Maailma palaa mallilleen

10 11 2012

… tai ainakin Jokiranta kakskutosessa on elämä tasoittunut kesän pentuhulinan jälkeen uomiinsa. Muonavahvuudessa ovat vain omat koirat, joskin onhan se tässä kesän aikana kasvanut kahdella. Pörri lähti kivuttomaksi tähtikoiraksi. Kiisu, Kolli ja Vitsi tulivat tahi jäivät, miten tuon nyt haluaa ilmaista.

Kupuleilla pari kk vanhemmilla Upuleilla menee kodeissaan hyvin. Onni on saada pennuilleen ihanat kodit. Terveiset kaikille!

Mitäs me on tehty?

No ehkä eniten mieleen jääneet päivät olivat Jo’n vierailun hetket reilu viikko sitten. Keskiviikkoiltana Jo tutusteli uuteen perheenjäseneensä Pepperiin ja tietenkin saunottiin.

Torstaina treffattiin Jo’n kasvatti Halo, joka siirtyi omistukseeni viime kesänä, mutta bunkkaa sijoituskodissaan täällä Pattijoella. Halolla oli oikein mukavaa Marskin kanssa.

Toinenkin vierailija meillä kävi kun Pertti-Femmanpoika poikkesi näytillä. Jo’llahan on Pertin sisko Mint kotonaan, joten tulipa velipoikakin nähtyä uudelleen. Edellinen tapaaminen oli vuosi sitten kun Pertti oli vasta pahanen kakara.

Torstai-illan ohjelma poikkesi Jo’lla ja minulla aika merkittävästi. Jo lepäili täällä kotona ja minä lähdin Jennin ja Miukun kanssa viettämään pikkujouluja Yön ”Pelko ja rakkaus” konserttiin Raaheen. Jenni on odottanut tätä konserttia ehkä jopa vielä enemmän kuin minä (eli siis mahdottomasti) ja sai kyllä todellakin siinä eturivissä vastinetta odotuksilleen. Saipa hän jopa Ollilta pipon, vaikkei nyt ihan Ollin tanssiesitystä osannut tunnistaakaan. Ollin sanoja lainatakseni, kova oli likka taputtamaan. Nimmarit kortissa ja pipo päässä kotiin saapui hyvin ylpeä 10-vuotias.

Perjantaina käväisin töissä kolmisen tuntia ja Jo hoiteli täällä koirien aamutoimet ja Jennin koulutielle. Iltapäivällä suunnattiin Oulun Koirauimalaan Misiun, Kattin, TuTun ja Ellan kanssa. Katti oli sitä mieltä, että onhan tätä odoteltukin ja lennätti vettä ihan huolella. Misiu haki lelua omalla arvokkaalla tyylillään ja nautti jokaisesta hetkestä vedessä. TuTulla oli sellainen vauhti vedessä, että välillä piti ottaa se rampille pakkolepoon jotta muistaa hengittää. Se oli tosissaan. Ella taas ensikertalaisena toimi yllättävän hyvin ja jaksoi hienosti. Jo ensimmäisellä veteenviennillä se otti suuhunsa lelun ja haki sitä tunnollisesti koko uintisession ajan. Ei taatusti jäänyt Ellalla viimeiseksi kerraksi tämä harrastus.

Perjantai iltana tarjottiin Jo’lle poronkäristyksen jälkiruuaksi oikein kunnon löylyt. Mittari kipusi toiselle sadalle.

Lauantaina sitten sanottiin heipat. Pepperiä lähti kentälle saattamaan myös isosisko TuTu ja reippaasti neitikoirat – isompi ja pienempi – siellä lentokentällä touhusivat. Iltamyöhäsellä tuli viestiä Pariisista, että matka on mennyt hyvin ja sunnuntaina iltapäivällä tuli viimein se kaikkein odotelluin viesti. Pepper oli kotona.

Sunnuntaina Kolli ja Kiisu (Jo risti sen KissYou’ksi) tapasivat Hitsin kun Miian sanoin ”ei satanut ihan niin paljon kuin eilen”.

Pennut pomppivat kentällä ja sitten otettiin posekuvia. Kiisu oli taas helppo tapaus, mutta tuo Kollin Mölli. Auta ja pelasta! Se osaa tehdä yksinkertaisesta asiasta mahdottoman vaikean. Voi kun se edes kerran ottaisi tuossa pöydällä sen saman ryhdin, minkä se tuolla kentällä touhuillessaan välillä ottaa…

Viime viikko meni jotenkin sumussa. Flunssa voisi oikeasti jo päättää tuleeko vai meneekö se. Lämpöäkin koitti nostella vuoroin minulle, vuoroin Jennille. Kuumeeksi sitä ei kuitenkaan voinut kutsua, joten urhoollisesti me kaikki kolme töihin ja kouluun päivittäin raahauduttiin. Viikonloppu ei tullut yhtään liian aikaisin, mutta eihän tämäkään mitään puhdasta lepoa ole. Ohjelmata oli ja on ja väliajat oli tarkoitus pestä uudella pyykkikoneella pyykkiä niin paljon kun vain suinkin ehditään. Noh – lähdettiin ostamaan sitä pesukonetta joka kuivaakin sen pyykin… tultiin kotiin pesevän imurin kanssa. Jotain tais mennä pieleen. Pesukone puolestaan on edelleen mäsä. Se pesee kyllä, mutta hiven on epämukavaa kun edestä täytettävä vekotin ei laske vesiä ulos. Pyykkivuori kasvaa, mutta on se kiva, että lattiat kiiltää.

Kahden seuraavan viikon aikana tiedossa on rutkasti rahan kantamista eläinlääkäreille. Maanantaina rokotellaan laumaa oikein huolella, torstaina mennään silmätarkastuksille Ouluun ja tästä viikon kuluttua osallistutaan kahden koiran voimin Corgiseuran Pohjois-Suomen alaosaston järkkäämään joukkotarkkiin ja läpivalaistaan mistä on Marski ja herra äksä tehty.

Ja juuri tätä kirjoittaessani tuli Pepperiltä terveisiä Enkuista:


You looking at me?


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: