

ilpo2
Ilpo

Minä päädyin rekisteröidessäni pentuja värinimitykseen kermanvärinen, sillä se on jo tunnustettu nimitys tälle värille monessa monessa rodussa. Kennelliitosta ehdotettiin toiseksi vaihtoehdoksi kelta-valkoista. Mitenkö onnistuin ohittamaan rotujärjestön yhtäkkiä jossain keksityn ylivallan koirarodun värikoodaamisissa ja unohtamaan jopa mielipiteen kysymisen rodun kotimaan järjestöltä CWCA:lta? Vastaus on hyvin tylsä. Ei niitä näissä asioissa tarvita. Kennelliitossa jalostuspuolella oli hyvin yksiselitteinen näkemys, että ”koirat pyritään rekisteröimään sen mukaan mitä väriä ne ilmentävät” (suora lainaus saamastani vastauksesta). Tämän kirjeenvaihdon liitin mukaan pentueilmoitukseeni ja jätin Possun ja Ilpon värikohdat tyhjiksi. Lisätietoihin ilmoitin niiden väriksi kermanvärisen valkoisin merkein ja kas – se oli siinä. Ei millään tavoin hohdokasta. Jokseenkin näin on varmaan menetelty myös silloin kun Suomeen syntyivät ensimmäiset siniset (en tarkoita blue merlejä vaan niitä nimenomaan siniharmaita yksilöitä). Ei sinistäkään löydy siitä ilmeisen suureen arvoon nostetusta listauksesta joka aikoinaan rotujärjestöiltä pyydettiin rotujen värinimitysten yhdenmukaistamiseksi. Sitä listaa ei kuitenkaan ole orjallisesti noudatettava, jos joku rodussa esiintyvä harvinainen, ennalta listaamaton väri tupsahtaa pentueeseen. Tämä nyt tällä selvä ja tiedoksi niille, joille ”pinkkiä pukkaa”.

ilpo3

Suomen rajojen ulkopuolelta suomalaisille corgiharrastajille (ei kuitenkaan vieläkään minulle itselleni saakka) on heitetty huolestunutta kysymystä siitä miten kummassa olen voinut rekisteröidä koiran diskvalifioivalla värillä. Hetkinen – aikalisä. Ensinnäkin missä kohdassa rotumääritelmässä lukee hylkäävissä virheissä väri? Ei missään. Toiseksi – vaikka lukisikin, olisiko sitten pitänyt väittää koiraa jonkin sellaisen väriseksi mitä se ei ole? Onko kiellettyä rekisteröidä koira sen väriseksi kun se on, vaikka tuo väri vaikka olisikin hylkäävän virheen arvoinen. Tuskin. Kolmanneksi : vähemmällä porukka-arvailulla olisi päässyt, jos joku Reima-Rohkea olisi kysynyt minulta asiasta. Ihan suoraan, silleen reippaasti eli rohkeasti.

Tämä ee-keltaisuus, kermanvärisyys, pinkkiys – kutsuimmepa sitä nyt miten halusimmekaan – aiheuttaa sen, että koiran turkissa ei synny tummaa pigmenttiä, eumelaniiniä. Kaikki turkissa näkyvä väripigmentti on keltaista eli feomelaniiniä. Iän myötä turkin väri elää ja se yleensä tummuu vanhemmiten. Viime syksynä kuulin rodun kotimaassa kauan kauan vaikuttaneelta kasvattajalta, kuinka ee-keltaisen cardiganin väri on lopullisessa sävyssään vasta veteraanina. Hän piti tätä hyvin kiehtovana värinä, vaikkei sitä tieten tahtoen tavoittelekaan pentueisiinsa. Häntä ei kuitenkaan närästä, mikäli niitä tulee ja tuleehan niitä, jos ne ovat sukuihin pesineet. Yhden näistä hänen ee-keltaisistaan näin CWCA:n 80-vuotisjuhlanäyttelyssä 6 vuotta sitten. Kyseisellä koiralla on myös jälkikasvua.

Nämä pennuthan syntyvät melkein valkeina. Korviini on kantautunut huhuja valkeina syntyneistä corgeista, jotka on äkkiä lopetettu hus pois. Epäilen niiden valkoisen sijasta olleen näitä kermanvärisiä. Syntymäväri on niin hämäävä, suorastaan hätkäyttävä. Muistan itse yhden kätilöimäni corgipentueen, jossa viimeisenä syntynyt kuollut ”marsu” oli kalvoissaan täysin valkea. Siinä pentueessa oli kovasti runkovalkoista, mutta että nyt jälkikäteen ajateltuna se taisikin olla tällainen. Se kuitenkin syntyi niin varmasti kuolleena, että se laitettiin ilman kummempia elvytysyrityksiä kalvoineen ja muine vihreine sotkuineen pois, joten selvittämättä jäi se, olisiko siitä löytynyt mustaa jostain. Epäilen nyt ettei olisi. Pentu oli yhdistelmästä First Flock vd Veulen Hof * Zoopark’s Romantic Raisin ja vuosi oli… kauan sitten.

Ihon pigmentin värin määrää kokonaan toinen geenipari kuin ne kaksi pikku-ee:tä. On kuitenkin totta, että ee-keltaisilla aika usein on nk. talvikirsu ja vaikka se kesällä olisikin kokonaan värittynyt, se voi talvella haalistua. Tässä kohtaa on ehkä syy sille, miksi tätä väriä pidetään ”diskvalifioivana”. Rotumääritelmä sanoo ”kirsu musta”. Tulee kuitenkin muistaa, että ee-keltaisen koiran kirsu VOI olla kokonaan pigmentoitunut tai olla osittain haalistunut. Tiedänpä minä muunkin kuin kermanvärisiä koiria, joiden kirsut haalistuvat joko talveksi tai ympärivuotisesti. Ei se aina ole pelkän ee-keltaisen syy eli seuraus.

Pigmentin värin näkee koiran silmäluomista, huulista ja kirsun reunoilta, jos koko kirsu ei sitä kerro. Mikäli ne ovat mustia/siellä on mustaa, koira on joko Bb tai BB. Mikäli ne ovat selvästi ruskeita, koira on bb ja cardiganien värikielellä puhutaan samasta ihopigmentin väristä kuin nk. maksanvärisellä koiralla. Kermanvärinen, ruskeasilmäluominen koira, jolla on vieläpä melkoisen pissinkeltaiset silmät, olisi siis kerman lisäksi myös ”maksanvärinenkin” ja sitten vielä jotain sen alla. Nyt lähti monimutkaiseksi – eikö? Sitä sinistä (dd) en tähän edes enää sotke, mutta joka pysyi kartalla tähän saakka, voi jatkaa mielikuvitusleikkiään koirasta joka on ee, bb ja dd…


Possu on mustapigmenttinen (kts. esim silmänympäryspigmentti), mutta sen kirsu on keskeltä haalistunut rusehtavaksi. Tuleeko se täysmustaksi ensi kesänä – se jää nähtäväksi.

Corgiseuralta on myös tiedusteltu, minkä väristen kanssa näitä ”pinkkejä” voi nyt sitten parittaa. Sinällään siihen on varmaan hyvä varautuakin, sillä tuskin nämä meidän kolme ainokaisiksi jää. Toistaiseksi kuitenkin yksikään noista pinkeistä pojista ei ole saatavissa yleisiksi jalostuseläimiksi, joten sinällään tässä kasvattajat ovat kerrankin ajoissa liikkeellä. Itse en ole ihan ensimmäiseksi suunnittelemassa meillä syntyneille kermakarvoille jälkeläisiä, mutta en myöskään täysin poissulje niiden käyttämistä siinä tapauksessa, että joku näistä pojista olisi ehdottomasti paras vaihtoehto nartulleni. Tässä tapauksessa kuitenkin (vaikka kyse on vain kosmeettisesta asiasta) teettäisin nartulle DNA-testin tarkistaakseni onko se itse kermanvärin kantaja vai ei. En välttämättä haluaisi tehtaillakaan näitä tietoisesti lisää ainakaan niin, että yhdistäisin kermanvärisen kantajaan. Ei tässä nyt itsetarkoitus ole alkaa kohublondeja lisäämään tai niitä erityisemmin mainostamaan. Jos niitä syntyy, syntyköön hauskoina yllätyksinä.

Ohjeistuksen laatimista tärkeämpää on kuitenkinymmärtää se, mitä tämä ee-keltainen eli pinkki eli kerma nyt sitten tarkoittaa. Kermanvärinen näyttää miltä näyttää, mutta geneettisesti se on jotain mitä meidän silmä ei näe. Osan voimme päätellä sen vanhempien värien perusteella, osaa emme voi kuin arvailla.

’Tricolour + tricolour -yhdistelmästä syntyvä kermanvärinen on geneettisesti tricolour, siis merkkivärinen jos käytetään näitä virallisempia värinimityksiä. Meidän Possu ja Ilpo ovat siis tricoloureja tuon salavärinsä alla. Ne voisivat teoriassa astua vaikka merlenkin ja mikäli tuo merle kumppani olisi geenitestillä testattu kermanväristä ”vapaaksi”, olisi syntyvä pentue kuin mikä tahansa tricolour + blue merle yhdistelmän pentue. Ainoa ero olisi se, että jokainen siitä syntyvä pentu kantaisi perimässään kermanvärin tuovaa geeniä – siis sitä ”pikku-eetä”.

Tricolour + blue merle -yhdistelmästä tupsahtavat kermanväriset ovat joko tricoloureja tai merlejä. Kermanvärisen merlen erottaminen kermanvärisestä tricolourista voi olla ylivoimaisen vaikeaa, joten tuon pentueen kaikkia kermanvärisiä rinnastaisin mahdollisessa jatkokäytössä merleksi. Tuolloin käyttäisin kumppanina vain tricolouria. Siis jos edes käyttäisin, mutta tämä onkin vain täysin teoreettista pohdintaa. Jälleen jokainen pentu ilmiasustaan huolimatta kantaisi pikku-eetä, siis kermanvärisyyttä.

Mikäli toinen kermanvärisen pennun vanhemmista on brindle tai soopeli (tai nk. punainen, joka kyllä sekin on oikeasti soopeli), ei kermanvärisen pennun ”pohjaväristä” voi sanoa mitään. Se voi olla tricolour, brindle tai soopeli. Tällainen pentu on meillä 2010 tammikuussa syntynyt Roope (BW Pink Cadillac), jota ei kyllä tuolloin rekisteröity kermanväriseksi vaan virheellisesti punaiseksi valkoisin merkein. Tuollon orjailin itse liikaa niitä nettiversion pentueilmoitukseen valittavissa olevia värilistoja ja luovutin, ennen kuin edes aloitin kermanväri-prosessin. Nyt harmittaa.

Mikäli kermanvärinen koira astuu kermanvärisen koiran, ei lopputulemana ole muuta kuin kermanvärisiä koiria. Mikäli kermanvärinen koira astuu ei kermanvärisen, mutta perimässään sitä pikku-eetä mukanaan kuskaavan koiran, syntyy kermanvärisiä ja jonkun muun värisiä pentuja.

Nämä on nyt sitä peruskoulun/kansakoulun/minkäliekoulun perusgenetiikkaa, jota minun kouluaikana käytiin muistaakseni sileillä ja ruttuisilla herneillä ja lukiossa lisättiin liikkuvia osia ja mietittiin sileä- ja kiharakarvaisia hiiriä. Nyt me leikitään hetki kermanvärillä, siis ee-keltaisella.

  • EE kuvaa koiraa joka ei ole kermanvärinen eikä kanna perimässään kermanväriä
  • Ee ei itse ole kermanvärinen, mutta kantaa perimässään kermanväriä (se yksi pikku-e)
  • ee on kermanvärinen koira ja jättää kaikille jälkeläisilleen yhden pikku e:n

Koeparitukset:

  • EE isä ja Ee emä antavat laskennallisesti mahdollisuudet: EE, EE, Ee ja Ee eli puolet pennuista olisi kermanvärin kantajia.
  • Ee isä ja Ee emä antavat laskennallisesti mahdollisuudet: EE, Ee, Ee ja ee. Matemaattisesti ajateltuna 1/4 syntyvistä pennuista olisi itse kermanvärisiä ja puolet värin kantajia. Näinhän se ei toki aina mene kun luonto astuu mukaan kuvioihin.
  • EE isä ja ee emä saavat aikaiseksi mahdollisuudet: Ee, Ee, Ee ja Ee. Yhtään kermanväristä ei synny, mutta kaikki kantavat kyseistä väriä.

Värigenetiikassa tässä maassa suurin tietäjä on Liisa Sarakontu, ja hän on kasannut hyviä artikkeleitaan osoitteeseen: http://www.kolumbus.fi/~w425013/jutut.html . Hän myös vastailee Lemmikkipalstojen genetiikka ja jalostus -osiossa kärsivällisesti värigenetiikan kysymyksiin. Jos kiinnostaa, sinne vain lukemaan, kysymään ja oppimaan!

Ihan lopuksi on pakko vain sanoa tästä kermanvärikohusta lyhykäisesti että SO WHAT? Tykkäsi siitä väristä eli ei ja oli se sitten virhe eli ei, niin koiralle itselleen sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä. Se on täysin ja vain ja ainoastaan kosmeettista. Kyseiseen väriin ei liity mitään tiedossaolevia terveysongelmariskejä toisin kuin esimerkiksi päässä olevaan ylivalkoisuuteen (kuurous, aurinkoherkkyys pigmentittömissä kohdissa iholla) tai dd-siniseen (sinisen koiran syndrooma).

mmIMG_5051

JK. Tätä kermanvärisyyttä ei saa sitten sotkea niihin ”haalistuneisiin” soopeleihin ja brindleihin, joita ainakin minä olen oman Titukseni (BW Queshi Quardian) kautta kasvatteihini saanut. Niitä on muillakin ja muuallakin. Meidän Donna (BW Weeny Wagtail) on juuri tuollainen. Se ei ole ee-keltainen eli kermanvärinen. Siinä on mustia karvoja. Mustat/tummanruskeat karvat nimenomaan ovat se tekijä, mitä kermanvärisellä ei voi olla. Tai no voi – pienenä laikkuna jossain, mutta se sitten on synnynnäinen kehityshäiriö, eikä se periydy eteenpäin eikä poista sitä tosiasiaa, että koira on kermanvärinen. Tällaisia sikiöaikaisia muutoslaikkuja näkee joskus esimerkiksi kultaisilla noutajilla.


Donna (Big-Wood’s Weeny Wagtail) joka EI OLE kermanvärinen!


Toiminnot

Information

2 responses

8 01 2013
jani ja ilpo

Kaikki halukkaat jotka ovat kiinnostuneet näkemään tämän meidän Ilpon ovat tervetulleita Ylivieskaan katsomaan livenä miltä väri näyttää. Ystävät kuin myös vihamiehet otetaan vastaan meidän corgilandiaan. yhteydenotot sähköpostilla jani.autio37@gmail.com

8 01 2013
taijap

Minä en ymmärrä mitenkään päin tätä vouhotusta. Kyseessä on vain yksi ainoa väri, joka periytyy samalla tavalla kuin vaikkapa merkkari (tricolor). On täysin meidän ihmisten keksintöä, että siinä olisi jotain vikaa – tai edes erikoista. Ei siinä ole. Keltaisella ei (tällä hetkellä) tiedetä edes olevan kytköksiä mihinkään sairauteen – toisin kuin sinisellä, jota pumpsahtelee molemmilla corgiroduilla esiin keltaista enemmän.

Minä en siis mitenkään tajua, miksi tätä pitää edes selitellä ihmisille, jotka voivat mennä ja lukea faktat miltä tahansa koirien värigenetiikkasivustolta. Mä en vaan tajua. Olisivat ihmiset enemmän huolissaan ensin ihan jokapäiväistä elämää haittaavista sairauksista, luonteista ja JOS haluavat vouhottaa väreistä, niin ensin eliminointiin sininen ja seuraavaksi ehdottomasti pään alueen liikavalkoinen, jolla voi olla vaikutusta koiran näköön ja kuuloon. Ja siinä sitä onkin työsarkaa, kun valkoisten merkkien periytyvyydestä ei tiedetä tarpeeksi.

Ja se, että koirat rekisteröidään ilmiasunsa mukaan, on mielestäni vain oikein. Keltaisen rekkaaminen punaiseksi on sama kuin väittäisi soopelia merkkariksi. Jos siitäkin pitää narista, niin on syytä siirtyä maalaamaan posliinikuppeja ja myydä niitä sitten huutonetissä vaikka valkoisina, väristä riippumatta.

Mä en tajua. Mä en kertakaikkiaan tajua. Ei ihme, että moni rotu on niissä kantimissa missä on, kun suuri osa kasvattajista häviää yleissivistyksessä tarzanille ja voisi palata takaisin koulun penkille – aloittaen yläasteen biologian tunneista. Sydämen sivistyksen puutteesta nyt puhumattakaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: