Sus’siunakkoon

30 12 2012

… ne kasvaa! 

Pienet susikoiranpoikaset ovat jo melko mötkyjä. Ikää on mittarissa 3,5 viikkoa ja ne ovat Miialla jo muuttaneet keittiöön näkemään ja kokemaan elämänmenoa. Kaikki muut tykkäsivät muutosta, paitsi Ella, joka oli ollut täynnä pyhää raivoa muille koirille aina siihen saakka kunnes näköesteet toivat sille äitiysrauhan. Nyt on Laiduntiellä rauha maassa ja Susiemo-Ellalla pesiminen turvattu.

Pentuset on jo melko mötkylöitä. Oikea penturuoka jo mössönä maistuu ja pullot on pantu taka-alalle. Ella antaa maitobaaristaan osan ja loppu tulee vadeilta. Pennunhoito helpottuu ja sen jos minkä sinne Miialle suo. Seuraavat viikot tulevat menemään hujauksessa kun nämä alkuviikkojen yövalvomispainajaiset on takanapäin.

Vaan onhan ne penteleet suloisia – pennut siis.


kuva: MH


kuva: MH

Ellalla jäi nyt uimaharrastus hieman kesken, mutta ehkäpä se jos mikä on sille hyvää kuntoutusta sitten tämän erittäin yllätyksellisen äitiyden jälkeen. Katti, Misiu ja TuTu sen sijaan ovat jatkaneet harrastuksia Oulun Koirauimalassa. Tässä video kinkunsulatusuinneista:

Harmi kun kamerasta juuri ne parhaat pätkät jotenkin tuhoutuivat muistikortin häiriön vuoksi. Kerran ehdin ne nähdä, mutta editointivaiheessa uintipätkien välissä oli mystisesti G-junnujen jääkiekkoa ja lumisadetta. Jep! Tekniikka on…

Meillä kävi kivoja vieraita kun Tuittu, Saara ja Mikko poikkesivat kotimatkalla. Tuittu oli oikein näppärä paketti 6,5 -kuiseksi cardineidoksi. Äitiinsä tullut vilkas ja kompakti pakkaus, jota ei ainakaan voi ylisuureksi moittia. Muutamia sukupotretteja koitettiin ottaa, mutta luokattoman laaduttomiksi tilannemuistoiksi ne vain jäivät. Misiu-isopappaa ei kiinnostanut, Trina-mummu oli huonolla tuulella ja Tuitulla jäi leikkikaverit pihalle. Ota siinä sitten fiksuja kuvia.

No seuraava ajatus oli sitten, että otetaan kuva jossa on Tuittu, Trina ja Ringa-mummeli (15,5 vuotta). Se tilanne meinasi lähtä lapasesta ihan heti, sillä Ringa ja Trina (äiti ja tytär) olivat sitä mieltä, ettei ne enää samaan kuvaan mahdu. Selevä! Hyvin selväksi kävi, ettei Ringa-muori ole ihan niin pystyynkuollut mielipiteetön dementikko kun se välillä on antanut ymmärtää. Huh huh! Poistimme siis Trinan kuvaustilanteesta takavasemmalle ja kaikki oli taas hyvin. Tuittu puolestaan joutui mummelin armottomaan puhtaustarkastukseen. Ilmeisesti se meni läpi puhtain paperein.

Kolli ja Kiisu kasvavat toinen kohisten ja toinen… ööö… hiipien. Kolli on iso mölli. Lumeen jäänyt tassunjälki on leveydeltään Tarmon tassun luokkaa. Painoa on nyt 4,5 kk ikäisenä 9 kg ja risat. Luonteeltaan se on rauhallinen ja mietiskelevä – edelleen. Ulkoisesti se näyttää tältä:

Kiisu on pikkuinen kirppu, sellainen valmis pikkupaketti, joka pomppii tasajalkaa ilosta ihan joka asiasta. Kiisu tietää olevansa Erityinen Lellikki. Nättikin se on edelleen, mutta kokoeroa Kolliin on hurjasti. Kiisu painaa 6 kiloa ja risat. Rääpäle, mutta nätti sellainen. Söpö ainakin.

Suunnitelmissa on viikon päästä mätsäri Kollin, Kiisun ja Vitsin kanssa. Kaks ensiksimainittua pääsee mukaan jos ne siihen mennessä oppii kävelemään hihnassa…

Jenni on yhtäkkiä saanut jostain innon treenata Tarmon kanssa tottista. Tomera ilmoitus ”Tarmo on MUN koira” kuullaan liki päivittäin. No antaapa touhuta kun menee näin hienosti:

 

Sitten loppuun pieni kehuosio. Meidän katon alla taitaa asua Suomen vähimmällä vaivannäöllä aikaansaatu Suomen näyttelyllisesti menestynein corgiperhe; Piika ja pentunsa TuTu ja Marski.

TuTusta tuli Vuoden Cardigan ja Vuoden Narttu (1. sija on tosin jaettu). Se kävi viime vuonna 5 näyttelyä Suomessa ja Vuoden Corgi -kisaan otetaan huomioon nimenomaan viisi parasta tulosta. Sivuosumia ei siis tarvittu, vaan jokainen näyttelyissä esilläolo toi voitokkaita pisteitä. Täsmäiskut toimivat vaikkei edes yritetty tosissaan.

Marski kävi vuoden aikana kuusi näyttelyä. Se sai jokaisesta erinomaisen, mutta vain neljästä viimeisimmästä näyttelystä sille irtosi Vuoden Corgi -pisteitä. Näillä pisteillään se oli kuitenkin toisena vain pisteen päässä voittajasta. Vähäisinkin sijoitus PU-kehästä Messarista (jossa se ei siis ollut kun meillä oli tärkeämpääkin tekemistä sushukkapentujen kanssa) olisi tuonut sille voiton ko. kisasta. Jossitellahan aina saa, mutta täytyy sanoa, että tämä sijoitus tuli kyllä ihan puun takaa. Huh Huh! Pisteillään se oli myös Vuoden Nuori -kisassa kolmas ja korkeimmalle sijoittunut uros.

Piikalla kävi sellainen hassu munkki, että se voitti pentujensa pisteillä (TuTu 5 näyttelyä, Marski 4, Obama 1, Puh 1) vuoden jalostusnarttu -kisan. Piika oli pisteillään ihan omalla sataluvulla. Menestystä ei yhtään himmennä sekään, että sen Ellie-emä voitti rodun kotimaassa vastaavan kisan tänä vuonna. Piika itse oli sillä listalla kuudes, onhan sillä pentueellinen jälkeläisiä Iso-Britanniassa + sinne meiltä mennyt Kusti-Marskinveli.

Tähän pitää nyt kyllä lisätä vielä sellainenkin uutinen, että TuTun (ja Kollin ja Kiisun) Kentsu-iskä kruunataan vuoden 2012 jalostusurokseksi.

Olen pitänyt näitä vuoden jalostusuros- ja jalostusnarttu -kisoja ihan höpökisoina ja välillähän ne oli jopa lakkautettunakin. Olen edelleen pikkuisen samaa mieltä, etteivät ne kerro jalostuksellisesta laadusta juurikaan, vaan lähinnä siitä kenen koiran jälkeläiset ovat näyttelyissä aktiivisimpia. Niissä on yleensä pärjänneet ne, joilla on kamalasti pentuja ja ne pennut kiertävät kamalasti näyttelyissä. Pennuista viiden parhaan Vuoden Corgi -pisteet otetaan huomioon, joten maksimissaan tulokset muodostuvat 25 pisteitä tuottaneesta näyttelytuloksesta (jotka on siis voitu saada X määrästä näyttelykäyntejä).

Tänä vuonna aktiivisuus kehissä ei kyllä näitä jalostusnarttu ja -uros voittoja tuonut. Piikan jälkeläisten näyttelykäyntimäärät olivat: TuTu 5 (pisteet kaikista 5:stä), Marski 6 (pisteitä 4:stä), Obama 1 (ja pisteet siitä) ja Puh 4 (pisteet 1:stä). Lisäksi pennuista Tessu kävi kerran (ERI2, SA, ei pisteitä) ja Lotta kerran (ERI1, SA, ei pisteitä). Kentsunkaan osalta jälkeläisten ei voi sanoa Suomen kehiä tie sonnalla kiertäneen. Tokkopa kaikilla edes tuota 5:ttä pistenäyttelyä edes oli käytynä. Nyt voi sanoa, että täsmäiskut korvasivat aktiviteetin määrän. Joskus näinkin – laiskaa palkitaan laiskuudesta.


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: