Arki pyörii, orja hyörii

23 05 2012

Meillä on taas opiskelija-apua. Kyllä se on niin superjuttu kun on apua koirien ruokinnassa ja ulkoilutuksessa varsinkin nyt, kun tämä osakätisyys pistää mieltä ja kroppaa väsyneeksi. Jokakeväiset pihan ja tarhan siivouksetkin on hoidettu ja meille jäi lähinnä vierestä tarkkailu. Koirien turkit on pesty ja puhuroitu ja kynnet on hoidettu. Koirat ovat iltaisin NIIN rauhallisia ja huomaamattomia. Me vain kuoritaan kermat tästä koiranomistajuudesta. Mitenhän tällaisesta saisi pysyvän järjestelyn? Saako koirille tilautettua au pairin tai jotain?


Orjankaatoa

Tarmon pujokoulu on tauolla. Tarmo ontuu. Se venkuloi viikko sitten maanantaina itsensä läpi esteiden, ovien, porttien ja herraties minkä barrikaadien ja löysi puuhastelujensa jälkeen juoksuisen Fyran. No kinttuhan otti jostain osumaa ja nyt sitten kevyesti nilkutellaan. Toivottavasti Fyra ei ottanut osumaa! No se ratkennee sitten ajallaan ultraamalla, jos tarvetta ilmenee. Tästä aitomisesta johtuen ja sen vuoksi Tarmo on sitten ollut mukana minulla töissä. Se on makoillut pakun perällä ja olen käyttänyt sitä pikku kävelyllä aina parin tunnin välein. Olenkin todennut, että tämä viikko on ollut yksi mukavimmista työviikoista pitkiin pitkiin aikoihin. Leimaus ”oma asia + ulos” ja työpäivä on saanut 10-15 minuutin paussin. Mieli ja kroppa ovat jaksaneet paremmin ja päivät on menneet joutuisasti. Tuollainen työpaikkakoira voisi olla monessa työyhteisössä toimiva ratkaisu työhyvinvoinnin lisääjänä. Tänäänkin nautin meren rannassa kesän tulosta uivaa koiraa katsellen. Onni on työpaikka meren rannalla!

Tarmo otti silmäkulmaansa meidän lauman ensimmäisen punkin tälle kesälle. Tiesin punkkipihtien olevan ”varmassa tallessa” talven jäljiltä, joten helpommalla pääsi kun kävi Mustilan Mirrejä moikkaamassa ja ostamassa uudet. Pihdit jätin kauppaan ja kokeilin ennakkoluulottomasti autonavaimiin näppärästi maastoutuvaa Tick Key -vekotinta. Herttileijjaa miten pätevä vekotin! Millään punkkihärvelillä ne pirulaiset eivät ole irronneet noin nopeasti, nätisti ja helposti.


Lähde: http://www.laserpals.com/tickkey/pet-tick-removal-key.shtml

Uimasilla ollaan oltu sisällä ja ulkona. Sisällä me saatiin oikein jättiseuraa kun doggipojat Martti ja Seppo liittyivät Kattin seuraan viim viikolla. Ensikertalainen Martti aloitti uimasession. Tyyppi otti maan katoamisen jalkojen alta varsin lunkisti ja homma lopetettiin juuri kun Martti itse innostui hommasta. Hyvä niin. Jäipä hampaan koloon pulikoinnin hauskuus ensi kertaa odottelemaan. Martin kuivatellessa itseään Katti kroolasi oman yksityispuolituntisensa. Uintisessiota edeltävänä päivänä Katti oli jo kroolannut noin tunnin hiekkakuopilla, joten kuvittelin typeränä, että se jotenkin painaisi lihaksissa ja rauhoittaisi sitä. Kilinvillat! Ihan sama hullu itsensä se oli. Ei väsymisen merkkiäkään. Kattin kuivumisen aikaan Seppo lipui altaaseen. Se jätkä sitten tykkää uida. Jotkut väittää, ettei tanskandogit ui… no eivät ole nähneet sitten Seppoa tahi Marttia, joista kyllä uimahalut paistaa syvemmästäkin vedestä rannalle saakka.

 

Ulkouimasia ollaan harrastettu hiekkakuopilla. Ostin oikein kahluusaappaat, jotta pääsen itse syvemmälle veteen. Oli viisas hankinta! Niillä pääsee yli melko syvistäkin lääseiköistä ja valokuvien ottosuunta tulee nyt muuttumaan merkittävästi.

Uimareissuilla Kattin, TuTun, Marskin ja Piikan kavereina ovat vierailleet myös Mari ja Puhi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt, hiekka on pölissyt ja vesi lentänyt. Elämästä nauttivia koiria ja niiden touhuja on kyllä mukava seurata. Ollaankin aivan tarkoituksella aina pysähdelty toviksi ja seurattu mitä tekemistä koirat ovat itselleen keksineet. Piika on todettu koiramaailman energiasäästölampuksi.  Muut kulkevat tauotta Duraceleilla ja varmaan hehkuvat pimeässäkin riemusta.

Femma kävi Pian kanssa harrastamassa agilityä Mika Moilasen valmennuksessa. Femma ei ole paljon reissustaan osannut minulle kertoa, mutta Pian sanojen mukaan hyvin meni. Tarjosinkin Femmaa Pialle kisakoiraksi tälle kesälle. Kyseessä tulee olemaan Femman viimeinen kisakausi ja olin jo likimain luovuttanut omien terveysongelmieni vuoksi ajatuksen kisaamisesta, mutta onneksi tämä näyttää järjestyvän näin. Femma on vähän pullukassa kunnossa, joten kunnonkohotus on jo käynnistetty.

Kempeleessä järjestettiin ryhmänäyttely 1&2 ryhmille. Tuomariksi oli kutsuttu Alar Müürisepp, joka aikanaan omisti Viron ensimmäisen cardiganin. Tämän historiatiedon valossa ilmoitettiin kauneusmittelöihin Misiu, Marski, TuTu ja Puh ja lisäksi joukon vahvistukseksi liittyi Oulusta vielä Tove. Aikataulujen tullessa ihmetytti mistä kummasta 21 muutakin cardigania on tähän näyttelyyn eksynyt, sillä jotenkin on ollut ilmassa osallistujamäärien hupenemista. Tämä oli tälle vuodelle todella hyvä osallistujamäärä (26)!

Vaikkei corgi kuulukaan niihin tuntikausia turkinhoitoa vaativiin rotuihin, koen kuitenkin, että maltahia maksavaan kauneuskinkeriin osallistuva koirani esitetään siellä niin siistinä ja puhtaana kuin se kulloisessakin turkin vaiheessa on mahdollista. Senpä vuoksi näyttelyä edeltävänä päivänä  me Jennan ja Saanan kanssa pestiin ja puhuroitiin nelikko. Kylläpä niistä tulikin nättejä! Olihan se pakko kamerakin esiin ottaa ja napata 1-vuotiaista sisaruksista poseerauskuvia.

 

Oulun Koirakerho suoriutui näyttelyn järjestämisestä suorastaan loistavasti. Aamupäiväksi oli tilattu täydellinen puolipilvinen ilmakin. Kukaan ei vain ollut muistanut toivoa tuota ilmaa koko päiväksi, sillä iltapäivällä päästiin pikkutihkussa ja tuulessa ihan huolella palelemaankin. Edellispäivän panostus koirien kauneuden eteen ei mennyt hukkaan. TuTu oli rotunsa paras. Marski ja Tove ottivat kumpainenkin ensimmäiset sertinsä (PU2 ja PN2). Puhi sijoittui junnunartuissa toiseksi (ERI2). Misiu oli ROP-veteraani. Kasvattajaluokka kahdesta ryhmästä ensimmäinen kunniapalkinnon kera. Isoista kehistä ei sitten menestystä tullut, mutta oltiinpa esillä ja mukana. Jenna kuvasi cardikehiä ja minä pemukehiä. Kuvia osallistujista löytyy osoitteesta: http://jofli.kuvat.fi/kuvat/N%E4yttelykuvia/Kempele_200512/

Ensi viikonloppuna olisi Kennelliiton valtuuston kokous. Mielenkiintoinen reissu tulossa. Työpäivätkin käy tälle kesälle vähiin, kun eilen sain tiedon olkapään leikkausajasta. Dead line on 15.6. Samana päivänä Tarmo menee Ventelälle läpivalaistavaksi ja Rinjan synnytyskin ajoittuu noihin päiviin. Eiköhän tästä tapahtumasumasta selvitä. Pakkohan se on!


Toiminnot

Information

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: