Muutto ja mutkia matkassa

Vuodatus toimi blogina aikansa, mutta pikkuhiljaa siihen tuli vain ominaisuuksia, joista en pitänyt. Ensin siihen tulivat mukaan mainokset, jotka pomppivat tekstin ja kuvien päällä lukijan ilona. Niistä pääsi eroon maksamalla tietyn summan ja näin teinkin. Olin hetken tyytyväinen ja toivoin, että sitä olisivat nekin, jotka meidän kuulumisia blogin kautta lueskelivat. Sitten huomasin, että yhtäkkiä kommentteihin on tupsahtanut mitä kummallisimpia roskaposteja. Meni tovi niitä poistellessa ja lopulta luovutinkin vanhimpien viestien osalta. No eipä hätää – asetetaan päälle se ärsyttävä näkötesti kommenttien kirjoittajille. Olin taas hetken tyytyväinen ja paukuttelin henkseleitäni. Blogi saisi nyt olla taas rauhassa…

… ISO MUR! Niinhän minä luulin. Ne roskapostikommentoinnit vain jatkuivat. Alkoi palaa pinna ja ajatus blogista jossain muualla alkoi voimistumaan. Loin tämän pohjan tänne ja laitoin sivuja alulleen. Mietin sopivaa hetkeä muutokselle. Sitten tuli tämä tilanne, ettei minulla ole mitään muuta kuin aikaa. Tässä se uusi bloginalku nyt sitten on julkaistuna. WordPress on jo kotisivujeni myötä tuttu väline näihin hommiin, joten kauaa ei tarvinnut miettiä miten uuden blogin toteuttaisi. Käytännön toteuttaminen kun tuppaa nyt olemaan hiven hankalaa ja hidasta, sillä yksikätisenä kirjoittaminen on nopeimmillaankin vain 5 sormen tekniikkaa.

Tuon työelämästänikin tutun kuvan myötä pääsenkin sopivasti tähän kysymykseen ”mikä sulla siinä kädessä on”. Mä ajoin lauantaina pyörällä, sillä uudella sellaisella. Päässäni oli sama aamuna ostettu elämäni ensimmäinen pyöräilykypärä, jonka likimain kuvan sanoja lainaten olin laittanut empien päähäni. Tarmo hölkkäsi vieressä ja me molemmat melkein vihelleltiin kun oli niin leppoisaa ja mukavaa. Sitten pikkuinen lintu lensi yhtäkkiä meidän edestä ja Tarmolla naksahti salamannopeasti. Lintu pitää saada kiinni. Sittenpä minä en paljoa muuta hoksinutkaan kuin makaavani maassa yltiöpaskaisena ja joka paikkaa sattui. Remmi oli edelleen kädessäni ja Tarmo oli sen toisessa päässä. Pyörä retkotti meidän välissä. Lintu selvisi.

Kotiin oli kilometri ja kivusta huolimatta ajoin tuon matkan. Tarmo ei uskaltanut takarengasta ohittaa, joten viesti älynväläyksen laillisuudesta oli ilmeisesti mennyt perille. Kotona silmissä alkoi vilistä ja näkökenttä kaveta ja selvisihän se syykin kun kypärää tarkasteli. Ilman tuota hölmön näköistä kypärää, olisi minulla kopsahtanut pahasti muuallekin kuin olkapäähän, joka puolestaan alkoi oireilemaan huolella seuraavana yönä, kun silmien salamointiin otettu voimakas kipulääke menetti tehonsa.

Valvotun tuskaisen yön jälkeen menin ensiapuun. Olkapää kuvattiin ja todettiin ettei luissa näy ainakaan irtipoikkijuttuja. Muilta osin jäin kyllä kovasti epätietoiseksi tilastani, mutta lupasin päivystäneelle lääkärille ottaa buranaa ja tulla kahden viikon päästä kiirevastaanotolle jos käsi on vielä kipeä. Ensimmäisen lupauksen toteutin, toista en tule tekemään. Yhdyn kyllä ihan täysillä lääkärin näkemykseen siitä, että käsi liikkui todella huonosti ja että se oli varmasti kovasti kipeä. Kyllä – oikeassa oli.

Sunnuntain ja maanantain kärvistelin kipulääkkeissäni. Olo oli siedettävä aina silloin kun käsi pysyi liikkumattomana. Jos se liikahti, tuska oli melkoinen. Yöt olivat pahimpia, suorastaan sietämättömiä ja tunnit kestivät ikuisuuden.

Maanantaina tilanne helpottui kantositeen saatuani niin paljon, että päätin lähteä käden tilasta huolimatta Liminkaan match showhun kun oli kuski ja henkilökohtainen avustaja mukana. Urhoollisesti Kati auttoi kaikessa, missä tarvittiin kahta kättä. Reissu oli siinä mielessä terapeuttinen, että vaikka sattui ja epätietoisuus käden tilasta pelotti, sain ainakin hetkeksi muuta ajateltavaa. Tiistain ja sitä myötä kirran polille pääsyn odottaminen tuntui ikuisuudelta!

Tiistaina tein urhoollisesti yksikätisenä töitä. Kipulääkettä toki meni ja sitä myötä aivotoiminta oli hidasta. Paljonkohan olen mokaillut? Iltapäivällä koitti aikani polille ja jo ennestään tuon saman olkapään tilan tunteva lääkäri katsoi mitä siihen NYT on lisävikaa saatu. Tuo olkapää on jo ennestään ollut romu ja odottanut leikkuuaikaa. Nyt tuli hieman lisää käsitöitä ja näyttäisi siltä, että leikkauksen ajankohtakin muuttuu lähemmäksi. Ultraäänellä varmistetaan vielä diagnoosi, mutta lääkärin vahva ja kokenut näkemys on, että tulehtuneet olkapään seudun lihakseni ja kalkkeutuneet jänteet eivät ole kestäneet kaatumisen kolausta ja tuosta olkapään päältä on irronnut jotain kiinnityksiä. Sellaisessa kohdassa missä pitäisi luun päällä olla pehmyttä kudosta, on minulla luu liian selvästi tunnettavissa. Liikeradat olemattomat. Kivut valtavat.

Yksikätisyyden vuoksi joudun nyt aikatauluttamaan päiväni ainakin toukokuun alkuun saakka uusiksi. Ohjattu päivätoiminta (lue: työ) on katkolla. Yksikätinen ei tee toimistohommia(kaan). Huomasin maanantaina mm. sellaisen asian, että yhdellä kädellä onnistuu kirjekuoren avaus, mutta paperin kuoreen laittaminen vaatii jo kahta kättä. Ken ei usko, voi kokeilla. Toivotan hilpeitä hetkiä!

Pia ja Kätyri (BW Nobody’s Fool) Limingan mätsärissä, kuva Miia Mustonen

Limingan mätsärissä esillä olivat meiltä Misiu veteraaneissa ja Marski pienten rotujen pennuissa. Lisäksi Kätyri saapui treenimään näyttelypönötyksiä pieniin aikuisiin ja henkilökohtaisen avustajani ja kuskini beagle Poppis oli myös kehää kiertämässä. Reippaasti esiintynyt Misiu oli sinisten veteraanien kolmas ja erinomaisesti käyttäytynyt Marski pääsi isosta pentujoukosta kuuden parhaan joukkoon punaisissa. Kätyri sijoittui sinisissä kolmanneksi ja Poppis sai makkaraa. Loppukilpailuissa me jännitettiin Miian Mahti-bortsu aina BIS2-sijalle saakka. Hyvin olivat liminkalaiset mätsärinsä järkänneet. Paikka oli erinomainen ja siisti asfalttipiha, kehissä oli tilaa ja mikä parasta niistä jokaisessa oli käsidesit tuomareille, jotka kaikki olivat miehiä (hyvää harjoitusta). Buffetti toimi  ja arpajaiset olivat runsaat. Tapahtuman jälkeen kirjoitinkin Facebookiin näin: ”Olen yrittänyt ynnäillä päivän debettiä ja kredittiä. Kredittiin 12 euroa ilmomaksuja ja 3 euroa arpoihin. Debettiin 15 eurolla alennuskuponkia Mustiin ja Mirriin, juuttipatukka, grillimakkara ja taskun pohjalle tungetut 8 euroa. Lisäksi ruusuke ja pokaali, mutta ne lasketaan sivutulojen puolelle. Debetti tuntus isommalta kun Kreditti”. Harvoin sitä näissä hommissa voiton puolelle jää, mutta nyt kävi hassusti!

Nyt vetäydyn lepuuttamaan tervettä vitostani. Rasitusvammat terveestä kädestä tästä vielä puuttuisikin!