Oi Oulu!

19 07 2012

Oulun näyttely on sellainen ehdottomuuksien tapahtuma. Siellä joko sataa tai paistaa, mutta aina tulee täysiä sitä jompaa eli kumpaa. Me oltiin siellä Jennin ja koirien kanssa lauantaina ja tuo päivä oli se sadepäivä. Mustat pilvet roikkuivat näyttelypaikan yllä ja ukkonen jyrisi. Näin ukkoskammoisena totean, että onneksi se ei ihan päälle tullut. Jossain Kaakkurin takana riehunut salamasirkus oli kuitenkin komiaa katseltavaa.

 

Varusteiden osalta me oltiin Jennin kanssa varauduttu sateeseen erittäin hyvin. Mukana oli sadeasut (koirillekin), sadeviitat, sateenvarjot ja kumpparit. Telttakin oli autossa, mutta selvittiin 2×3 m pressulla okein loistavasti. Ensi kertaa varten mukaan otettaviin asioihin lisätään vielä joko jättikokoinen Ikean kassi tai jätesäkki, johon pressun alle jäävät kassit laitetaan. Kassit oli kyllä vedenpitäviä, mutta hieman hirvitti meneekö radalla virrannut vesi saumoista sisälle.

Cardikehä saatiin käydä pääosin kuivalla kelillä. Taivaalta ripaisi vain TuTun yksittäisarvostelun aikana pikkuisen jotain. Esteri ja sen seitsemän kaimaa ilmoittivat olemassaolostaan vasta pemukehän aikaan. Aikomukseni kuvata pemukehä kutistui vain muutaman kuvan ottoon. Cardikehää minulle kuvasivat sekä Julia että Tiina. Kiitos!

 

Marski kisasi junnuluokassa yhdessä kolmen kanssakilpailijan kanssa. Se sai ainoana erinomaisen ja voitti luokkansa. Tuomari tykkäs myös siitä SA:n verran, joten paras uros luokka kutsui. Siellä se kisasi avoimen luokan voittanutta vastaan ja vei pidemmän korren. Marski sai toisen sertinsä, mutta siihen CACIBiin se oli vielä liian nuori. Se annettiin siihen kakkospallille.

Nartuissa meitä edustivat Tove ja TuTu. Tove sai EH:n ja sijoittui avoimista nartuista kolmanneksi. TuTu touhotti ainokaisena valioluokan narttuna. Se on niin tohkeissaan siellä kehässä, että liki liitoksistaan hajoaa. Pöydällekin se hyppäsi itse käyttäen käsivarttani vain ponnahdusportaana. Pölijä! TuTulle ERI ja SA ja luonnollisesti luokkavoitto. Paras narttu -luokassa kisasivat sijoituksista TuTu, junnunarttu ja Misiun tytär Paris veteraaniluokasta. TuTu voitti, Partsa kakkonen ja junnunarttu oli kolmas. Cacib TuTulle ja serti junnulle.

Rotunsa parhaan valintaan koitin saada Jennin esittämään jompaa kumpaa ”omaa” koiraansa, mutta rohkeus petti viime tingassa. Julia tarttui Marskin hihnaan ja me jatkettiin TuTun kanssa touhottamista. Tuomarin mielestä Marskista tulee vielä tähti kun sen ”brindle väri puhdistuu”, mutta TuTulle vielä tällä kertaa ROP-ruusuke. Kiitos, juuri näin päin me tätä toivoimmekin ;)

Marski kävi vielä kisaamassa junnunartun kanssa Royal Canin ROP-junior -ruusukkeesta, jonka myös voitti.

Cardikehän jälkeen seurattiin pemujen arvostelu, joka kyllä välillä kärsi mittavasti ajoittaisesta kaatosateesta. Aina kun vähän sade hellitti, otettiin pressun alta boksista turistina mukana ollut Vitsi katselemaan näyttelymeininkiä. Vitsi oli oikein reipas!

Vähän ennen ryhmäkehien alkua sade taukosi. Jyrinä ja salamointi tosin jatkui, muttei onneksi siinä raviradan päällä. Uskalsin jopa riisua kalossit ja sadepuvun. Vähäisen likomärän tukkani peitin Jennin lippalakilla, sillä ajattelin että kahdesta kamalasta näystä se on kuitenkin siedettävämpi.

Ryhmistä meille tuli vain kokemusta, mutta hyvin nämä Piikan-poikaset isosisko TuTu ja pikkuveli Marski cardigan-rotua siellä edustivat.

Kotimatkalla palkittiin itsemme Jennin kanssa Hese-aterioilla Limingassa. Oltiin me niin hyvin päivästä selvitty.


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: